Pienet

Pienet II ‚Äď Maaliskuu 2010

14.03.2010


Day of Dawn: Promo 2009

Ensitekelettään esittelevä Day of Dawn parittaa musiikissaan terävät metalliriffit ja pop-henkiset laulumelodiat. Yhtye luottaa naislauluun, mikä erottaa bändin metallimassasta, mutta ei kuitenkaan kanna pitkälle laulajan äänen ollessa hieman ponneton ja karismaa vailla. Soittajilta sitä vastoin löytyy taitoa, mitä erityisesti soolokitaristi todistelee usemmankin kerran kolmibiisisen aikana.

Sävellyspuolella ei kuitenkaan ole päästy vielä ihan korkeimpaan lentoon, vaikka The Roadin ja First Bloodin kertosäkeissä on jo mukavasti ideaa. Tasokkaammalla äänityksellä näihinkin biiseihin saisi silti varmasti lisää jyhkeyttä ja vakuuttavuutta, vaikka bändin on vielä syytä miettiä tarkkaan, onko esimerkiksi The Roadin introriffi todella levynavaustasoa.

Jarmo Panula


Glasgowsmile Glasgowsmile: Demo 2010

Päräyttävillä artistinimillä irrotteleva Glasgowsmile on alusta loppuun saakka ehtaa metallia. Vokalisti Mutant Butcher rääkyy kuin Slayerin levyllä konsanaan, kitaristi Nuclear Facen rosoisessa työssä on selkeitä viittauksia Venomin suuntaan. Samoin rytmiryhmä Agent Orange (basso) ja Gaiss (rummut) välttää progehtavia ratkaisuja keskittäessään metallia maisemaan. Demon kolme kipaletta ruhjotaan reiluun kymmeneen minuuttiin, blackin, thrashin ja deathin yhteisvoimin.

Se mikä hävitään innovatiivisuudessa voitetaan pääosin takaisin voimassa. Tosin yhtye voisi seuraavaksi katkaista ainakin vahvimmat napanuorat idoleihinsa, ettei touhu sorru ihan puhtaaksi tributoinniksi. Vokalistin häijy rääyntä vakuuttaa, kipaleissa on mukavasti ideaa ja taustamylvintäkin tippuu kuten pitää, joten ei muuta kuin lisää niittejä liiviin ja lähikontaktia yleisöön.

Mika Roth
Paper Mill Town Lost Captains: Paper Mill Town

Suomi oli ja on edelleen yksi maailman paperinvalmistuksen ykk√∂smaita. Vaikka IT-ala, Nokia ja innovaatioteknologia ovatkin ehk√§ ajaneet teollisuudessa paperin ohi, on Suomessa edelleen paikkoja jotka hengitt√§v√§t paperitehdas syd√§men√§√§n. Oululaisnelikko Lost Captains on nyt musiikillisesti nostalgisoinut paperikaupungissa el√§misen nelj√§n biisin omakustanne-EP:ns√§ avaus- ja nimiraidalla Paper Mill Town. Avaran kantrahtavalla rock-otteella niin Neil Youngin kuin Tom Pettynkin jalanj√§ljill√§ asteleva yhtye on toiminut vasta muutaman vuoden mutta kuulostaa jo t√§ll√§ yhden vuorokauden sis√§√§n nauhoitetulla EP:ll√§√§n ajattomassa mieless√§ vanhalta ‚Äď tunnelma on melankolinen ja kaartavan avara, soundillisten ratkaisujen ollessa tarkoituksella luomu-orgaanisia. Rouheampi ja maanl√§heisesti karhea ote toimiikin t√§llaiseen ilmaisuun mainiosti eik√§ yhtye hetke√§k√§√§n kuulosta milt√§√§n aloittelevalta demob√§ndilt√§. Esikuvien todelliseen haastamiseen tarvitaan kuitenkin viel√§kin ter√§v√§mp√§√§ biisikyn√§√§. Joka tapauksessa melkoisen hyv√§ kokonaisuus.

Ilkka Valpasvuo


Blacksmith Blues Lothar: Blacksmith Blues (EP)
Lorna

Tarroistaan tuttu Lothar l√§hestyy kolmen vuoden tauon j√§lkeen uusimalla seiskatuumaiselle pr√§ss√§tyll√§ EP:ll√§√§n ja tuntuu jatkavan suunnilleen samoilla linjoilla kuin aiemminkin ‚Äď sik√§li kuin kollegoiden sanoihin k√§y luottaminen. Viitekehys on garage, kitarat √§k√§isi√§ kuin ampiaisparvi, laulaja J√§rvinen kuulostaa √§√§nens√§ pilanneelta r√§√§kyj√§lt√§, vanne tuntuu yhtyett√§ v√§h√§n kirist√§v√§n ja ruuvit ovat takuulla v√§h√§n l√∂ys√§ll√§ mutta kyll√§p√§ on tiukkaa. Melkoisen loistava meno siis!

Keuruulta ei edelleenkään kajahda mitään, mitä ei periaatteessa olisi tehty ja varmasti paremminkin jo sen tuhannen kertaa. Siksi on jotenkin riemastuttavaa, että Lothar polkee liki samalla uralla kuin aiemminkin. Jälleen neljän tiukan, perinnetietoisen ja tyhmän garagensukuisen biisin julkaiseminen saattaa näyttää päänsä seinään hakkaamiselta, mutta tosiasiassa kyse on samasta päämäärähakuisuudesta kuin sillä suomalaisella miehellä, joka ulkomailla puhuu pelkästään suomea: jonain päivänä ne ymmärtävät. Vuosituhannen alun trendikekkuloijat jäävät edelleen Lotharin lekan alle.

Jani Ekblom


Dada-Dii Masa Mainds: Dada-Dii
Propaganda

Lieksalainen Masa Mainds yhdistelee melankolia-vireist√§ suomirockia kielt√§m√§tt√∂m√§ll√§ koukukkuudella Matti P√§iv√§puron mahtipontisesti v√§risev√§√§n lauluun. T√§lle kahden biisin sinkuralleen yhtye on onnistunut tiivist√§m√§√§n kaksi radiosoittokelpoista s√§vellyst√§ ‚Äď akustisemman ja haikeasti kantrahtavan, komealla palikkakertsill√§ varustetun Dada-Diin sek√§ enemm√§n Y√∂n hengess√§ s√§r√∂rockaava Tummaa ja sinist√§ -jylh√§ily. Toki Masojen √§ij√§m√§inen imago ja pelkk√§ nimi karkottaa monet meik√§l√§isen indie-kavereista, mutta mik√§li yhtyeell√§ on kokopitk√§n verran yht√§ hyvi√§ kappaleita laatikossaan niin suomirockin kentille saadaan kaiken j√§rjen mukaan uusi tekij√§. Ei huono.

Ilkka Valpasvuo


Kyse on ihmisestä Mastodontti: Kyse on ihmisestä

Sulkavalaislähtöinen, sittemmin akselille Joensuu-Espoo levittäytynyt punkrock-orkesteri Mastodontti heittää kehiin neljännen omakustanteensa. Ja varsin tymäkästi heittääkin, kolmen biisin pikkulevy kutittelee leukaperiä ihan mukavasti. Ensialkuun näyttäisi, että Mastodontin punkrockissa paino olisi yhdyssanan jälkimmäisellä puoliskolla. Avausraidan rokimpi meno kuitenkin unohtuu, kun tempon nosto saa kakkosbiisin Huoneentaulun yhteiskunta liitämään hienosti. Melodia muistuttaa jollain tasolla Sur-rurin tuotoksia. Viimeinen raita Näin sinua muistetaan repii vieläkin enemmän hardcoreksi kurottaen ehkä lätyn parhaimmaksi numeroksi. Osasyy tässä lienee siinäkin, että laulaja-basisti Simo venyttelee äänijänteitään kunnolla. Mastodontti vaikuttaisi olevan sitä parempi, mitä äärimmäisemmäksi se uskaltaa mennä. Jäämme odottelemaan jatkoa mielenkiinnolla.

Tuomas Tiainen


Nation Despair Nation Despair: Ruins

Kuuden biisin mittaisen pikkukiekon julkaissut Nation Despair tarjoaa metallinsa raskaana ja kuolonmakuisena. Brutaali death ei kaipaa tamperelaisten käsissä koskettimia, tai puhtaita vokaaleja, sillä orkesterin tavoitteet siintävät täysin toisissa suunnissa.

Biisit painetaan läpi kovalla voimalla ja kipaleista on pyritty karsimaan pois kaikki ylimääräinen, mikä saa soundimaailman vain raaistumaan entisestään. Suurimman osan aikaa rohkea ja kunnianhimoinen ratkaisu palveleekin yhtyettä, mutta näin paljas maisema paljastaa myös materiaalin lievän hajanaisuuden. Ideat eivät yksinkertaisesti kanna koko matkaa, vaikka yhtye osuukin useammin kuin kiskaisee hudin. Riffeille pohjautuvat kappaleet kaipaisivat pientä väritystä, on se sitten tehty lisäämällä tai poistamalla jotain. Pinnat vokalistille, jonka ääni sopii pakettiin kuin arkku hautaan, joten nyt vain teroittamaan ärhäkämpiä riffejä ja ilkeämpiä koukkuja.

Mika Roth


Purple Reckoning Purple Reckoning
Humma

Hämeenlinnalainen Purple Reckoning kertoo soittavansa elektronic deathrockia. Tällä kolmen biisin näytteellä karsinaa pitää selventää sen verran että seitsenhenkisen yhtyeen soitto liikkuu eniten paisutetun stadionindierockin parissa, pitäen sisällään myös modernin punkin kipakan poukkoilevaa otetta. Sinänsä elektron tai kuolon kanssa veljeileviä asioita en itse osaa touhussa kuulla, mutta yhtyeen sointi joka tapauksessa toimii melkoisen hyvin. Einari Stylmanin kantava mutta toteava laulu kuorruttaa keitosta hyvin. Säännöllisesti yli viisiminuuttinen biisimateriaali on tällä Humma Recordsin kolmen biisin EP:llä alusta loppuun hyvää, vaikkei sellaista selkeää hittiä nousekaan esiin. Muutamaan hetkeen parasta hämeenlinnalaissoundia mitä on korviin asti yltänyt.

Ilkka Valpasvuo


Red Industry: Spectral Cut

Oululainen Red Industry osoittaa toisella demollaan omaavansa näkemystä ja taitoa metallimusiikin saralla. Yhtyeen synasävytteisissä kappaleissa yhdistyvät tunnelmallisuus ja vauhti joukosta erottavalla tavalla. Soiledin ja Halon kertosäkeet saavat kehossa jo verta liikkeelle ja vahvimmillaan yhtye onkin näiden kertosäkeiden kaltaisten tummien tunnelmahetkien parissa. Biiseissä tuntuu olevan sen verran ideaa, että studiojälkeenkin olisi jo kannattanut panostaa. Näin valtavan ohuilla ja sekavilla soundeilla on vaikea lähteä bändiä myymään, vaikka säveltäjät kuuluuvatkin kaiken takana olevan langan päässä kiinni.

Jarmo Panula


Sadistik Forest Sadistik Forest: Promo 10

Sadistik Forest uskoo bändin itsensä mukaan alkuperäisen deathin voimaan. Oululaiselta orkesterilta löytyy jo valmiiksi työstetty pitkäsoitto, jolle etsitään vain julkaisijaa. Kiekolta napatulla kolmen biisin näytteellä bändi esittäytyykin väkevänä vääntäjänä.

B√§ndi osoittaa ty√∂ll√§√§n kuinka tehokas muoto trio voikaan olla, kappaleiden rullatessa voimalla eteenp√§in. J√§senilt√§ l√∂ytyy my√∂s riitt√§miin taitoa, jotta raskaaseen rypistykseen saadaan tiivistetty√§ riitt√§v√§sti voimaa. Nopeat juoksutukset ja hitaammat m√∂yry√§miset vuorottelevatkin toisiaan, avainsanan ollessa raaka. Vokaalit ovat matalataajuus hoitoa ja kitarasoolotkin n√§ytt√§v√§t sujuvan, joten kaikki ‚ÄĚpakolliset kuviot‚ÄĚ t√§yttyv√§t, vaikka pieni lis√§ persoonallisuudessa ei varmasti olisi haitaksi. Vahvaa perusty√∂t√§ b√§ndilt√§, joka osaa asiansa ja jolla on my√∂s selke√§ visio suunnastaan.

Mika Roth


Swollen Eye View Swollen Eye View: Demo 09

Swollen Eye View on pusertanut ensimm√§iselle demolleen kaksi kappaletta, jotka tippuvat aika suoraan sinne modernin deathin laariin. Soundeiltaan paketti on vaatimaton, mutta voimaltaan vastaavasti ensiluokkainen. Pohjanmaalaisten n√§kemyksess√§ death on raakaa, kosketinvapaata v√§√§nt√∂√§, johon eiv√§t kuulu ‚ÄĚNY lippikset‚ÄĚ, kuten saatteessakin todetaan. Biisien syd√§n on raastavissa riffeiss√§, joissa voi kuulla 90-luvun alun √§√§rimm√§isimpien eurooppalaisten orkestereiden vaikutusta. √Ąrin√§√§ ja murinaa yhdistelev√§ vokalisointi on kotoisin samoilta suunnilta, tosin b√§ndin eduksi on sanottava, ett√§ nelikko saa leivottua tutuista aineksista sent√§√§n jotain uuttakin. Seuraavaa demoa ty√∂stett√§ess√§ kannattaa satsata tykimpien soundien lis√§ksi my√∂s pieneen variointiin, sill√§ kumpikin kappale on melko suoraviivaista m√§tkett√§, jolla p√§√§see vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Mika Roth




Lukukertoja: 4754
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs