Pienet

Pienet II ‚Äď Tammikuu 2009

31.01.2009


Autere: Seizure Autere: Seizure

Turkulainen Autere on julkaissut tasaisella tahdilla demoja viimeisen viiden vuoden ajan. Pari vuotta sitten ilmestynyt Havoc Monology osoitti jo kiistatta ryhm√§n kehityskelpoisuuden ja uudella kiekolla Autere on edennyt viel√§ noistakin asemista pidemm√§lle. Homman nimi on edelleen melodinen, mutta kulmikas death tuttuun l√§nsinaapurin tyyliin. Perinteisesti covereilla aloittanut ja siit√§ hiljalleen oman suuntansa kehitt√§nyt yhtye ei ole en√§√§ mik√§√§n ‚ÄĚ in tranquillity flames‚ÄĚ ‚Äďpastisseja soittava orkesteri, mutta persoonallisuutta touhussa saisi edelleen olla enemm√§n. Biisit kyll√§ rullaavat, mutta tutuista maisemista ei arvata l√§hte√§ kovinkaan kauas. Vahvan huutolaulajan ja tihe√§√§ tulta yll√§pit√§v√§n soittajiston voimin kiekolle on saatu puristettua nelj√§ kappaletta, joista etenkin viilt√§v√§ Logic Invoice sek√§ p√§√§t√∂sraitana kuultava Sore pist√§v√§t puntit tutisemaan. L√§mpenee, l√§mpenee ‚Äď mutta viel√§ ei polta.

Mika Roth
Avafrost: Frost Giants Way Avafrost: Frost Giants Way

Jossain mustan metallin ja kalmakkaan kuolotuksen risteyksen tienoilla lienee lahtelaisen Avafrostin ihannetila, jota orkesteri tavoittelee uusimman kiekkonsa kolmella kappaleella. Primitiivisi√§ mustuuden voimia manataan esille tyyliin n√§hden yll√§tt√§v√§nkin teknisen soiton avulla, joka kaikesta huolimatta palvelee mainiosti tarkoitusta. Yhtye saakin luotua paikoin eritt√§in mielenkiintoista r√§iskett√§ jossain siell√§ genreloosien v√§liin j√§√§v√§ll√§ ei-kenenk√§√§n-maalla. R√§√§ynn√§n eri s√§vyj√§ esittelev√§ vokalisointi sopii pakettiin kuin risti hautuumaalle, mutta muuten soittopuolella tyydyt√§√§n tarpeettoman usein v√§limallin ratkaisuihin. Kappaleet pohjautuvat selv√§sti kunnianhimoisiin n√§kemyksiin, jotka eiv√§t kuitenkaan tunnu saavuttavan t√§ytt√§ potentiaaliaan. Pient√§ ‚Äď ja miksei v√§h√§n isompaakin ‚Äď kansalaisrohkeutta kaivattaisiin, jotta visiot t√§yttyisiv√§t. Soundit ovat olosuhteisiin n√§hden ilahduttavan kirkkaat mist√§ plussat lahtelaisille.

Mika Roth
Beyond Verge: 1st Attempt Beyond Verge: 1st Attempt

Beyond Verge on pari vuotta kasassa ollut salolaisryhmä, joka on julkaissut vastikään esikoisdemonsa. Kiekon neljä raitaa ovat melodisen, teknisen ja modernin metallin suuntaan kallistuvaa rutistusta, josta on vedettävissä joitain suuntaviivoja Pohjois-Amerikan suuntaan. Vokalistin käheä huutolaulu edustaa kuitenkin perinteistä osastoa, eli mistään puhtaasta metalcoresta tässä ei ole kysymys, vaan enemmänkin esikuvat löytyvät räkäisen thrashin sekä uuden aallon rockmetallin puolelta. Kappaleissa on mukavasti ideaa ja myös soundit toimivat, mutta sovituspuolella bändi on päästänyt itsensä liian helpolla, sillä kappaleissa olisi rahkeita huomattavasti rohkeampiinkin ratkaisuihin. Overrunedin kohdalla punainen lanka on jo löytymässä, mutta luultavasti ryhmä tarvitsee keikkakokemusta ennen kuin oma tyyli ja bändisoundi todella löytyy.

Mika Roth
Chaos Injected: Demo 2008

Moderni melodinen death metal kärsii näinä päivinä vakavasta ylikansoitusongelmasta, mutta siitä huolimatta lahtelainen Chaos Injected yrittää sinnikkäästi saada jalkansa mahdollisimman monen oven väliin näiden kenttien kautta. Ponnekas huutolaulu, nopeat kappaleet sekä kuusimiehisen orkesterin tiukka yrittäminen vievätkin joukkiota jo pitkälle, mutta vielä jää matkaa taittamatta. Teknisesti kaikki on jo osapuilleen kunnossa, mutta se suuri taiteellinen visio sekä bändin oma soundi jäävät yhä hämärän peittoon. Nopeista siivuista löytyy kyllä mainioita ideoita, mutta karsimisen jalo taito on edelleen kehittymässä, joten kappaleet eivät nouse kokonaisuuksina vielä ideoidensa tasolle. Pieni veljeily perinteisemmän melodisen metallin kanssa tehostaa The Last Sentencen kohdalla iskua ja kappale nouseekin selvästi kiekon kohokohdaksi. Lisää treeniä, keikkoja ja kilometrejä.

Mika Roth
Crow¬īs Flight: Crow¬īs Flight Crow¬īs Flight: Crow¬īs Flight

Vajaan vuoden ik√§inen Crow¬īs Flight on siit√§ poikkeuksellinen ryhm√§, ett√§ sen miehist√∂ss√§ vaikuttaa kolmen eri kansakunnan edustajia. Suomi, Sveitsi ja Alankomaat eiv√§t ole aiemmin tiet√§√§kseni luoneet metalliliittoja, mutta Crow¬īs Flightin melodisen metallin perusteella n√§in olisi voinut tapahtua jo huomattavasti aiemminkin. Ryhm√§n perinteinen metalli kuulostaa h√§mm√§stytt√§v√§n keskieurooppalaiselta, eik√§ olisi lainkaan vaikeaa kuvitella kuulevansa t√§llaista soittoa esim. Wackenin metallikekkereiden isolla lavalla. Sveitsil√§inen vokalisti Crow omaa upean √§√§nen, jossa voi kuulla metallin suuruuksien kaikuja ja kuusimiehinen b√§ndi puhaltaa esimerkillisesti yhteen hiileen. Kun viel√§ kappalemateriaalikin on p√§√§osin ensiluokkaista on orkesterille helppo povat menestyst√§ ‚Äď jos ei v√§ltt√§m√§tt√§ ihan pohjoisilla leveyksill√§, niin ainakin keskeisemm√§ss√§ Euroopassa.

Mika Roth
Diaz Jr.: Scatter The Ashes Diaz Jr.: Scatter The Ashes

Helsinkil√§is-tamperalaisen Diaz Jr. orkesterin viides vuosi k√§ynnistyy komeasti viidennen omakustannekiekon voimin. Reilun vuoden takainen Below oli selke√§ askel eteenp√§in ja miltei yht√§ suuri harppaus oikeaan suuntaan on my√∂s Scatter The Ashes. Nelj√§n kappaleen mittainen voimann√§ytt√∂ on komprommisitonta rockin ja metallin voittokulkua, jossa voi havaita pieni√§ j√§lki√§ my√∂s popahtavasta punkista. Kappaleet puserretaan l√§pi hirmuisella otteella ja viel√§ kovemmalla asenteella, vaikka vauhti tuntuukin aavistuksen hyytyv√§n puolen v√§lin j√§lkeen. Avauskaksikko Trails To Nowhere ‚Äď Between Right & Wrong pist√§√§ puntariin sellaisen lastin √§ij√§energiaa, ettei ukommasta v√§li√§. Suurimmaksi osaksi tulos on ehtaa priimaa, mutta A Change of Heartilla yritet√§√§n jotain mik√§ ei viel√§ onnistu, sill√§ raastinrautamainen pinta ja herkkyys eiv√§t v√§ltt√§m√§tt√§ pelaa yhteen vaikka tekij√§n√§ olisi itsens√§ Lemmy. Diaz Jr. on silti ‚Äď j√§lleen kerran ‚Äď arviopinon k√§rkikaartia.

Mika Roth
Dismay: Seclusion Dismay: Seclusion

Melkein neljä vuotta on ehtinyt kulua siitä kun Dismayn edellinen demo Raining Red päätyi käsiini. Yhtye, kuten koko metallimaailma, on tuona aikana käynyt läpi muutoksia ja niinpä uudistunut kokoonpano kurottelee kolmannella demolla hieman uusiin suuntiin. Dismay pohjaa edelleen työnsä kuolometallin oppeihin, mutta kuten saatteessakin todetaan, sekaan on eksynyt myös muita sävyjä. Mainitun suomalaiskansallisen melankolian olen valmis allekirjoittamaan, sillä lisääntynyt melodisuus, synkkyys ja paino ovat tunnusomaisia monille kotimaan orkestereille, mutta mainostetut black-vivahteet ovat lähinnä mausteenomaisia väriläiskiä. Näistä eri paloista ryhmä on kasannut rohkeasti kokonaisuuden, joka kuulostaa huomattavasti edeltäjäänsä valmiimmalta. Ulottuvampi vokalisti, idearikkaampi kolmen kitaran ja koskettimien käyttö sekä selkeä oma visio nostavatkin ryhmän kurssia kummasti. Ryhmä on selvästi pääsemässä jyvälle joten sopii toivoa, että seuraava kiekko valmistuisi ennen vuotta 2013.

Mika Roth
Eturintama: Väärinymmärretty! Eturintama: Väärinymmärretty!

Suomeksi laulettua rankempaa metallia äärimmäisen thrashin ja paikoin melkeinpä punkmaisen asenteen voimin. Näillä eväillä käy päälle Eturintama jonka neljäs demo jatkaa tutuilla linjoilla. Vahvat mielleyhtymät Mokoman suuntaan nousevat jälleen esiin kuten vuoden takaisella Kadotettu kiekolla, mutta nyt selvät lainailut ovat jo sulautumassa yhtyeen oman tyylin sekaan luontevammin. Avauksena kuultava Riivattu on vajaaseen neljään minuuttiin puristettu dynamiittiannos, jonka tasolle muut raidat eivät yllä lainkaan. Ongelma ei niinkään ole taidoissa vaan tyylissä, sillä bändi pyörii edelleen aivan liian pienellä alueella. Etenkin Kivuntuoja on miltei pastissi ryhmän aiemmista töistä. Lisää persoonallisuutta ja rohkeampaa otetta niin eiköhän se siitä lähde.

Mika Roth
Frontlines: Demo I

Frontlines pamauttaa tiskiin neljän biisin mittaisen läpyskän, joka on komea taidonnäyte groovaavan metallin voimasta. Vahvat Pantera -vaikutteet paistavat selkeinä touhusta läpi kuten myös ryhmän suuri omistautuminen työllensä, mutta kun yhtälö toimii ei moisesta tarvitse naputtaa turhaan. Kukin kiekon neljästä kappaleesta on nimetty vain yhdellä sanalla ja tuo sama konstailemattomuus jatkuu niinikään nimien tuolle puolen. Frontlinesin demo on ensisijaisesti tiukka kokonaisuus, josta on vaikea irroittaa ja nostaa esille mitään tiettyä kappaletta. Rahdun päälle 20 minuuttia kulkee kerta toisensa jälkeen kuin huomaamatta, kun järkälemäiset siivut jauhavat tannerta tomuksi. Tällaisessa asennemetallissa fiilis ja tarttuvuus ovat äärimmäisen tärkeitä ja juuri noilla osa-alueilla oululaiset ovat vahvimmillaan. Tiukkaa paahtoa alusta loppuun saakka ja live-tilanteessa luultavimmin suorastaan vaaralliseksi äityvää mäiskettä, suosittelen.

Mika Roth
GhostTide: Two Wrongs Make One Right GhostTide: Two Wrongs Make One Right

Porilainen GhostTide perustettiin vuonna 2007, mutta ryhmän miehistöllä on jo runsain mitoin kokemusta aiemmista bändiprojekteista. Kokemus myös kuuluu positiivisena voimana bändin debyytillä, jonka kuusi raitaa ovat tasaisen vahvoja näyttöjä. Englanninkielistä modernia death-sukuista metallia rykivä ryhmä lähtee esikoisella kokeilemaan rohkeasti rajojaan mikä kertoo lujasta itseluottamuksesta. Melodiset fiilistelykohdat, lähestulkoon progehtavat osiot ja vokaalien runsas kirjo puhtaasta laulusta lausunnan kautta örinään, rakentavat yhdessä maailmaa jossa melkein mikä tahansa on mahdollista. Välillä meno on kuin parhaallakin jööttepori-retkueella ja pian tunnelmoidaan jo eteerisissä hard rock taivaissa. Erityistä kiitosta on annettava soundeista, jotka ovat idearikkaita ja yllättäviä. Se mikä tuntuu olevan edelleen hetkittäin hakusessa on sisäinen synergia, sekä sitä kautta bändin omin soundi, sillä hetkittäin soittoa vaivaa vielä pieni sieluttomuus.

Mika Roth
Kummituskansio: Haudatut

Kummituskansio ei suotta nostata odotuksia demonsa saatteella. Harvoin artisti kuvaa itse√§√§n ‚ÄĚrennonpaskaksi perusr√§mpyttelij√§ksi‚ÄĚ, jonka musiikki on ‚ÄĚj√§p√§kk√§√§‚ÄĚ m√§tt√∂√§ joka on v√§s√§tty autallin nurkassa. Liek√∂ kyse silkasta peloittelusta, sill√§ rupisen pinnan alta paljastuu ihka oikeita ajatuksia, kirkkaita ideoita, sek√§ joitain todella napakoita koukkuja. Tyylilt√§√§n Kummituskansion metalli on jonkinlainen deathin, thrahsin, punkin ja jopa blackin sekoitus, johon suomeksi huudetut vokaalit tuovat viel√§ oman vivahteensa. Lyriikoissa k√§sitell√§√§n oikeasti kiinnostavia asioita ja viisi kappaletta ruhjotaan reilun 13 minuutin tiiviiseen pakettiin, eli tiivist√§minenkin on hallussa. Autotalliolosuhteista johtuen soundit j√§tt√§v√§t toivomisen varaa ja raskas paahto kaipaisi my√∂s lis√§√§ v√§ri√§, mutta n√§ist√§ puutteista huolimatta Kummituskansio on kiinnostava ja raikkaan uniikki tapaus.

Mika Roth
Scarecrow: Hangman ‚Äď promo 2009 Scarecrow: Hangman ‚Äď promo 2009

Horrorpunkretkue Scarecrow on julkaisemassa toista pitkäsoittoaan, jota mainostetaan mainostetaan etukäteen neljän biisin, intron sekä tarpeettoman pitkän outron mittaisella promolla. Juoni on pysynyt tismalleen samana kuin debyyttialbumi Deadcrowlla, eli Misfits on edelleen SE yhtye, johon Scarecrow luottaa ja uskoo esikuvana. Vauhti on hirmuinen ja kappaleisiin on jälleen pyritty upottamaan koukkuja sekä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat luotua eloa päällisin puolin aluksi ehkä jopa yksiulotteiselta vaikuttavaan räiskeeseen. London After Midnightin kaahauksessa bändi osuu kunnon kultasuoneen, mutta Gasmask Girlin kaltaisia täyteraitoja ei soisi löytyvän enää pitkäsoitolta. Scarecrow on puskenut kuitenkin jo niin monta vuotta eteenpäin, että siltä voisi odottaa jo pientä tyylillistä variaatiota, mutta tämän näytteen perusteella sellaista on vielä liian aikaista odottaa.

Mika Roth
Sotaleski: Tulikaste Sotaleski: Tulikaste

Sota on kaunis, sota on hienoa... Sodasta, sotimisesta, napalmista, ydintuhosta, sekä monista muista aiheeseen liittyvistä asioista meille tarinoi viiden asekuntoisen miehen muodostama Sotaleski, joka tosin ei ole nähtävästi aivan täysin tosissaan sotahurmiossaan. Ovat luoteja vilisevät tekstit sitten osittain huumoria tai ei, itse musiikki on suoraviivaista punkvetoista suomirockia, jota voinee kutsua myös jonkin sortin metalliksi. Kitara on näinollen kuningas ja ensimmäisellä kotimaisella toteutetut lyriikat huudetaan täysin palkein ilmoille. Tyylipisteitä ei hamuta, eikä niitä myöskään saada. Parhaimmillaan tällainen matalaotsainen lanaus lienee nousuhumalassa siinä yhden promillen tuolla puolen, koska Sotaleski ei todellakaan uppoa joka päivä nikottelematta.

Mika Roth
StarshagS StarshagS: s/t

Helsinkil√§inen Starshags on julkaissut vuodesta 2001 l√§htien huimaavat seitsem√§n omakustanne-EP:t√§, eli rauta ei ole p√§√§ssyt pahemmin j√§√§htym√§√§n n√§iden seppien k√§siss√§. Yhtye laskee sijoittuvansa jonnekin The Cult ‚Äď Guns¬īn¬īRoses ‚Äď Danzig kolmion sis√§lle, mik√§ onkin eritt√§in osuva kuvaus b√§ndin musiikista. Tummas√§vyinen ja v√§h√§n metallin kanssa flirttaileva rock putoaa herroilta luontevasti, kokemuksen kuuluessa kaikessa positiivisena voimana. Tukevan melodiset, tarttuvat ja hanakasti etenev√§t kappaleet ovat jokainen p√§√§lle neliminuuttisia ja parissa kohdin mukaan hiipii venyttelyn tuntu, mutta muuten StarshagS pit√§√§ mainiosti langat k√§siss√§√§n. Groovaavat siivut rullaavat painollaan eteenp√§in ja kun seasta l√∂ytyy Libationin kaltaisia helmi√§, voisi seuraava looginen askel olla kokonaisen pitk√§soiton julkaisu, sill√§ b√§ndi on valmis siirtym√§√§n jo seuraavalle tasolle.

Mika Roth




Lukukertoja: 5757
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs