Pienet - Marraskuu 2017

Alien Stadium: Livin in Elizabethan Times
Domino Records

Alien Stadium on englantilaisen Martin Duffyn (Felt, Primal Scream) ja skotlantilaisen Steve Masonin (The Beta Band, King Biscuit Time, Black Affair) uusi musiikkiprojekti. Herroista kumpikin on osoittanut musiikillisen voimansa jo niin moneen kertaan, ett� nyt on vain annettu palaa � ja sen kyll� huomaa.

Livin in Elizabethan Times on nelj�n raidan kokonaisuus, jossa lyhink��n biisi ei alita 6 minuutin ja 10 sekunnin rajaa. Kaksikko luottaa vain omiin voimiinsa, joten kaikki materiaali on l�ht�isin duon kynist�, mik� antaa t�lle space-pop oopperalle ja sci-fi rockin mysteerille omanlaistaan hohtoa. Avauksena kuultava This One�s for the Humans ja sit� seuraava The Visitation edustavat EP:n rokimpaa ja vauhdikkaampaa laitaa. Rallien yhteydess� on helppo ottaa esiin herrain historiastakin tutut �alternative rock� ja �indie rock� -kortit, vaikka meno onkin astetta elektronisempaa kuin aiemmin. Mutta t�m� on vasta yksi puoli levyst�, eiv�tk� yll�tykset lopu t�h�n.

Miltei kahdeksan minuutin mittaan venytetty The Moon Is Not Your Friend on kaksikon retki kokeellisen The Beatlesin puutarhaan. Aivan t�ytt� onnistumista rohkea yritys ei tuota, mutta kelpo biisin nyt kuitenkin. Paluu tanssilattioille tapahtuu n�ytt�v�sti, kun rehvakkaasti nimetty Titanic Dance p��stet��n elektropoprockin peilipallojen alle joraamaan. Silm�� isket��n discon suuntaan, eik� lainkaan hullummin. Melkoinen debyytti briteilt�.

Mika Roth

---

Atlases: Penumbra
Pest Records

Atlases on aiemmin t�n� vuonna perustettu metalliyhtye, jonka ytimess� on ex-Oceanwake kitaristi Ville-Veikko Laaksonen. Alkukiihdytys on b�ndin kohdalla melkoinen, sill� harva ryhm� ehtii julkaisemaan esikoistaan syntym�vuonnaan. Ja viel� n�in laadukasta sellaista.

Kiekon saatteessa muistetaan mainita jo ensimm�isess� kappaleessa Isis ja Neurosis, mutta b�ndin moderni post metal on my�s paljon muuta kuin em. jalanj�ljiss� kulkemista. Alkupuolella etenkin A Passage Through Nebula hyyt�� veren suoniin deathdoominkin porstuaan asti kantavalla ��nivallillaan. Erityismaininnan ansaitsee my�s vokalisti Jamppa Lamminp��n raastava �rin�, josta tuska kirjaimellisesti tihkuu j��kylm��n tantereeseen. Pikkukiekon yll�tt�vin palanen on silti keskelle sijoitettu, p��lle kuusiminuuttinen instrumentaalitunnelmointi Hamartia, jonka hiljaisessa kauneudessa ja r�j�ht�viss� osissa saavutetaan jotain taianomaista.

Penumbra ei ole viel� se t�ydellisin isku, mutta n�iden viiden raidan perusteella kannattaa valmistautua entist�kin kovempiin huitaisuihin. Nimi muistiin ja antennit herkiksi.

Mika Roth

---

Dian: Talvikuu EP

Dian ei ole reiluun viiteen vuoteen ollut esill� Desibeli.netin sivuilla, mutta kehitys on t�ss�kin v�liss� vain kehittynyt. T�t� nyky� ryhm� esitt�� asiansa suomeksi, mutta musiikkia voi edelleen kutsua rockmetalliksi, vaikka rautaa onkin lis�tty reilusti tankoihin.

Viiden biisin mittainen Talvikuu on teemoiltaan suorastaan apokalyptiseksi �ityv� pala, joka kohoaa �pohjoisen pakanamailta� ja iskee aina vain isommalla vasaralla, kunnes koko ihmiskunnan on aika pist�� lappu luukulle. Mik� meno? ly� heti alussa jauhot suuhun, kun korvesta tullaan ja hymy� on turha etsi� kenenk��n kasvoilta. Iloinen pohjoinen on mik� on, eik� v��nt� helpota, mutta samaan aikaan soitossa osataan hy�dynt�� hyvinkin progressiivisia, vivahteikkaita ja yll�tt�vi� elementtej�. Kasvot on pesty, mutta soitto on edelleen joustavaa, eloisaa ja s�vyk�st� � meno on vain raskaampaa kuin ennen.

Vajaan puolen tunnin mittaisessa matkassa l�ydet��n elektrojunttaa, j�lkigrungen h�yryj� ja jopa ��rimetallin palasia, mutta t�rkeint� on se, ett� Dian osaa leipoa t�st� kaikesta itsens� n�k�isen minimetallioopperan josta on moneksi. Siisp� nostetaan silinteri� ja j��d��n mielenkiinnolla odottamaan ryhm�n seuraavaa siirtoa.

Mika Roth

---

Judas Avenger: JA

Alkuvuodesta sinkkunsa yksiin kansiin niputtanut Judas Avenger jatkaa metallinsa kehitysty�t�. Siin� miss� em. kiekko iski silm�� kevyemm�n powerin suuntaan, kallistuvat tuoreet biisit huomattavasti raskaamman metallin puoleen. Onpa kahdelle raidalle jaettu Tuhoaja jopa ikuistettu suomenkielell�, mik� avaa aiempaa vihaisemmalle ja �rh�k�mm�lle b�ndille aivan uusia suuntia.

Suhteellisen turhan intron sek� kuuden varsinaisen kappaleen paketti on vajaan puolen tunnin mittainen. Ja jos ensimm�iset puolitoista minuuttia vain unohtaa, pit�� b�ndi kutinsa oikeastaan kautta linjan. Siin� miss� em. Tuhoaja iskee raskaimmin ��rimetallin laitaa vasten, ottaa You Are Nothing puolestaan b�ndin Judas Priest -perinn�n, turboahtaa sen Painkiller-filtterist� ja saa aikaiseksi titaaniakin tiukemman metallim�hk�leen. Ankkuriraidaksi sijoitettu The End (Beginning of Suffering) otti hieman enemm�n aikaa balladirakenteensa ja mahdottoman kaikunsa kanssa, mutta t�ytyyh�n kiekolta nyt yksi The Wallin hengess� vietetty ahdistusviisiminuuttinenkin l�yty�. Ja se kovin puristushan saavutetaan ��nt� venytt�m�ll� � fakta, mit� venytet��n t�ss� yhteydess� miltei ��rimmilleen.

Judas Avenger aloitti uransa vain vajaa kolme vuotta sitten, mutta taivallettu matka on suorastaan huima. Vuoden 2017 lopulla b�ndi vaikuttaakin olevan valmis seuraavalle tasolle, nyt kun �rtymys- ja vihatasot vain pysyisiv�t riitt�v�n ylh��ll�.

Mika Roth

---

Los Mogulos: I
Roku Records

Punk! Los Mogulos iskee seiskatuumaisellaan useammankin h�r�n silm��n, ja mik�s siin� on huitoessa. Aloitetaan kansikuvasta: seh�n mukailee Kollaa Kest�� -orkesterin kuuluisaa vastaavaa. Sinkun B-puolelle on puolestaan sijoitettu Aivoproteesi-yhtyeen Taistelija, jolla kuullaan my�s biisin kirjoittaneen Jari Mikkolan soittoa. Kunnianosoituksia, viittauksia, viestej�? En tied�, mutta ainakin ryhm�ll� on ns. munaa.

N�ist� asioista on varmasti yht� monta mielipidett� kuin miettij��kin, mutta ytimekk��sti nimetty oma biisi, I, kulkee kuten esikuvillakin. Sanoitusta voisi kutsua paikoin naiviksi, toisinaan taas hieman ontuvaksi, mutta ainakin lopputulos on omann�k�ist� toimintaa. Vanhan punkin rehvakkaa r�yh�yst� kelpaa kuunnella my�s l�mmiteltyn�, mutta enemm�n arvostaisin omien tuotosten rohkeampaa esilletuontia. Jatkakaa vaan samaan tapaan, �lk��k� astuko modernismin ansaan, kiitos.

Mika Roth

---

Matara: Promo 2017

Helsingin suunnalla tukikohtaansa pit�v� Matara on ollut nykyisess� kokoonpanossaan pari vuotta, mutta historia ulottuu aina 00-luvun lopulle saakka. Kolmen biisin mittaisella promolla yhtye soundaa rockille, metallille ja ajattomuudelle, vaikka selvimm�t sillat ovatkin rakennettavissa 90-luvun melankoliseen alternative rockmetalliin.

Promon kaikki biisit ovat noin kolmen ja puolen minuutin mittaisia vetoja, joissa sovituksia on mietitty selv�sti ajalla ja antaumuksella. Avausraita Wrapped in a Riddle kiteytt�� viisikon vahvuudet selkeimmin, post-grungen ja modernimman progemetalin puskiessa kuin luonnostaan pintaan. Biisi ei kuitenkaan muistuta selke�sti mit��n muiden aiemmin tekem��, vaan ainoastaan luo ohikiit�vi� tuttuuden tunnetiloja. Viel�p� miellytt�v�ll� tavalla. Kiekon kaksi muuta siivua eiv�t yll� samaan, sill� Apple nojaa liikaa Seattlen perint��n ja Crocodile j�� odottamaan sit� viimeist� puraisua, jota ei sitten koskaan tullutkaan.

Matara osaa asiansa ja v�litt�� selv�sti soundeistaan, sek� kappaleidensa pienimmist�kin nyansseista. N�m� ovat kiistatta hyveit�, mutta itse s�vellykset saisivat olla rohkeampia ja kaiken t�m�n taidon ja rakkauden arvoisia.

Mika Roth

---

Perturbator: New Model
Blood Music

Pariisilaisen James Kentin muodostama Perturbator on yhden miehen kokoinen, teollisuuspainajaista elektronisen tanssimusiikin avulla luova ilmi�. B�ndin yhteydess� on aiemmin k�ytetty synthwave ja darkwave -termej�, mutta ainakin t�ll� EP:ll� oikeutetumpaa olisi puhua uudemman Skinny Puppyn ja muutaman muunkin dark electro -orkesterin vaikutteista.

New Model on raskaiden ��nimassojen, raastavien pintojen, sek� juuri oikeanlaista ep�mukavuutta luovien elementtien yhteenliittym�. ��rimm�isill��n Perturbatorin raskaat vallit viist�v�t jo aggrotechin mustanpuhuvia seini�, mutta vastapainoksi s�vellyksiin on punottu seesteisi�, l�hestulkoon ambientmaisia v�liosia. Keveiden ja raskaiden, pehmeiden ja kovien ainesten keskin�iset voimasuhteet, ja niiden jatkuva vaihtelu, ovatkin New Modelin voima. Muistettakoon mainita, ett� tarpeettoman usein alan b�ndit sortuvat suosimaan liiaksi jompaakumpaa n�ist� puolista.

Vahvasta biisinipusta nostan esiin em. vaihtelevuudella loistavan Tactical Precision Disarrayn, sek� p��t�ksen� kuultavan, yli yhdeks��n minuuttiin kasvavan, God Complex. Kumpikin biisi on kuin omanlaisensa pienoiselokuva, jonka parissa viihtyy kerrasta toiseen ja joka tuntuu aina paljastavan itsest��n jotain uutta ja ihmeellist�.

Mika Roth

---

Ville Pirinen Combat School: Laulu jokaiselle
Joteskii Groteskii / R�mekuukkeli

Joskus Saksa oli er��n keih�smiehen mukaan sellainen, mutta nyt Suomi taitaa olla maa sielt� aika syv�lt�. Tai n�in ainakin Ville Pirinen Combat School tuntuu pohtivan. Pirisen tuoreella seiskatuumaisella otetaan kantaa, suuntaan jos toiseenkin, eik� ihanuuksien ihmemaa saa ainakaan t�ysi� pisteit�.

A-puolen Laulu jokaiselle on j�lleen silmiinpist�v�n suoraa jatkoa Kari Peitsamon tekemisille, niin teknisesti, tekstillisesti kuin taiteellisestikin. B-puolen avauksena kajahtava Joko saa luovuttaa? r�m�ytt�� sellaiset rokkibileet pystyyn, ett� kalsarit on parempi tarkistaa jos vahvistimen volakat sattui A-puolen my�t� unohtamaan liian kovalle. Antaa sen menn� sijoittuu n�iden kahden persoonallisen ��rip��n v�liin, mutta jotenkin viestin sanat tuntuvat nyt vahvemmilta kuin s�vellyksen voima. Mikko Siltanen ja Aleksi Lukander t�ydent�v�t nyt taistelukoulun rivej�, mist� saadaan hy�ty� etenkin B-puolella.

Mika Roth