Pienet

Metallikooste - Huhtikuu 2008

27.04.2008


At The Soundawn: Red Square - We Come In Waves At The Soundawn: Red Square - We Come In Waves

Lifeforce Records

Uusien suuntien ja tuoreiden näkökulmien keksiminen käy metallin kentällä yhä hankalammaksi, kun joka niemestä, notkosta ja saarelmasta tahtoo löytyä jo muutama paikallinen metallikyky. Italialainen At The Soundawn yrittää kuitenkin toden teolla jonkin oman luomista ja hankalahkosti nimetty Red Square - We Come In Waves jopa onnistuu tässä kunnianhimoisessa tavoitteessa muutamaan otteeseen.

Vaikka italialaiset selvästi diggailevat Neurosista, Isistä sekä Toolia, kuuluu tämä herrain musiikista läpi vain positiivisella tavalla. Kokeellinen mieli, pitkien mietiskelevien elementtien seasta esiin nousevat harvat raskaat äänivallit, sekä progehtava ote eivät venytä kappeleita liiaksi, ja ainoastaan albumin keskivaiheilla kuultava Phone Will ylittää viiden minuutin rajapyykin. Kiekon seitsemästä biisistä vajaat puolet olisi tosin voinut heivata laidan yli, tai ainakin sovittaa uudelleen, joten kehitystyötä on vielä rutkasti edessä. Vahvimmillaan At The Soundawn on kun se pääsee fiilistelemään Sundown in Romen kaltaisilla instrumentaaliosuuksilla. Keskinkertainen huuto-vokalisti ja jokuset lapsukset painavat yleisarvosanaa alaspäin, mutta italialaisremmi on siitä huolimatta varmasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli em. esikuvat sattuvat nappaamaan.

Mika Roth
Belphegor: Bondage Goat Zombie Belphegor: Bondage Goat Zombie

Nuclear Blast

Saastaista black/deathmetallia pimeyden syvyyksistä uuttava itävaltalainen Belphegor on saanut valmiiksi seitsemännen pitkäsoitollisen äärimustaa metalliaan. Viidentoista vuoden mittainen ura on nähnyt niin nousuja kuin laskuja ja tuore Bondage Goat Zombie kuuluu kiistatta nousuihin, sillä tuore albumi on terävintä Belphegoria pitkiin aikoihin.

Bondage Goat Zombie on itse asiassa teema-albumi, joka käsittelee suhteellisen löyhästi vuosina 1740-1814 eläneen Markiisi De Saden verihurmeisia maailmoja, näkemyksiä sekä tekoja. Eli piiska saa heilua ja ketju kiristää sen toisenkin kerran, ennen kuin vajaan 40 minuutin mittainen urakka on viimein ohi. Yhtyeellä on edelleen vaikeuksia pitää kappalemateriaalin laatua riittävän korkealla, mistä johtuen sekaan on tälläkin kertaa päässyt karkaamaan pari puolivillaista raitaa. Suurin huomio kiinnittyy kuitenkin ilmaisuun, jossa on tapahtunut selvää siirtymää. Monin kohdin Belphegor liikkuukin nyt lähempänä deathmetallia kuin blackmetallia, mitä voi pitää lähinnä positiivisena asiana. Tämä liike on tuonut yhtyeen ilmaisuun lisää mahdollisuuksia, joita ryhmä myös uskaltaa rohkeasti käyttää. Bondage Goat Zombie ei missään nimessä ole musiikkia jokaiselle metallipäälle, mutta mikäli laadukkaampi ja erinomaisin soundein toteutettu black/deathmetal on mieleen, kannattaa Belphegorin tuore kiekkoa hankkia synkkää kokoelmaa koristamaan.

Mika Roth
Burning Skies: Greed.Filth.Abuse.Corruption Burning Skies: Greed.Filth.Abuse.Corruption

Lifeforce Records

Bristolilainen Burning Skies julkaisee neljännen pitkäsoittonsa, eikä mikään ole muuttunut auringon alla. Tujua deathmetallia, hardcore-ryöpytystä sekä selkeitä metalcore aineksia pinotaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, tälläkin kertaa alle kolmen minuutin mittaisiksi paloiksi. Hirmuista vauhtia höystetään joillakin äkkipysäyksillä, sekä tietysti viemäriosastoa edustavalla korinavokalisoinnilla.

Yksitoista kappaletta nuijitaan reiluun 28 minuuttiin, joten kiekosta on vaikea saada kunnon otetta jatkuvan iskuhumalan takia. Keskinkertaiset riffit purevat silloin tällöin, keskinkertaiset soundit ja standardisoidut elementit syövät sen vähän persoonallisuuden, jota ryhmältä löytyy, mutta yksi mainitsemisen arvoinen ase Burning Skies orkesterila sentään löytyy. Se on sävellyskynä, jonka ansiosta kaikki tasapäistämisyritykset eivät saa niistettyä kaikkea ryhtiä albumilta. Bändi osaa tehdä meneviä ralleja jotka toimivat, vaikka ne toistavatkin kaikki mahdolliset tutut klisheet. Metri-deathcorea, mutta laadukasta sellaista.

Mika Roth
Elvira Madigan: Regent Sie ‚Äď Shedevils of Demonlore of blood, crosses & biblewars Elvira Madigan: Regent Sie ‚Äď Shedevils of Demonlore of blood, crosses & biblewars

Black Lodge Records

Elvira Madigan koki traagisen kohtalon vuonna 1889 ollessaan vain 21 vuotias. Ruotsalainen sinfonista blackmetallia soittava yhtye nappasi tragediasta itselleen nimen ja vuonna 1998 yhtyeeltä ensimmäinen demo, minkä jälkeen bändi nimeltä Elvira Madigan on ollut yhden miehen projekti ja visio.

Marcus Madigan on pysynyt uskollisena tyylilleen, joka lyhyesti ja rumasti sanottuna on k√∂yh√§n miehen cradleoffilthailua. Eli luvassa on dramaattisia syntikkanostatuksia, runsasta kitarariffittely√§ sek√§ mustanpuhuvaa k√§hin√§√§, kirkumista ja lausuntaa yhdist√§v√§√§ vokalisointia. Parhaimmillaan ‚Äď eik√§ n√§it√§ hetki√§ ole kovinkaan montaa ‚Äď kaava kyll√§ toimii, mutta useimmiten kitaravallit j√§√§v√§t liian hinteliksi, riffit kuulostavat toisten roskiksista tongituilta ja koneilla tuotetut soundit ovat halvan muovisia. Lis√§ksi albumi on aivan liian pitk√§, sill√§ tunnin ja vartin sek√§ 23 raidan mittaisena kiekolta olisi hyvin voinut leikata puolet pois. Nyt harvat vahvat hetket hukkuvat kolmannen luokan muka-goottailun ja tekorankan rypistelyn sekaan. Madigan kaipaisi selv√§sti kunnon tuottajaa, joka kertoisi h√§nelle mitk√§ ideoista toimivat ja mit√§ eiv√§t.

Mika Roth
Gloria Morti: Eryx Gloria Morti: Eryx

Stay Heavy Records

Kolme ja puoli vuotta on kulunut siitä kun heinolainen Gloria Morti julkaisi debyyttipitkäsoittonsa. Lifestream Corrosion ei mullistanut metallimaailmaa ilmestyessään, mutta toki sille olisi odottanut hieman nopeammin seuraajaa, etenkin kun ryhmä pienistä puutteistaan huolimatta vaikutti jo esikoisensa aikoihin erittäin kehityskelpoiselta. Eryx piti alkujaan julkaista viime vuoden puolella, mutta koska uusi sopimus allekirjoitettiin Stay Heavy Recordsin kanssa vasta tammikuussa, siirtyi julkaisuajankohtakin kevään korvalle

Sitten syksyn 2004 moni asia on muuttunut my√∂s metallin maailmassa, mutta Gloria Morti on pysynyt uskollisena tyylilleen. Vuonojen maan orkestereista muistuttava blackin ja deathin sekoitus, jota kutsutaan usein my√∂s extreme-metalliksi, on halki albumin √§rh√§kk√§√§ ja p√§√§llek√§yv√§√§. Jatkuva tykitys maksimaalisella teholla tosin k√§√§ntyy itse√§√§n vastaan, kun jatkuva tuplabasarin l√§tkytys muuttuu itsest√§√§nselvyydeksi ‚Äď blastia blastin itsens√§ takia. Koskettimia k√§ytet√§√§n kitaroiden rinnalla turhan s√§√§steli√§√§sti ja vokalisti luottaa vain yhteen ainoaan k√§rin√§ tyyliin, mik√§ yksipuistaa tuotosta entisest√§√§n. Ideoita orkesterilla tuntuu riitt√§v√§n, mutta niit√§ ei osata k√§√§nt√§√§ musiikiksi, josta l√∂ytyisi riitt√§v√§sti tarttumapintaa. Ehk√§p√§ pieni uudistuminen ja totuttujen tapojen ravistelu olisi Gloria Mortille hyv√§st√§.

Mika Roth
Grief Of War: A Mounting Crises… As Their Fury Got Released Grief Of War: A Mounting Crises… As Their Fury Got Released

Prosthetic Records

Japanilainen Grief Of War on antanut albumilleen pitkän jo monisyisen nimen, joka antaa samalla parikin vihjettä itse musiikista. Ensinnäkin kyseessä on tietysti metallikiekko ja toisekseen vielä perinteisintä mahdollista thrashmetallia sisältävä sellainen. Ryhmän vaikutteet ovat heti alusta lähtien päivänselvät, joten ne mainitaan myös kiltisti saatteen ensimmäisessä kappaleessa. Kreator, Slayer ja Testament - noiden klassisisten orkestereiden vanhemmasta tuotannosta löytyy kaikki se, mitä japanilaiset pitävät arvossa.

Kun esikuvat nostetaan n√§in k√§rkev√§sti on huomattavana vaarana, ett√§ lopputulos on vain joukko heikkoja pastisseja. N√§in ei onnaksi ole asian laita A Mounting Crises... ‚Äďkiekon kohdalla, sill√§ vaikka jokainen mutka ja suora, sek√§ nousu ja lasku ovatkin ennustettavissa, on Grief Of Warilla my√∂s riitt√§v√§sti omia ev√§it√§ mukanaan.

Mika Roth
Herrschaft: Tesla Herrschaft: Tesla

code666

Herrschaft julistaa soittavansa futuristista elektrometallia, jossa on vaikutteita niin blackmetallin kuin EBM:nkin saralta, eikä yhtye voisi tyyliään juuri paremmin tiivistää. Tesla kun on alusta loppuun saakka todellista teollisuuspainajaista riipivine synineen ja kärisevine vokaaleineen kaikkineen.

Loppuvuodesta 2004 syntynyt ryhm√§ on tyylilt√§√§n niin ehdoton, ett√§ tuoreen albumin kappalemateriaalikin vaikuttaa melkeinp√§ toisarvoiselta verrattuna kiekon tyyliseikkoihin. √Ą√§rimmilleen koneistettu soundi s√§ks√§tt√§√§, sirisee, rouhii ja jyr√§√§ voimalla, jota on vaikea vastustaa saati kest√§√§. √Ą√§nivallit nousevat etenkin nopeammilla raidoilla melkoisiksi, kun kertos√§keiden kohdilla tarjotaan kokonaisia konelaidallisia multis√§vyist√§ √§√§nitykityst√§. Albumin edetess√§ vaikutus k√§√§ntyy kerta toisensa j√§lkeen negatiiviseksi, mink√§ takia mainiotkin ideat hautautuvat sinne jonnekin. Vastaavasti vauhdin himmaantuessa orkesteri tuntuu keksiv√§n itsens√§ ja giganttisen √§√§niarsenaalinsa mahdollisuudet uudelleen. Harmi vain ett√§ n√§it√§ hiljaisempia hetki√§ on niin kovin harvassa.

Mika Roth
Illdisposed: The Prestige Illdisposed: The Prestige

Roadrunner Records

Tanskalainen Illdisposed on pyöräyttänyt ulos jo kymmenennen pitkäsoittonsa. Viisitoista vuotta on päässyt kulumaan siitä, kun debyytti Four Depressive Seasons ilmestyi, eikä Illdisposed ole tänä aikana nähnyt tarpeelliseksi muuttua kovinkaan paljoa.

Viisitoista vuotta sitten melodinen deathmetal oli vasta jyrk√§ss√§ nousussa kohti kultaisia aikoja, mutta jostain syyst√§ Illdisposed ei koskaan p√§√§ssyt nousemaan tuon aallon harjalle, vaikka silt√§ kaikki tarvittavat ainekset l√∂ytyiv√§tkin. Groovavat riffirallit taittuvat tanskalaisilta edelleen mallikkaasti, mutta silti monessa kohdin on havaittavissa liev√§ ‚ÄĚkaikki t√§m√§ on jo tehty ja n√§hty‚ÄĚ ‚Äďmaku. My√∂s Panzerchristissa palkeitaan k√§ytt√§v√§ vokalisti Bo Summer pist√§√§ kyll√§ matalataajuudet ruotuun ja kitaristikaksikko Batten ‚Äď Thim osaa koukuttaa, mutta siit√§ huolimatta The Presite on rahdun v√§s√§ht√§neen tuntuinen tapaus. Parhaimmillaan orkesteri hoitaa tonttinsa moitteetta, mutta ik√§v√§ kyll√§ se on aivan liian harvoin parhaimmillaan. Melodisen deathin fanit saanevat silti kiekosta kicksej√§ ja varmasti n√§m√§kin rallit k√§√§ntyv√§t festivaaleilla taas edukseen ‚Äď kuten ennenkin.

Mika Roth
Neverland: Reversing Time Neverland: Reversing Time

Turkkilainen power-akti Dreamtone törmäsi vuonna 2006 kreikkalaiseen Iris Mavrakiin, ja yhteisen sävelen löytymisen merkiksi pistettiin pystyyn projekti nimeltään Neverland. Käytännössä kyseessä voisi sanoa olevan Dreamtone vierailevana tähtenään Mavraki, mutta fuusion esikoispitkä on musiikillisesti niin kaukana powermetallista, että levyn julkaiseminen kokonaan uuden nimen alla on täysin perusteltua. Levyn linjaksi nimittäin muotoutuu sinfoninen, vahvasti koskettimien ja orkesterisoittimien voimaan luottava metalli.

Vaikka arvion pohjustus saattaa kuulostaa pahalta, levyn lähtiessä soimaan pahat aavistukset työntyvät sivuun erinomaisen musiikin tieltä. Levyn avaavat Shooting Star ja To Lose The Sun ovat molemmat teräviä, ja kertosäkeidensä johdolla yhtäaikaisesti radiokelpoisia ja loistavia hitinpoikasia. Taso pysyy yllättävän korkealla vielä parin seuraavankin kappaleen ajan, jopa balladien kohdalla. Alan jo uskoa käsillä olevan oikeasti hyvän levyn, mutta valitettavasti taso romahtaa lätyn puolenvälin tienoilla, ja loppu onkin yhtä keskinkertaisuutta. En voi kuitenkaan kiistää sitä tosiasiaa, että Neverlandin musiikki on parhaimmillaan tarttuvaa, tunnelmallista ja sopivan taiteellista tavaraa. Vaikka välillä usko horjuu, tässä on jälleen osoitus siitä, että Etelä-Euroopan pikkulafkat voivat välillä lähettää arvioitavaksi ihan hyviäkin levyjä.

Jarmo Panula
Sightless: Larvae of Trinity Sightless: Larvae of Trinity

Stay Heavy Records

Otetaan vähän thrashia, deathia ja perinteistä bläkkistä, heitetään ainekset tehosekoittimeen ja sujautetaan mukaan muutama kourallinen nauloja. Kas näin, olemme luoneet metallihirviön, joka muistuttaa erehdyttävästi tamperelaista Sightless orkesteria.

N√§it√§ raskaamman metallin hybridib√§ndej√§ tuntuu ilmestyv√§n alati kiihtyv√§ll√§ tahdilla, eik√§ Sightless pysty ainakaan debyytill√§√§n viel√§ erottumaan riitt√§v√§sti massoista. Positiivista on kuitenkin se, ett√§ yhtye on kyennyt luomaan jo n√§in varhaisessa vaiheessa itsens√§ kuuloisen tyylin ja soundin, vaikka b√§ndin m√§tkett√§ on mahdotonta viel√§ kutsua persoonalliseksi. √Ąk√§inen soitto ja tyly asenne tuovat biiseihin lujuutta, mutta tuotannon kehnoko laatu sek√§ tasapaksut vokaalit antavat turhaan tasoitusta. Enemm√§n t√§ss√§ silti on hyv√§√§ kuin huonoa ja yhtyeen esikoista voi pit√§√§ kaikin puolin lupaavana avauksena. Pieni repertuaarin laajentaminen ja tyylillinen variointi voisivat tosin tehd√§ vastaisuudessa ter√§√§.

Mika Roth
Winter¬īs Verge: Eternal Damnation Winter¬īs Verge: Eternal Damnation

LMP

Winter¬īs Vergen kakkospitk√§ Eternal Damnation on ensikosketukseni kyproslaiseen musiikkiin sitten Euroviisujen. T√§lle l√§tylle ei kuitenkaan heru kahtatoista pistett√§ ainakaan t√§√§lt√§, eik√§ tuskin edes kreikkalaisilta medioilta. Puitteet ovat kunnossa, mutta tarpeeksi hyvi√§ s√§vellyksi√§ ei vain ole riitt√§v√§sti, jotta levy√§ jaksaisi kovin kauaa luukuttaa.

Ei silti l√§hdet√§ liian kriittiselle linjalla, sill√§ kehuillekin on sijansa. Perinteist√§ power-jytin√§√§ sis√§ll√§√§n pit√§v√§lt√§ kiekolta nimitt√§in l√∂ytyy parhaimmillaan todella hyvi√§ kertsej√§ ja ter√§vi√§ koukkuja, joiden voimalla levyn alkup√§√§st√§ nousee esiin useampikin mainio kappale. Ideat loppuvat kuitenkin nopeasti kesken ja ensimm√§isten biisien j√§lkeen alkaa loputon alam√§ki, joka ei yl√§m√§eksi taitu yhdenk√§√§n biisin kohdalla. Kehuja voi syyt√§√§ niin komean √§√§nen omaavan laulajan syliin, kuin my√∂s upeita taidonn√§ytteit√§ antavan kitaristin suuntaan. Jos musiikillista linjaa halutaan enemm√§n luonnehtia, t√§ytyy Winter¬īs Vergen todeta soittavan tyylipuhdasta poweria armottomine sahauksineen, tuplapedaalinakutuksineen ja falsettilauluineen, unohtamatta pitki√§ tilusooloja. Toki rauhallisempiakin ralleja l√∂ytyy aina balladeja my√∂ten. Oli miten oli, ideaa kyproslaisnuorukaisten metalloinnissa on, mutta kovin suuriin riemunkiljahduksiin yhtyeell√§ ei viel√§ ole aihetta.

Jarmo Panula




Lukukertoja: 2784
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs