Pienet

Sinkut - Marraskuu 2018

26.11.2018


Jontti & Shaka: Tuttuu luksust Jontti & Shaka: Tuttuu luksust
3rd Rail Music

Vuoden raskaimman ja kosteimman kauden lähestyessä on aika pienelle varoitukselle. Raittiusseura EP:tään valmisteleva Jontti & Shaka lupaa tuttuu luksust, jota voi kuunnella siinä nenukkia valkaistessa. Sanottavaa riittää mm. suurten musamoguleiden härskeistä otteista, oikeiden asioiden tekemisestä, sekä opiskelun kannattavuudesta yleisesti ottaen.

Duon ‚ÄĚp√§ivitetty retkur√§ppi‚ÄĚ puree napsakasti ja biisi jyskytt√§√§ raiteillaan eteenp√§in koko plus nelj√§n minuutin mittansa, vaikka puoliv√§liss√§ onkin havaittavissa ohuen ohutta notkumista. Toisaalta: joku pit√§√§ runsaista teksteist√§, toinen kaipaa pient√§ lis√§rytmittely√§, joten liek√∂ tuokaan sitten mik√§√§n oikea ongelma. DJ Tatc ja DJ Dee hoitavat tuhdit mutta tuntevat biitit, tuotanto ja miksaus on puolestaan DJ Logoutin hallussa ja r√§pith√§n ovat tietysti duon itsens√§. Sinkun per√§√§n on luvassa ainakin EP, ja pitk√§soitostakin puhutaan jo, joten pidet√§√§n antennit herkkin√§ eik√§ p√§√§stet√§ irti luksuksesta.

Mika Roth


Killinfear: Silence and Fear Killinfear: Silence and Fear
Inverse Records

Groovaavaa, raskaampaa rockia takova Killinfear on julkaisemassa joulukuussa pitkäsoittoa, jota tämä toinen kiekolta lohkaistu sinkku mainostaa kunnialla. Vuonna 2014 perustettu helsinkiläis-ryhmä on satsannut laatuun massan sijasta, ja esikoialbumille onkin valikoitunut vain seitsemän tiukkaa lukua.

Reilussa kolmessa minuutissa sanottavansa sanova Silence and Fear ei ole lainkaan hullumpi maistiainen, mik√§li vinhasti rullaava rock‚Äôn‚Äôroll on herkkuasi pienell√§ metallikuorrutteella. Ahnaasti laukkaava biisi soitetaan nopeasti, mutta ‚Äď ja t√§m√§ on iso mutta ‚Äď rentoutta ei kadoteta miss√§√§n vaiheessa. Eik√§ vauhti ole toisaalta mik√§√§n itseisarvo, vaan biisiin upotetut koukut ja jekut ehtiv√§t taatusti tekem√§√§n teht√§v√§ns√§ niille annetussa ajassa. Niinp√§ hieman kulta-aikojensa Danzigin ja ehk√§p√§ hiukan The Crowninkin hengess√§ kulkeva helmi lupaa todella paljon tulevalta albumilta. Vokalisti Mika ‚ÄĚLimppu‚ÄĚ Lindberg ansaitsee viel√§ erityismaininnan suorituksestaan, jonka edess√§ ei voi kuin nostaa hattua. Rock‚Äôn‚Äôroll!

Mika Roth


Red Eleven: Terminus Red Eleven: Terminus

Red Eleven julkaisi alkuvuodesta Fueled by Fire -EP:n, jolla b√§ndin raskas rock iski jo lupaavasti kipin√§√§. Nyt luvassa on viel√§kin suurempi tuliannos, sill√§ vuoden verran ty√∂stett√§v√§n√§ ollut pitk√§soitto on v√§√§j√§√§m√§tt√§ valmistumassa. Ja tulevaa albumia ennakoi Terminus ‚Äď vajaaseen nelj√§√§n minuuttiin puristettu metallinen rock-paketti.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy soundimaailman selkeyteen ja puhtaaseen kirkkauteen, vaikka kitararouhinta on välillä melkoista. Kiitettävin arvosanoin suoritettu tuotantotyö sallii biisin raskaiden ja kevyempien elementtien asettua kuin luonnostaan paikoilleen, eikä isossa kattauksessa mikään vaikuta väärään paikkaan päätyneeltä. Laulumelodia jää nopeasti mieleen ja taustalla rakennettavat kitaravallit antavat tilaa niin syna/kosketin rakenteluille, taustaköörin laululle, kuin rytmiryhmänkin työskentelylle. Runsaan mutta ilmavan soundipaketin rakentaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta pakka pysyy kasassa jopa halki väliosan. Vokalisti Tony Kaikkosen laulua olisi voinut jopa nostaa enemmän etualalle, mutta hyvä tämä on jo näinkin.

Mika Roth


Riikkahoi: Minkkejä Riikkahoi: Minkkejä
Luova Records

Riikkahoi on laulaja-lauluntekijä Riikka Ahon sekä tuottaja Antti Silvennoisen muodostama yhtye, jonka kasarinen soundi tihkuu suurten olkatoppausten vuosikymmenen elektropop-soundia. Duon yhdessä säveltämä ja Ahon sanoittama Minkkejä onkin suoranainen musiikkiaikamatka, mutta tekstinsä puolesta Riikkahoi on vahvasti tätä päivää.

Kontrasti onkin melkoinen, kun iloinen pop poksuu taustalla ja lyriikoissa Aho ruotii naisena olon vaikeutta nykyisessä ulkonäkövetoisessa maailmassa. Mainosten ja mielikuvaihanteiden korvaan huutama viestihän on selvä: olet juuri niin kiinnostava kuin miltä näytät, eikä millään muulla ole väliä. Vajaaseen viiteen minuuttiin saakka kasvava raita ei mittavasta mitastaan huolimatta jää matkan varrella polkemaan paikoilleen. Suoraviivaisesta muodostaan huolimatta mukaan on saatu sovitettua juuri riittävästi muutoksia ja vaihtelua, jotta biisin kehitys on luonnollinen ja kaiken ytimenä toimiva melodia kantaa maaliin saakka. Ensi vuonna julkaistavaa debyyttialbumia odotellessa kelpaa vaikka pyörittää Minkkejä-biisin mainiota videota, jonka ohjauksesta ja tuotannosta on vastannut Antti Silvennoinen.

Mika Roth


Sampsa Astala: Siellä mun jouluni on Sampsa Astala: Siellä mun jouluni on
So Music Finland

Sampsa Astala tarjoaa melkoisen yllätyksen joulukappaleellaan, sillä kyseessä on ihan seesteinen, rauhaisa ja tunnelmallinen joulubiisi. Jaa että mikäkö tässä on yllättävää? No se, että herra on aiemmin kuulunut ei-niin-rauhalliseen Lordiin, eikä Stala & So. -yhtye ja soolotuotantokaan ole tähän mennessä varsinaisesti vihjaillut miehen olevan joulunostalgikko.

Perinteisen melodisessa pop-balladissa lapsuuden sadunhohtoinen ja rauhallinen joulu koetaan joksikin, joka on yh√§ l√∂ydett√§viss√§ ja saatavissa syd√§meen. Kaikki on lopulta kiinni itsest√§, kunhan vain lapsuuden kadonnut taikamaailma voitaisiin jotenkin saavuttaa. Tarinahan ei varsinaisesti ole mik√§√§n uusi n√§in joulukautena, mutta Astala osaa rakentaa biisiins√§ draaman kaarta sortumatta √§itel√§√§n maalailuun. Laulu, tarkoin annostetut soittimet, ollaan viel√§ tarkkoja niiden synien kanssa, ja kyll√§ ‚Äď onhan t√§m√§ ihan kelpo joulubiisi. Toivotaan ett√§ Astala l√∂yt√§√§ lopulta tiens√§ muuttumattoman polun p√§√§h√§n, ja ehk√§p√§ tahtoisin sinne itsekin piipahtamaan n√§in pyhien l√§hestyess√§‚Ķ

Mika Roth


Sofia: Domino Sofia: Domino
Texicalli Records

Sofia on kotimainen laulaja-lauluntekijä, jonka kaksi edellistä sinkkua ovat jo saaneet aikaiseksi mukavasti liikettä. Mietiskeleväisemmät Underwater ja Your Arms liikkuivat soulahtavan popin moderneilla valtaväylillä, korostaen neidon vahvaa lauluääntä.

Domino on selvä askel uuteen suuntaan, Sofian tehdessä pesäeroa valtavirran r’n’b -poppiin. Uusinkin kappale voidaan toki laskea edelleen balladiksi, mutta ensi kertaa huomaan pohtivani yhteneväisyyksiä Suzanne Vegan kaltaisiin tarinankertojiin ennemmin kuin modernin popin suuriin tekijöihin. Ja tämä on siis kehu jos mikä. Kappaleen rakenteet kaikuvat ilmavuutta ja vaikka elektronisuus nousee esiin, huokuu toteutus silti orgaanisuutta ja aitoa tunnetta. Ensisoitosta tarttuva biisi kehittyy kuuntelukertojen myötä, lähes huomaamattomien yksityiskohtien tehdessä työtään, kunnes loppu tulee yllättävänkin aikaisin. Esikois-EP:tä lupaillaan ensi vuoden aluksi, ja ainakin itse jään odottamaan sitä suurella mielenkiinnolla.

Mika Roth


Sorry Babe: I Love Alone Sorry Babe: I Love Alone
Playground Music

Sorry Babe on helsinkiläinen duo, jonka takaa löytyvät Kira Siuriainen ja Michael Bleu. I Love Alone on kaksikon toinen sinkku, ja EP-levynkin tekeminenkin on nähtävästi työlistalla.

I Love Alone on melko peruspoppista, jossa sitä mitä Yhdysvalloissa myydään tätä nykyä r’n’b -nimikkeen alla, on sekoiteltu eurooppalaiseen synapoppiballadiin. Retrosta meiningistä vihjailee myös kansikuva, mutta ei tässä mihinkään yksiulotteiseen nostalgiatrippiiin sentään sorruta. Rakkaus on mitä selvimmin poistunut juuri kertojan maailmasta, mutta surun ja murheen möröille ei anneta tilaa, vaan nyt on aika nousta ylös ja löytää sisäinen voimansa. Sanomansa puolesta I Love Alone onkin mitä virkistävin poikkeus kotoisessa murheilussa, ja biisistä voi ammentaa elintärkeää varavoimaa jokainen lemmen kentillä kolhuja kokenut. Biisin kuulas keskikohta tuntuu hetkellisesti hukkaavan punaisen langan, mutta viimeinen vajaa minuutti mennään taas kuten pitääkin.

Mika Roth


The Bablers: Love to Live The Bablers: Love to Live
Texicalli Records

Kotimaisen poprockin superbändiksikin tituleerattu The Bablers on julkaisemassa uutta pitkäsoittoa, jonka nimeksi on ilmoitettu Psychadilly Circus. Albumia edeltäväksi sinkuksi on valikoitunut Love to Live, jolla ryhmän suuri rakkaus The Beatlesia kohtaan käy mitä selvimmäksi.

Esikoisalbuminsa jo vuonna 1980 julkaissut The Bablers pistää uudella sinkullaan psykedeelisesti sävytetyn poprockin valumaan vastustamattomasti. Lyriikoiden tarina eräästä sunnuntaipäivästä on kuuleman mukaan täysin totta, joten taiteen ja elämän välinen suhde on tässä tapauksessa mitä intiimein. Viipyilevässä kitarasoolossa on runsaasti George Harrisonin henkeä ja hetkittäin isoksi kuminaksi muuttuvat perkussiot tekevät biisistä vieläkin suuremman. Lähes neljä ja puoli minuuttia sujuvatkin samaan aikaan vikkelästi ja viipyillen, aivan kuten fab fourin I’m Only Sleeping olisi ottanut kourallisen rauhoittavia ja treffailisi A Day in the Lifen seesteisempää puoliskoa.

Mika Roth


U. Pasanen Band: Sons and Fathers U. Pasanen Band: Sons and Fathers
Secret Entertainment

U. Pasanen Band on jyväskyläläinen genrevapaata rytmimusiikkia esittävä bändi, jonka juuret ulottuvat aina vuoteen 1997 saakka. Ryhmä on julkaisemassa kolmatta pitkäsoittoaan, jolla vuodesta 2006 muuttumattomana pysynyt kokoonpano pistää junansa puksuttamaan jälleen siellä jossain rockin, popin, bluesin, soulin ja monen muun vehmaan laakson kupeessa.

Sons and Fathers on esimakupaloista jo kolmas, ja kevyen bluesahtava vajaa neljäminuuttinen kulkee kuin itsekseen kohti lännen auringonlaskua. Rytmiryhmän letkeä veto, mukaan sujautetut torvet ja alati aktiiviset kitarat pitävät havaintoaistit herkkinä, miesvokalistin hoitaessa englanninkielisen kerronnan tavalla, joka on samaan aikaan miellyttävän helppoa, lämmintä ja välitöntä. Eli lyhyemmin sanottuna: biisin parissa viihtyy mitä parhaimmin. Kuka vielä väittää, ettei valkoinen mies saisi musiikkiinsa puhallettua tunteen paloa? Pinnat myös muheviksi leivotuista kosketinsoundeista, jotka nostavat siivun mojo-pisteitä huimasti.

Mika Roth




Lukukertoja: 436
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs