Syksyn 2016 kasettikooste

Syksyn kasettikoosteessa kaikki kukat saavat kukkia. Upeat C-kasetit py�riv�t ja ��niaallot koostuvat mm. punkin, jazzin, ambientin ja raskaan rockin riemusanomista. Mukana ovat Hexhammer, J. Kill & Mr. Mule, Kaupungin Valot, Musti, Samuli Rautiainen Trio, Sunny & Cloudy sek� The Rocks.

Hexhammer: HXH
Filthy Rat Records

Kokeneista soittajista koostuva Hexhammer on jo valmistelemassa pitk�soiton julkaisua, mutta ennen suurempaa herkkua tarjolla on viiden biisin mittainen HXH. Ensimm�iset treenins� vuoden 2015 lopulla kiskaissut ryhm� ikuisti tilanteensa kev��ll� 2016 treeniksell�, palasten loksahdellessa jo selv�sti paikoilleen.

Kasetin viisi biisi� toistavat mustimman ja likaisimman black rockin oppeja, kuulostaen hieman samalta kuin ��rimm�isen mutiloitu alkuaikojen Danzig, jota kuunneltaisiin rupisimmasta mahdollisesta autokasettisoittimesta, kaiuttimien toistaessa l�hinn� diskanttiset ��net. Eli ei mik��n ruusuisin ja pehmoisin mahdollinen kokemus, mutta biisien ollessa n�in alkukantaisen vahvoja ja raivokkaita, homma kyll� toimii. Ja kun b�ndi on itse vastannut ��nitt�misest�, miksauksesta sek� masteroinnista, pit�isi lopputuloksen vastata musikanttien synkimpi�kin toiveita. Keitoksessa mustin rock, pahaenteinen metalli ja r�k�inen punk-asenne puhaltavatkin kasaan jotain aivan omanlaistaan, jota sopii sulatella luvattua pitk�soittoa odotellessa. Pieni satsaus monipuolisuuteen sek� laadukkaampiin soundeihin ei varmasti haittaisi kyll�k��n ket��n, noin kaupallisestakin kulmasta tarkasteltuna.

Mika Roth

---

J. Kill & Mr. Mule: Lopun ajan kansan lauluja

Omakustanne

J. Kill & Mr. Mule on yhden ihmisen �jakomielitautinen projekti�, joka on julkaissut vuoden 2012 j�lkeen kuuleman mukaan 85 (!) albumia ja EP:t�. Oman luovuuden puronsa suoranaiseksi Niagaraksi kasvattanut artisti ei tietenk��n p��st� itse��n helpolla, sill� Lopun ajan kansan lauluja -kasetti on selv�sti eritt�in henkil�kohtainen ja syv�lt� luotaava kokonaisuus. Toivottavasti artisti ei ole raastanut itse��n aivan n�in perusteellisesti kaikilla julkaisuillaan�

Mutta asiaan. Kasetin eri puolet on jaettu valoisaan ja pime��n. Tosin valoisuus on t�ss� tapauksessa v�hint��nkin tulkinnanvarainen juttu. Er�maa kun tuntuu kaikessa huojuvuudessaan ja eteerisess� folkissaan yht� iloiselta kuin Walking Deadin maailma, ja Jumala on kone maalaa silmien eteen sellaisen maailmanpalon, ettei lopun loppuakaan en�� luvata. A-puolen hele�n huuruinen psyko-folk on tietysti tavallaan p�iv�npaisteista, mutta t�ss� paahdossa saattaa kyll� nopeasti iske� auringonpistos

Kasetin B-puoli on siis nimens� puolesta varjoisampi, mutta t�ss� yhteydess� pimeys n�ytt�� tarkoittavan dark ambientin v�reit�, jotka kasvattavat kappaleista ehk� tummempia, mutta samalla mielest�ni asteen kiinnostavampia. Varjoissa on joku saa mielikuvituksen kiiruhtamaan tomwaitsmaisella kolinallaan ja p��lle kuusiminuuttinen Min� olen outo piiri betonoi itsens� takaraivoon puhutun sanan dadaistisella taiteella. Ei helppoa, mutta eritt�in puhuttelevaa.

Mika Roth

---

Kaupungin Valot: P�iv�ntasaaja
Suolavesi Records

Ja seuraavaksi hieman suorempaa punk rockia.
Kaupungin Valot julkaisi noin vuosi sitten Laulunmaa -albuminsa, jonka punkahtava ja naiivi suomirock osui jotenkin oikeassa kulmassa, ainakin allekirjoittaneen kohdalle siis. T�ll� kerralla biisej� on kolme, joista ainoastaan kaksi toimii kaikilla sylintereill�.

Avauksena kuultava nimibiisi on peitsamomaisen simppeli ja lempe�n auringonpaisteinen ralli, olematta silti tarpeettomissa m��rin pop. Muistij�lkesi rollaa rahdun rokimmin, mutta muistaa silti pit�� pedaalin irti permannosta, mik� kasvattaa kappaleesta lopulta todella suuren. Joskus ei vain tarvita niin kovin paljon osasia, jotta palapelist� syntyy riitt�v�n t�ydellinen kuva. T�ss� yhteydess� pit�� nostaa my�s silinteri� tekstille, joka osaa ottaa pienest� hetkest� ja sen loputtomuudesta hienosti tehoja irti. N�in jopa, vaikka lopun toisto saa jatkua turhan pitk��n. P��t�ksen� kuultava Sade kastelee on l�hinn� kaunis kehyksen palanen, joka olisi kannattanut kasvattaa ihan oikeaksi biisiksi, tai edes tarinaksi, joka olisi sulkeutunut jollain tavoin.

Mika Roth

---

Musti: III
Future Lunch

Satakunta-Savo -akselilla toimivan Mustin ensimm�inen julkaisu sis�lt�� kiinnostavia ��nimaisemia, joihin uppoutuminen vaatii oman aikansa ja paikkansa. Samplejen, rupuisten synarupsutusten ja aivoihin takertuvien yksinkertaisten rytmien ymp�rille rakennettu omintakeinen lo-fi ambient on tunnelmiltaan yll�tt�v�n monenkirjavaa. Kahteen osaan jaetun kasetin kappaleiden nimet kuvailevat musiikkia hyvin. Kes�mets� on mystinen, el�v�inen ja leppoisa, kun Minotaur taas upottaa huomattavasti pahaenteisempiin ja arvaamattomampiin maisemiin. K��nt�puoli on kirjaimellisesti merkityksens� mukainen.

B�ndisoiton konventioita perinteisten rakenteiden ja akustisten soitinten poissaololla pakoilevan ��nimaailman kiehtovin ominaisuus perustuu kuuntelukokemuksen toismaailmallisuuteen. Toisaalta orgaaniset ja luonnolliset piirteet sitovat musiikkia todellisuuteen, mutta levottomasti hurisevat, melodioihinkin ajautuvat synamaalailut ja lo-fi -estetiikan huomioidenkin yll�tt�v��n syvyysvaikutelmaan kykenev� kokonaisuus est�v�t jalkoja laskeutumasta takaisin sammalm�tt��n pinnalle. Kuuntelin levy� er��n kerran tiskatessani, ja yht�kki� en en�� ollut aivan varma siit�, mitk� ��net olivat per�isin levylt� ja mitk� tiskip�yd�lt�. Harvoin kotity�t ovat tuntuneet yht� unenomaiselta seikkailulta kuin Mustin my�t�vaikutuksella.

Henkil�st� riippuen Musti voi tuntua tyhj�lt� hurinalta, jonka anti ja osaaminen ovat samaa tasoa kodinkoneiden tuottamien ��nten kanssa. Toisaalta, jos kokee mekaanisen rytmin ja luontevien el�m�n ��nten v�lisen kitkan kiinnostavaksi, ehk� t�lt� kasetilta v�littyv� tunnelma tekee arkitodellisuuteen pienen mutkan, ja v�ritt�� p�iv�� ja ajatuksia erilailla kuin jokin tutumpi ja turvallisempi levy. Aikani ihmetelty�ni j�in mielell�ni leijumaan Mustin maailmaan.

Aleksi Leskinen

---

Samuli Rautiainen Trio: s/t
Suolavesi Records

Okei, tunnustan saman tien t�ss� alussa, ett� nyt ollaan reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolella. Samuli Rautiainen Trio soittaa n�et svengaavaa, ja kaiketi hiukan bluesistakin kimmoketta nappaavaa jazzia, joka ei varsinaisesti ole allekirjoittaneen kuppi Earl Greyt�. Mutta musiikkia sekin on, joten eih�n t�m� nyt ylivoimaista voi olla, eih�n? Onneksi satun pit�m��n Twin Peaksista, jonka soundtrackin jazzeimmat hetket viist�v�t miellytt�v�n l�helt� t�t� kasettia. Ja n�in, kun alkupiste on saavutettu, onnistuu se purkaminenkin jo helpommin.

Kuten b�ndin nimest� voi jo ymm�rt��, kyseess� on trio. Tarkemmin sanottuna piano-basso-rummut -trio, jossa piano on tietysti karavaanin pomo ja seremoniamestari. T�m� ei silti tarkoita, etteik� my�s muilla tonteilla voitaisi ottaa ilo irti soittamisesta � ja n�in my�s tapahtuu toistuvasti. The Slang ja Hegemony ovat mainioita avausraitoja, mutta vasta I�m Too Sad For Youn pid�kkeet�n irrottelu iskee toden teolla. B-puolella meno jatkuu samoilla raiteilla, kenties jopa liiankin samoilla, sill� ilmassa on liev�� toiston tuntua. Rautiainen kavereineen hallitsee kyll� tonttinsa, mutta olisiko jokin lis�soitin, mahdollisesti jopa vokalisti, sittenkin se tarvittava lis� t�h�n muuten mainiosti eteenp�in puskevaan jazz-junaan?

Mika Roth

---

Sunny & Cloudy: Laulut 1
GuggenRec�rds

V�lill� pilvet peitt�v�t taivaan, toisinaan taas aurinko paistaa t�ydelt� ter�lt�. Sunny & Cloudy -trion tapauksessa matalapaineet vaikuttavat tosin olevan se vallitsevampi tila, sill� kolmikon folkahtava pop ei varsinaisesti hehku auringon l�mm�st�.

Kasetin kuusi kappaletta py�riv�t ns. tavallisen el�m�n ��rell�, Sanni Sep�n ja Jyri Pitk�sen hiljaisen laulun muodostaessa hieman alakuloisten kappaleiden ytimet. Koristeluun on k�ytetty akustisia kitaroita, hieman rytmisoittimia ja haitaria, sek� viimeisen� ripauksena viel� v�hemm�n koskettimia. N�in syntynyt ��nimaisema on kevyt, hetkitt�in jopa ohut, mutta n�in riisuttu ilmaisu nostaa toisaalta biisien rakenteet v�kisinkin etualalle. Enk� ole varma, kuinka muuten esimerkiksi Viel� nuoria -kappaletta olisi saatu toimimaan n�in v�kev�sti. Tuskin ainakaan raskaalla syntetisaattorisein�ll� ja s�hk�kitarahelvetill�.

B-puoliskolla ei kuulla en�� Nicolas Kivilinnan haitaria, mutta korvaukseksi toisen posken keskelt� nousee Maailma ei oo telkkarii -ralli. Iloinen v�l�ys, jonka naiivissa k�mpelyydess� ja puhdasotsaisessa lapsenomaisuudessa on sit� jotain. Kiitokset my�s Kerorn sinusta -siivun ovelasta kosketinkoukusta, joka voisi olla per�isin vaikka kelt� Kate Bushilta. Olipas t�m� nyt oikein virkist�v� ja ilahduttava kokemus, joten toivottavasti jo pian saamme kuulla Laulut 2 -��nitett�.

Mika Roth

---

The Rocks: s/t
Ultra��ni

The Rocks yhtyeen napakan nimen takaa l�ytyy Tuomas �Moppi� Toiviainen. Ja niille teist� joille kyseisen artistin nimi ei sano mit��n kerrottakoon, ett� Moppi on vaikuttanut mm. sellaisissa yhtyeiss� kuin Kukka ja Moppi & Aivokurkiaiset. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt, joten ydinkysymys kuulunee: miten k�y Mopilta rock 10-luvun j�lkimm�isell� puoliskolla?

The Rocks jatkaa 60-luvun psykedeelisen rockin tuomista nykyhetkeen, t�ll� kertaa luomusti folk-suodatinta k�ytt�en ja (luojan kiitos) huomattavasti siistimmill� lyriikoilla. Lopputulos on liev�sti jakomielitautinen, mutta samalla hurmaavan kiehtova � aivan kuten Mopin aiempienkin b�ndien kohdalla. Tekstit eiv�t anna nek��n paljoa liekaa, tarinoiden leijuessa toisinaan jossain beat-runouden paremmalla puolella, ja toisinaan taas muotopuolten p�iv�kirjamerkint�jen hetteik�iss�. Enk� usko ett� vaikutelma on lainkaan sattumanvarainen, sill� n�in sirpaloitunut lopputulos vaatii omanlaistaan sydbarrettmaista luonnetta.

Ollapa mulkku avaa pelin mainiosti, mutta vasta Runouden asiantuntija, joka kaatuu p��lle kuin heng�stynyt j�ttil�inen, saavuttaa jotain allekirjoittaneen sisuksista. Ehdottomasti onnistumisten joukkoon kuuluu my�s kierosti svengaava Terhi, jolla kosketinten ��reen p��see my�s hetkeksi Risto �Risto� Ylih�rsil�. Sen sijaan esimerkiksi Rockenroll-t�hti tuntuu vain polkevan paikallaan, juuri silloin kun pit�isi pist�� r�hin�ksi. Esikoinen on siis hieman ristiriitainen kokemus, mutta sen verran unohtumattomia hetki� kasetti tarjoaa, ett� soisin ryhm�n jatkavan t�st� eteenp�in kohti uusia, entist� ennakkoluulottomampia horisontteja. Hyv�lt� n�ytt��!

Mika Roth