Pienet - Syyskuu 2026

Aarniolampi: Kiertolainen

Aarniolampi on kaunis nimi, ihan sellainen progeb�ndille sopiva. Otsikkoon sopivasti Turussa jokin aika sitten perustettu trio on nimenomaan progerockyhtye, joka lupaa tuoda 70-luvun progen pomp��sin dramaattisuuden ja musiikillisen leikkimielen raikkaasti nykyp�iv��n. Aikamoinen lause ja lupaus, vaan kuinka on lunastuksen kanssa?

Mitoista ei j�� ainakaan kiinni, sill� kolmen raidan EP on kestoltaan plus 26 minuuttinen progetrippi. Avausraita Kiertolainen on perinteisemm�ksi mielletyn kitaraprogen aaltoilevaa juhlaa, kolmikon soiton kulkiessa rennon massiivisin vedoin. Toisena soiva Disko ei varsinaisesti manaa peilipalloa kattoon, mutta veike� rytmi-ilottelu ja funkkaava basso pit�v�t mojo-pitoisuudet korkeina. Mukana on ripaus eksoottisuutta sek� toinen tulista rokkailua. Julkaisun sulkeva Hiekkalinna on joukon kerroksellisin, utuisin ja monella tapaa �progein� luku. Mittaa massiiviselle teokselle kertyy p��lle 10 minuuttia, eik� omissa viidoissaan vaeltelevaa rakennelmaa voi syytt�� ainakaan turhasta suoruudesta. Kitaran pitk�t soolorimpsut ovat kuitenkin perusteltuja ja juuri kun niihin meinaa kyll�sty�, k��ntyy kiertorata viel� uuteen suuntaan.

Kiertolainen esittelee b�ndin, jonka rokkienergia �saa rukoilijasirkatkin joraamaan� ja puhetta on my�s keikoista. Lupaavalta vaikuttaa ja hartioita tuntuu riitt�v�n, joten katsotaan mihin trion tie johtaa.

Mika Roth

---

Aavakaiku: Uumen

Olen ehk� liikaakin toitottanut, kuinka musiikissa v�hemm�n on monesti enemm�n. Tamperelainen jazz-duo Aavakaiku vie kyseisen ajatuksen poikkeuksellisen pitk�lle. Duo on jo l�ht�kohtaisesti luonut improvisoitua ��nitaidetta elektronisilla ja akustisilla soittimilla, mutta Uumen on luotu k�ytt�m�ll� vain tenorisaksofonia sek� Rhodes-s�hk�pianoa.

Soitinarsenaali on ankaran rajattu, mutta musiikkia on turha kutsua rajalliseksi. Improvisoidut instrumentaalit ovat luonteiltaan tummempia ja Mari Martikaisen saksofonin nuotit tuntuvat leijuvan h�yhenten lailla, Turkka Vuorisen noukkiessa Rhodesilla varoen tukinuotteja. N�ht�v�sti vahvistimen avulla ��ni� my�s venytet��n ja tilaa on lopulta hiljaisuuden ��relle asti. Alhon kaunis maalailu lipuu unen pinnoilla painotta, kun taas Koi on levottomampi ja kuumeisempi ��nten kimppu. Tunnelma vaihtuu silm�nr�p�yksess� soitinten reagoidessa toisiinsa � ja toisinaan sivuuttaessa toisensa. Tekemist� leimaa raikas ainutkertaisuus, kun seuraavaa k��nn�st�, muunnosta ja sykkyr�� on mahdoton ennustaa.

Improvisoidussa ��nitaiteessa kaikki on kiinni kiinnostavuudesta sek� innovatiivisuudesta. Kuulijaa ei tule turruttaa ��nten sekamelskalla, mutta toisaalta huomio olisi hyv�� pit�� kiinnitettyn� johonkin. Aavakaiku onnistuu koitoksessaan mielest�ni v�hint��n kahdesti, ehk� jopa kolmesti. Jokaisella osalla on paikkansa.

Mika Roth

---

Arpavarkaat: Syv��n siniseen

Arpavarkaat on nimen� sit� luokkaa, ett� mieless� vilisev�t j�nn�t hahmot ja hahmotelmat. Liev�sti h�ijyn nimen takaa paljastuu akustinen folk rock -yhtye, jonka musiikissa korostuvat monipuolisuus, sovitukset, improvisaatio sek� reipas tekemisen meininki. Tai noin toisaalla luvattiin. Uuden EP:n kohdalla totuus paljastui moninaisemmaksi ja syvemm�n siniseksi.

Avauksena soiva nimikappale Syv��n siniseen on vedellisi� vertauksia vilisev� tarina sielultaan tuuliajolle p��tyneest� kertojasta, joka kuitenkin haluaisi l�yt�� jostain tukevan rantakallion jalkojensa alle. Tai n�in tulkitsin itse melankolista ja hiljaisesti soitettua kappaletta, jonka ��nekk�in elementti on sielukkaan v�kev� ja haasteisiin vastaava laulu. Musta mieli l�htee pianolla ja jousilla svengaamaan 70-lukulaisella groovella, yll�tt�vien taustalaulujen tuodessa onnistuneesti draamaa ja lattarivibaa iholle. Aineksissa riitt�� kontrastia, mutta j�nnite k��nnet��n rakentavaksi voimaksi. Toiveikkaampaa kaihoa ja positiivisempaa melankoliaa kartoitetaan Puolitiehen vastaan -maalailulla, jolla pianon, jousien sek� v�h�eleisesti naputtelevien rytmien kudos kasvaa j�lleen elokuvamaisiin mittoihin.

Syv��n siniseen k�sittelee kolmesta kulmasta tavallisen el�m�n erilaisia haasteita. Tarinat eiv�t ole suuren suuria, vain ihmisen kokoisia, ja silti kokonaisten maailmoiden mittaisia. Kaunista, herkk�� ja puhuttelevaa.

Mika Roth

---

Business City: Ei naamaa ei juttuu
Alakulttuuritalo

Koosteen tuhdeinta teknojunttaa paaluttaa Business City, jonka tuore tuplasinkku porautuu asian ytimeen � ja sielt� viel� suoraan l�vitse. Saatesanoissa kerrotaan happoteknob�ndin keikkailleen ymp�ri H�rm��, vauhdin vain kiihtyess� niin estradilla kuin sen edess�kin.

A-puolen tiukka groovepala Ei naamaa ei juttuu l�hestyy kohdettaan hitaammin, vaanivammin, selk�ev�n vain juuri ja juuri noustessa vedenpinnan yl�puolelle. 141 sekuntiin saadaan mahtumaan otsikon rivi aika moneen kertaan, vinkuvien soundien noustessa ja laskiessa taustalla. Tiiviiksi dumpattu rakenne kest�� h�din tuskin painolastinsa, mutta puristus ei tapa biisi� � aivan. B-puoleksi sijoitettu Projekti Ultra (Hypermuki Tattispeed Remix) on klassikoksi nimetyn raidan tuhdimpi ja nopeampi remix, jonka turboahdettu kiihdytys jatkuu l�hemm�s nelj� minuuttia. Ihme kyll� biisi ei hajoa, eik� edes s�r�ile pahemmin. Soundin tylyydess� on keskieurooppalaista EBM-koulukuntaa, ruuvien kiertyess� hitaasti ja armottomasti. ��nivalli nousee melkoiseksi, mutta viimeinen raja ei rikkoudu, eik� formula aja radalta ulos.

Business City ei tekemisi��n selittele, vaan antaa biittien ja elektrovallien hoitaa puhumisen. Kes�ll� tuli luukutettua Lahti tarvitsee ydinaseen -sinkkua, jota suosittelen edelleen muillekin kuin faneille.

Mika Roth

---

Kami Mate: Kami Mate IV

Kami Maten nelj�nnen EP:n julkaisu otti aikaa, mutta hyv��h�n kannattaa odottaa. Loogisesti nimetty Kami Mate IV liikkuu tutuilla kitarapoprockin teill�, soundien rouheuden ja pop-koukkujen tarttuvuuden kisaillessa leikkimielisesti. Erot mainioon Kami Mate III ja viitisen vuotta sitten b�ndisoundin kiteytt�neeseen Kami Mate II -kiekkoon ovat l�hinn� pinnallisia. Avautuva maisema on siis tuttu, vaan kaikkea muuta kuin kapea.

Onnistunut startti on t�rke�, eik� leppoisan energisesti pomppiva Radio Olajardines pet�. Yhtyeelle ominaisesti biisiss� ehdit��n k��nty� eri paikoissa ja tiloissa, mutta punainen lanka pysyy tiukasti soittajien hyppysiss�. Svengaavin palanen nelj�n raidan setiss� on Simian Bus, jolla yhtye l�hentelee uuden aallon mestareita onnistuneesti. Kyse on pienist� siirroista, mutta vaikutukset ovat huomattavia. Ronskimpaa garages�r�kitaraa, paukkuvampia rumpuja ja hitusen punkahtavaakin vokalisointia kuullaan, kun Rock Egg viskaa EP:n kovimman murikan tantereeseen. Kami Maten tunnistaa kovimmankin pinnan alta, eik� edes ankkurina soiva I still find it boring, baby katoa surinoidensa sumuihin.

Angloamerikkalainen kitarapoprock on laaja universumi, jossa Kami Mate ei p��dy usein aiemmilta seikkailuilta tuttuihin koordinaatteihin. Kasassa on j�lleen valioluokan EP, joten olisiko jo albumin vuoro?

Mika Roth

---

Laura Kielo: Milt� kaupunki tuoksui

Elektropopin kokeellisen laidan ennakkoluuloton kokeilija Laura Kielo julkaisi tammikuussa melkoisen debyyttialbumin. Rajoja antaumuksellisesti koetellut Lara oli DIY-voimann�yte, eik� uusi EP ole ainakaan mit��n v�hemm�n. Nelj�n raidan kokonaisuus kertoo yhden henkil�n matkan niin fyysisesti kuin etenkin tunnetasolla, kun matka toiseen kaupunkiin johtaa lopulta eri tavoin uudenlaiseen maailmaan.

Avausraita J�lkeenp�in on eron rampauttaman sielun syd�nverist� tuskaa, jossa ei juuri liputeta toivolla paremmasta huomisesta. V��ristyneet vokaalit ja taustan harvemmat isot aallot kertovat vetten olevan syvi� ja arvaamattomia. Matkan toisessa p��ss� EP:n sulkeva Leikkipuistossa vastaa avauksen ep�varmuuteen vakain askelin. Surut j�iv�t matkan varrelle, kertojan tiet�ess� kuka h�n on ja mihin tie vie tyrskyjen p��tytty�. Ankkurin iloisen mukaansatempaava muoto ja suoraan etenev� rakenne ovat yksi osa kaavaa, tunteet ruotivan tekstin pyyhkiess� p�yd�n puhtaaksi.

Alun ja lopun v�liss� K�det kronikoi kiirett� runomaisen lausunnan ja luonnosmaisten elektrolisien mosaiikilla, kun taas Tirinna rakentuu l�hinn� karjalaiselta kuulostavalle kansanrunolaululle. V�linumerot kuvailevat matkan eri vaiheita, mutta t�rkeint� on osasten rakentama kokonaisuus.

Mika Roth

---

Mai Lume: Kylm�n puolen valta

Mai Lume valloitti modernilla metallilla maailmaani kes�ll� 2025, Kunnes kaaos taas koittaa -albumin p��dytty� k�siini. Esikoisen puristus ja hellitt�m�t�n levottomuus j�iv�t mieleen, joten EP:n tullessa vastaan arvelin jo p��piirteiss��n suunnan. Eik� b�ndi pet�, vaan antaa pr�ssin painaa.

Avausraita Kylm�n puolen valta ampuu kovilla kohti, melodisiakin partikkeleita haukanneen metallimyllyn jauhaessa p��lle nelj�n ja puolen minuutin. Huomattavasti napakampaan muotoon mahtuu toisena soiva Jano, joka iskee monen mittarin neulan kaakkoon. Edes nyt yhtye ei hylk�� t�ysin melodisuutta, vaan antaa deathin maun hiipi� suuhun ja tulkinnan perusteella seasta voi poimia lis�ksi raskaan rockin ja rockmetallin osasia. P��ttyv� tarina ahdistaa ja ahtaa aina vain enemm�n niskaan, kunnes ankkurina soiva Rajatila p��st�� viimein paineen purkautumaan. Matka yl�m�keen on pitk�, mutta huipulta k�sin EP:n koko voima vasta todella paljastuu. Eik� se ole v�h�inen.

Kylm�n puolen valta on teosmainen kokonaisuus, jonka viisi lukua ovat samaan aikaan sukua ja sangen erilaisia sisuksiltaan. Miltei seitsenminuuttinen keskiraita Patsaat nousee kaiken keskell� mustana, hitaampana ja vaikeasti tulkittavana. Tuskaisaa ja mustaa on, mutta silti my�s armottoman energist�.

Mika Roth

---

Markiisi Ahonen: Virtahepo olohuoneessa

Ajat muuttuvat ja Markiisi Ahonenkin on musiikillisesti sangen erilaisessa paikassa kuin kuusi vuotta sitten. Tuolloin kuulin muistaakseni Markiisista viimeksi, ja silloin ��ness� olivat l�hinn� mies sek� akustinen kitara. Yll�tys oli melkoisesti, kun arvioitavaksi saatu seiskatuumainen tuplasinkku tekee n�in paljon eroa menneeseen.

��ness� ovat edelleen mies & kitara, joiden uutena kaverina naksahtelee verkalleen rumpukone. Taustoja rakennetaan elektroakustisilla v�rkeill�. Syntetisaattoreita k�ytet��n niukasti, mutta ��nten elektronisia juuria ei my�sk��n piilotella. A-puolen Virtahepo olohuoneessa laahustaa v��ristynein soundein, tekstin ruotiessa jumittumista, paikoilleen luutumista ja sen tuskallista ymm�rt�mist�. B-puolen Siivousp�iv� siivoaa menneen maailman kaikkine kipuineen ja luurankoineen pois, mutta voiko vimmainen jynss�ysk��n vapauttaa ahdistuksesta? Tuskin, mutta klaustrofobinen biisi kertoo mielest�ni ennemminkin tunnesy�verin imusta, joka heijastuu pakkomielteisen� siivousvimmana. Lopun elektrosy�ksy alleviivaa ja ylitussaa tyylill�.

T�t� en n�hnyt tulevaksi, mutta tervehdin Markiisi Ahosen uutta ja erilaista maailmaa. Saatesanojen mukaan p�yt� on nyt putsattu, joten seuraavaksi tullee jotain muuta. Se onkin mielenkiinnoista, sill� Ahonen tuli n�in tekem�ll� vapauttaneeksi itsens� niin menneen luurangoista, kuin huomisen tiet� tukkineista virtahevoista.

Mika Roth

---

Massali: Meid�n v�linen salaisuus
Suhina Records

Massalin kev�t painui kasaan, kun vaikea masennusjakso iski rapveteraanin p��lle. Tuttuun tapaan herra on kuitenkin ollut eritt�in monessa alkuvuoden suomirap-ty�ss� mukana, eli tuleen ei ole j��ty makaamaan. Kuuden raidan mittainen EP pit�� ymm�rt��kseni sis�ll��n ainoastaan yhden n�ytteen vuoden sankasta sinkkuparvesta.

Leuka on rinnassa, mutta ei Massalia viel� ole ly�ty kanveesiin. Tummas�vyinen ja v��ristynein soundein huojuva Luulot pois heijastaa p��nsis�isten vaikeuksien mehil�ispes��. Tyhji� kysyy suoraan peilikuvalta, ett� onko koko tekemisess� en�� pointtia. Piano ja kitker�t sanat, eik� enemp�� tarvita. Tarttuvampaa biitti� ja energisemp�� r�ppi� keh��n heitt�� Harmaannuttaja, joka yhdess� Itkett�� -tunnelmoinnin kanssa edustaa kirjoissani EP:n voimallisinta laitaa. Teksteiss� k�sitell��n asioita kuten ne ovat, ilman tarpeetonta traagisuudessa piehtarointia ja kurjuutta korostamatta. Joskus tilanteet vain tulevat p��lle, eik� ihminen ole yll�tt�vimmiss� k��nteiss� kuin matkustaja junansa kyydiss�.

Biitit ty�st�neet DJ J-Versus ja Mvsno ovat j�tt�neet teksteille tilaa, j�lkimm�isen vastatessa lis�ksi EP:n j�lkituotannosta. Massali ei yll�tt�en ole ottanut ket��n kaveriksi sanailemaan, joten r�pit kajahtavat yhdest� suusta. Ehk� sen pitikin k�yd� n�in, koska kompromissit eiv�t sopisi t�h�n kuvaan.

Mika Roth

---

Meriranta: Kylm�t sormet

Meriranta on kotimainen artisti, joka on ollut aiemmin monessa mukana. Meriranta-sooloprojektin alla musiikki on suomenkielist� ja orgaanisuutta korostavaa indie rockia, jota v�ritt�� tuotannon juureva modernius. Arvioitavaksi saatiin rajatun painoksen C-kasetti, jolla nimikappaleen lis�ksi kuullaan my�s eritt�in ansiokas bonusraita.

Kylm�t sormet on biisikaksikosta uuden aallon hengess� rockimpi ja tikkuisemmaksi j�tetty. Rytmi paukahtelee korostetun kovasti, kevyesti efektoitujen ja v��ristyneiden vokaalien purressa. Lyriikat ovat l�hinn� nopeaa runoutta, eik� tilanne selkene t�ysin. Taustan koskettimet ovat ��nikent�n merkitt�vin lis�, vaikka rytmipuoleltakin haastetta lent��. Bonusraita Aura upgrade on kuin painajainen, jossa kertoja on robottimainen, sieluttomaksi ja tarkoituksettomaksi itsens� kokeva olento. H�n kaipaa kuitenkin kipin�� sis��ns� ja elektronisesti v�ritetyn ��nikent�n my�t� kumma musta satu aukenee jatkuvasti. Mit� tehd�, kun syd�men tilalla on tyhjyytt� ja syke muistuttaa enemm�n tulostimen raksutusta kuin orgaanista rytmi�.

Kaksi erilaista ja kiinnostavaa kappaletta ovat huomionarvoinen pelinavaus. Meriranta kietoutuu samaan aikaan mystisyyden lepattaviin viittoihin ja tuntuu avaavan kaiken kuulijan eteen. Soundien hienovaraisuus ja niit� kuorruttava rosoisuus pelaavat hienosti yhteen, Merirannan avatessa p�iv�kirjamaisia kohtauksia.

Mika Roth

---

Paroni von Samuelsson: minuuttibiisit

On se hyv�, ett� johonkin voi luottaa. Ties kuinka mones Paroni von Samuelsson -julkaisu on kymmenen raidan ja reilun kymmenen minuutin mittainen lofi-trippi. Eli marginaalisesta luonnosmaisuudesta supervoiman itselleen luonut artisti jatkaa t�sm�lleen samalla linjalla, mist� h�nt� voi syytt��/kiitt�� julkaisu toisensa j�lkeen.

Onko kaikki siis saman tutun vanhan toistoa? Ei nyt niink��n, sill� t�ll� er�� Paroni on asettanut itselleen rajaksi minuutin. Rajaa tai rimaa ei ole kuitenkaan tehty takoraudasta, joten EP:ll� koetaan jopa kuuden sekunnin ylitys ja noin sekunnin mittainen alitus. Rajoite on my�s innoite, sek� parhaimmillaan voimavara. Villisti kaahaava vain kutsutuille pamahtaa sein�st� l�pi, ja instrumentaalina lasketeltu von Bremen nach Kiel -krautrokkailu puristaa loputkin newtonit pois kuleksimasta. Eik� nopeuskaan ole automaattinen, sill� Rosa Ibert ehtii suorastaan tunnelmoida ja grungemellastusta muistuttava harmaassa kaupungissa venytt�� 63 sekunnista kasvukertomusta muistuttavan r�yh�synkistelyn.

minuuttibiisit on taattua von Samuelssonia, alternative rockin soidessa matalateknisin soundein. Teksteiss� on kuitenkin teri�, pointteja, sek� hauskoiksikin tulkittavia sohaisuja. balladi prokrastinaatiosta purkaa turhautumista ja laulu seesteisyydest� lupaa elon rappuk�yt�v�ss� kolistelun jatkuvan.

Mika Roth

---

Saaramaija Zorawski: Mets�npeitto / Tule tule
Kuohu Records

Saaramaija Zorawski julkaisi ensimm�isen� pandemiakev��n� BIRTH-albumin, jolla artisti ajoi folkpopin ilmavuutta ja kokeiluhenkisyytt� ��rirajoille. Arvokas albumi j�i mielest�ni osin vaikeiden aikojen jalkoihin, mutta ainakin itse muistan sen yh� l�mm�ll�.

Miltei kuusi vuotta my�hemmin Zorawski katkaisi hiljaisuuden julkaisurintamalla. Ensin tuli sinkku, sitten toinen, ja nyt viel� tuplasinkku, palat johtavat syksyksi luvattuun Pelkki� hittej� -albumiin. Puheet hiteist� lienev�t osin ironisia, sill� superseesteinen Mets�npeitto on hipihiljaisessa folkissaan ja herkiss� kaarissaan kaukana valtavirran hittimusiikista. Eik� B-puolen Tule tule turvaudu my�sk��n hiteille ominaiseen mega��nivallitukseen, vaan rakentuu pienin osin. Vieh�tt�v�n siro kappale on innoittunut vahvasta unesta, ja unenomaisuus on siirtynyt onnistuneesti my�s s�vellykseen. Pime�ss� ihminen pyyt�� toista luokseen ja ep�selv�ksi j��, ollaanko nyt unessa, hereill�, haaveissa vai toiveissa. Eik� se ole edes merkityksellist�, sill� t�rkein on tunteen l�mp�, jota l�mmin folk-kudelma v�hin elein ja pienin nuotein luo.

Musiikki on syntynyt vuosien 2010�2025 v�lill�, joten kuluneet kuusi vuotta ovat vain lyhyt osa matkaa. Elektroakustista kauneutta ja siroa folkkia, jota kuunnellessa el�m�n varjot tuntuvat yll�tt�v�n valoisilta.

Mika Roth

---

Sinize: Elet��n nyt

Espoolainen lauluntekij� ja pop-artisti Sinize on ollut eritt�in ahkera sinkkujulkaisija viimeisen reilun kahden vuoden ajan. Debyytti-EP:lle vuosilta 2024�2025 on kuitenkin mukaan kelpuutettu vain yksi sinkku, eli linja on ollut eritt�in kova. Kovista jutuista kertovat my�s kappaleiden tekstit, joissa Sinize antaa sanan s�il�n liit�� � itse��nk��n s��st�m�tt�.

Kaikki l�htee siit�, ett� hyv�ksyy takaisin katsovan peilikuvan ja n�kee kuvajaisessa positiivisen itsens�. Nykyisess� yhteiskunnassa paineet imagoa ja ulkokuorta kohtaan ovat tiukat, ja tuota vaikeaa tilannetta Yksi el�m� k�sittelee rakentavan nostattavasti. Eik� tarttuva ja tanssilattiakelpoinen koukku ainakaan heikenn� tilannetta. EP:n soundit huokuvat modernia elektronisuutta, vaan t�rkein elementti on silti Sinizen vokaalit. ��nikentti� jalostetaan aitoutta uhraamatta. Isoa pop-vasaraa erityisen taiten heiluttelee ankkurina soiva Kun s� uskot, mutta kirjoissani kirkkain onnistuminen on silti avauksena kajahtava Et voi mua muuttaa. Kahteen ja puoleen minuuttiin mahtuu kaikki oleellinen ja elektronisen laidan korostaminen pelaa mielest�ni artistin eduksi. Slovari Mun vierell� on mainio lis�todiste tuosta.

Kuten todettua, EP ei pid� sis�ll��n l�hesk��n kaikkia sinkkuja, mutta syntyneess� kokonaisuudessa on silti teemansa ja kaarensa. Lupaavaa on my�s se, ett� tuoreemmat biisit tuntuvat kovemmilta kuin ensisinkut.

Mika Roth

---

Teresa Banks: Surviving in the Wild

Teresa Banks on periaatteessa helsinkil�inen, ja silti my�s suomalais-espanjalais-italialainen punkryhm�, jonka pienjulkaisuja p��tyi pariin otteeseen Desibeli.netin koosteisiin 10-luvun lopulla. Yhtye on jatkanut ahkeraa julkaisutoimintaa my�s sittemmin, mist� kuuden rallin mittainen Surviving in the Wild on viimeisin taidonn�yte.

Ajat muuttuvat, yhtyeen melodinen & nopea punkrock ei niink��n. Nopsat kappaleet nojaavat melodioihin, k�he��n huutolauluun sek� isosti paiskottuihin riffeihin. Soundien saralla kovuus saattaa tuoda hetkitt�in mieleen metallisemmat serkut, mutta kirjoissani Teresa Banks on yh� puhtaasti punkrock-yhtye. All My Friends Are Gone laskettelee suoraa Bad Religion -kaistaa, eik� NOFX pysyttele ajatuksista kaukana, kun El Riffo loikkaa avauksessa syliin. Song for J sulkee EP:n liev�sti yll�tt�v�ll� kulmalla, mutta asteen seesteisempi muoto ja syvempi soundi saa kiihdytysvaihteen tuntumaan sitten sit�kin jykev�mm�lt�. Avain ei olekaan n�in jatkuva paine tallassa, vaan pieni vaihtelu puristuksessa.

Muodot ovat tuttuja tyyli monesti kokeiltu, mutta tarttuvat melodiat ja riffit puhuvat ryhm�n puolesta. EP:n karu ��nimaisema ei korvia helli ja soundit painottavat diskanttista puolta, mik� saa kitarat soimaan allekirjoittaneen korvaan tarpeettoman kulmikkaasti. Plussaa kertyy kuitenkin itse materiaalista ja voimasta.

Mika Roth

---

Theory of a Deadman: Part 1 � Funeral Songs
ONErpm

Kun yhtyeen nimi on Theory of a Deadman ja EP:n otsikkona seisoo Part 1 � Funeral Songs, voisi kuvitella materiaalin olevan tummaa, jopa synkk��. T�m� ei ole kuitenkaan tilanne, sill� kanadalainen pitk�n linjan orkesteri luottaa menev��n kitararockiin, jossa on niin kantrin, post rockin kuin toisinaan jopa grungenkin vaikutteita.

EP avataan kunnon pamauksella, eli raskaammin veivaavalla Barricade-rokkauksella, jonka soundissa on jopa pient� metallivivahdetta. Keskemm�lt� kiekkoa l�ytyy puolestaan menneen illan r�ll�yst� harmitteleva Winnebago (Lay Low), jonka countryrock istuu paikoilleen kuin ruutupaita cowboylle. Kiekon toinen countryrockpala on �ss�ksi paljastuva ankkuri Prenup. Woo-hoo-hoo hoilailut ja melodiakulku ovat monesti k�ytettyj� � ja silti ne toimivat. Linja tuntuu olevan haussa, kun surusilm�inen mahtiballadi Deep End vaatii vain hetke� aiemmin seisahtumaan hetkeksi ja kaivamaan hitaasti heiluvia valomeri� stadionilleen. Nimiraita Funeral Song jaksaa soittaa suruista urkua parikymment� sekuntia, mink� j�lkeen menev� rockmetalli tulee ja r�j�ytt�� katon paikoiltaan viimeist��n kertos�keell��n.

Theory of a Deadman pelaa niin leve�ll� kent�ll�, ett� EP-mitat tuntuvat puristavilta. Tyler Connollyn laulu kuitenkin sitoo biisijoukkoa yhteen ja onhan t�m� viihdytt�v�� isolla ja kertos�evetoisella tavallaan.

Mika Roth

---

Zainab: Canal View
Technicolour

Voin suoraan sanoa Zainabin EP:n ty�nt�v�n minut tutuimmilta mukavuusalueiltani sivuun. Elektronista ja modernia poppia luova Zainab on Pakistanin Lahoressa syntynyt ja Yhdysvaltain New Yorkissa varttunut artisti, joka on luonut itselleen kovaa mainetta yhten� Ison Omenan kovimpana DJ:n�. Zainab on samalla yhdist�nyt etel�aasialaiset juurensa maailman eri kolkilta saapuviin vaikutteisiin.

Musiikillista ilmaisuvapautta julistaa kuuden raidan Canal View EP. Zainabin vanhemmat j�rjestiv�t kotonaan qawwali-iltoja. Qawwali on perinteist� sufilaista hengellist� musiikkia, joka el�� mm. taputuksen, voimallisen laulun, sek� soitinten yhteisty�st�. En todellisuudessa tied� itse qawwalista tuon taivaallista, mutta korvani tiet�v�t mist� pit�v�t. Vahvaa rytmi� ja housemaisiakin elementtej� keh��n heitt�v� Banglahore on upea sekoitus, jossa vierailevan Surya Senin rap sekoittuu eksoottisen etnisiin ja elektronisiin ��niin. Vanhemman diskon kanssa flirttaileva Her Eyes ja kaiken em. sekoittava Delhi Gate ovat todellista soundi- ja vaikuteshakkia, efektien r�v�kk�� tetriksest� ja mielikuvien r�psyv�� pikakelausta.

Canal View onkin heng�stytt�v� kuuntelukokemus, joka ensimm�isill� kierroksilla tuntui paiskaavaan takasein��n � jolla tosin odottaa soundien pehme� ja miellytt�v� sohva. EP:n superv�rik�s maailma imaisee kuitenkin nopeasti sis��ns� ja Ayewahin soidessa huomaa tapailevansa mukana vieraita sanoja.

Mika Roth