Klassikko

Lou Reed & Metallica: Lulu, 2011

27.08.2016



Ensimmäisen levyn sulkeva Cheat on Me on kiekon omalaatuinen mestariteos, 11 ja puolen minuutin rajapyykkiä hätyyttelevä hirviö, jonka sisäkkäin kiertyvissä renkaissa Reedin lausunta ja Metallican soitto muodostavat yhdessä jotain toismaailmaista. Jotain jonka takia koko projekti kannatti ensinnäkään tehdä. En väitä että biisistä olisi radioaaltojen täytteeksi, mutta kappaleen hypnoottisessa kierrossa ja matalateknisessä toteutuksessa voi tuntea magiikan räiskettä. Aluksi Reedin lyriikat tuntuivat raidalla haparoivilta ja puolittaisilta, mutta kyseessähän on lopulta vain hahmo, jonka sisään Reed astuu ja tuon hahmon sanat heräävät hiljalleen eloon.

Toiselle levylle on mahtunut vain neljä kappaletta, joista tasan 8 minuuttia kestävä Little Dog on kaikista lyhyin, mutta lisääntyneet minuutit eivät tuo muassaan välttämättä laadukkuutta. Itse asiassa tilanne tuntuu olevan juuri päinvastainen, sillä Frustration käynnistyy oikeasti vasta puolivälissään ja Junior Dad ei vain ole mittansa kokoinen teos.



Lulu ei ole levynä täydellinen, sitä en lähde edes väittämään, mutta näinkin erilaisen kaksikon luomaksi teokseksi se on suorastaan yllättävän ehyt. Ja mikä tärkeintä: albumi antoi uutta kulmaa kummankin puolen myöhempiin töihin, ja se jos mikä nostaa jo Lulun klassikoksi.

Mika Roth




Lukukertoja: 813
Facebook
Artistihaku
Klassikoissa myös