Pienet

Sinkut II - Marraskuu 2020

16.11.2020


Badgered: Bury Me Badgered: Bury Me

Badgered iskee yhden tämänkertaisen sinkkukoosteen kovimmista palloista, kun 80-luvun thrash metalia kajahtaa suoraan 20-luvun Tampereelta. Joulukuussa olisi kuulemma tarkoitus pistää ulos debyyttialbumia ja Bury Me on esikoispitkäsoiton ensimmäinen sinkkulohkaisu, eli suuntaviittoja taotaan nyt neitseelliseen tantereeseen. Thrashille ominaisesti vaikeita aiheita ei vältellä, mutta tällä erää vaarallisin vastustaja löytyykin lahjomattomasta peilistä, sillä Bury Me kertoo ns. normaalien kulissien takana elettävästä elämästä.

Vajaaseen neljään minuuttiin puristettu siivu on nopea, mutkissaan terävä ja iskuissaan kova, mutta biisissä on myös toinen puolisko. Vaikka alun thrash-laukka ottaa välittömästi kuulijaa rinnuksista kiinni, päästetään vajaan minuutin kohdalla melodinen säkeistö valloilleen. Ja tässä piilee biisin suurin koukku, kun tiukkaa puserrusta rikastetaan jopa kauniiksi laskettavalla kuviolla. Seuraavaksi tulee enemmän tulta niskaan, kunnes taas keikahdetaan hetkiseksi sinne toiselle puolelle. Kaavahan on vanha kuin taivas, mutta tällä erää se toimii moitteetta, joten hattua ylös esikoissinkulle ja katse kohti debyyttialbumia.

Mika Roth


Dead Shape Figure: The Worship of Ashes Dead Shape Figure: The Worship of Ashes

Nyt on pakko lainata vanhaa viisautta: kun elää riittävän pitkään, niin tulee todistaneeksi vaikka minkälaisia mullistuksia. En sano, että Dead Shape Figure varsinaisesti aiheuttaa death metalin saralla uutta vallankumousta, mutta onhan uusin sinkku rohkea askel uuteen suuntaan. Ensin en edes meinannut uskoa korviani, kun lievästi itämaiset kuviot työnsivät DSF:n rekeä kohti Kingston Wallia.

Toisaalta: nyt on hyv√§ muistaa, ett√§ b√§ndi aloitti aikoinaan 00-luvun alkupuolella nimenomaan thrashin ja koukeroisemman metalin parissa, joten uusi sinkku tavallaan sulkee vain suuria kehi√§. Mit√§√§n perinteiss√§ roikkumista biisiss√§ ei kuitenkaan ole ja Galzin kulmikkaiden vokaalien saattelema teksti on ‚ÄĚanti-anthem j√§√§rille‚ÄĚ. Ei siis j√§√§d√§ sinne omiin poteroihin makaamaan, vaan reagoidaan muuttuvaan maailmaan muuttumalla ja kehittym√§ll√§ omin valinnoin. Itsest√§√§n selv√§lt√§h√§n tuo kuulostaa, joten mik√§ viel√§ maksaa?

Mika Roth


Flesh Roxon: Let’s Fucking Die Flesh Roxon: Let’s Fucking Die

Let’s Fucking Die on melkoinen biisin otsake, jopa 20-luvun alussa. Synkkä on aihe ja synkkää on huumori, kun tamperelainen Flesh Roxon paukuttaa action rockin keinoin viestinsä sisään otsalohkosta. Mielenterveysongelmat ovat tämän biisin ydin ja näinä poikkeuksellisina aikoina moisista pitäisi puhua vieläkin enemmän ja suoremmin, kun koko maailma hakee uriaan.

Lyriikat ovat siis tummat, jopa synkät, mutta tunnelin päässä loistava valo ei ole välttämättä vastaantuleva juna, sillä kertoja kaipaa vain apua. Itse sävellys ruuvaa ja rullaa metalliselta maistuvan rockin laidassa, takovan biisin puskiessa itseään eteenpäin kuin karkaamaan päässyt tavarajuna. Vokaaleissa luotetaan ehkä tarpeettomankin paljon raflaavan otsikon voimaan, mutta ehkäpä kaikki se toisto on vain tarpeen. Lopun marssit ja kirkonkellot kuorohuminoineen tuntuivat aluksi ylilyönniltä, kunnes siivu löysi oman tasapainonsa. Mielenkiintoista ja lisää on luvassa kokonaisen pitkäsoiton verran, lupaavat.

Mika Roth


Hehewuti: Piha Hehewuti: Piha

Aina silloin tällöin havahdun siihen tosiasiaan, että paratiisi on oikeasti löydettävissä arjesta. Noin omalla kohdallani nyt ainakin, kun oivaltaa kuinka hyvin asiat elämässä ovatkaan. Vastaavasta hetkestä kertoo myös Hehewutin uusi kappale, jonka koko tarina tapahtuu omassa kotipihassa. Auton ovet suljetaan, tarkoitus olisi lähteä pienelle retkelle, mutta miksi edes lähteä mihinkään, kun kaikki mitä tarvitset on jo siinä käsien ulottuvilla?

Tietysti hetken magiikasta on tehty erilaisin taiteen lajein teoksia toistensa jälkeen, mutta em. logiikalla niistä jokainen on korvaamaton. Hehewutin vaimea pop-kappale leijuu lähes paikoillaan, melodian viedessä ja taustan lähinnä rytmittäessä kuultua, mutta eipä tässä enempää tarvitakaan. Lyhyestä hetkestä kasvaa elämän perusteita ylistävä rakkaudenjulistus, yhden ihmisen kokoinen ja meitä kaikkia syleilevä. Hehewuti teki kuuleman mukaan valtavan määrän uutta materiaalia toukokuussa, joten vuoden ainoaksi julkaisuksi jäävä sinkku tullee saamaan ensi vuonna jatkoa. Tai ainakin itse toivon sydämestäni niin.

Mika Roth


Hootenanny Freaks: Isolation Hootenanny Freaks: Isolation

Hootenanny Freaks on b√§ndi historialla, joka ulottuu per√§ti 90-luvulle sakka. B√§ndin musiikilliset vaikuttimet ulottuvat viel√§ pari vuosikymment√§ kauemmas, mutta samaan aikaan Hootenanny Freaks on tiukasti t√§t√§ p√§iv√§√§. Homman nimi on aito hard rock, josta on j√§tetty kimalteet sun muut h√§rp√§kkeet rannalle. Kitarariffi√§ ja tiukkaa rytmity√∂t√§ ‚Äď siit√§ on kunnon siivut tehty.

Isolation viittaa tietysti jo nimell√§√§n kev√§√§ll√§ kiivaimmilleen √§ityneeseen eristyksen aikaan. Idea sanoitukseen syntyi kuuleman mukaan k√§velyreissulla koronan autioittamilla kaduilla, kun solisti Pepe Tamminen pohti, minne kaikki ovat menneet ja mit√§ siell√§ jossain tekev√§t. Ja lopputuloshan on A-luokan rock‚Äôn‚Äôroll helmi, jonka melodinen koukku nappaa kerrasta kiinni ‚Äď eik√§ p√§√§st√§ en√§√§ sen j√§lkeen otteestaan. Pandemia pilasi monen kes√§n, lukemattomat juhlat ja viel√§ lukemattomammat el√§m√§t, mutta rokataan sitten vaikka itsekseen nelj√§n sein√§n sis√§ll√§. Isolation on ensimm√§inen lohkaisu tulevalta pitk√§soitolta, joten el√§m√§ jatkuu kyll√§ t√§m√§nkin j√§lkeen.

Mika Roth


J. Kajan: Syksy J. Kajan: Syksy

J. Kajan on, herran omia sanoja lainaillakseni, perusteetonta melodramaattisuutta ja tahatonta optimismia tarjoileva kotimainen laulaja-lauluntekijä. Ajankohtaan nähden osuvasti nimetty Syksy on herran debyyttisinkku, mutta musiikkia Kajan on kirjoittanut kuuleman mukaan jo 15 vuoden ajan. Miksi ihmeessä esikoissinkkua saatiin sitten odottaa näin kauan, etenkin kun Syksy on kappaleena vavahduttavan puhutteleva?

Kas siinäpä vasta kysymys, ja vastaus piilee kaiketi siinä, että matka pöytälaatikosta studioon on usein vain niin kovin pitkä. Onneksi monista yhteyksistä tuttu Michael Bleu antoi rohkaisua ja voimme nyt nauttia Syksyn hauraista väreistä, folkahtavan popin kaivertaessa pieniä kuvioitaan rauhassa, lähes varoen. Syksy onkin kuin lumottu hetki, pysähdys kesken kiireiden, joka nopeasti livahtaa ohitse, ellet ymmärrä ottaa siitä kiinni. Kaksi ja puoli minuuttia on jo suorastaan rikollisen lyhyt mitta näin hienolle teokselle, mutta nautitaan nyt edes siitä mitä saatiin ja toivoaan, että vaimean folkahtavaa laulaja-lauluntekijä materiaalia saadaan vastaisuudessa enemmänkin kuultavaksi.

Mika Roth


Janne Linnovaara & Matkatoverit: Matkatoveri Janne Linnovaara & Matkatoverit: Matkatoveri

Janne Linnovaara & Matkatoverit niminen kokoonpano esittää kappaleen, jonka alkukesästä edesmenneen Janne Linnovaaran veli Jaakko Linnovaara löysi edesmenneen sanelimelta. Matkatoveri oli pistetty purkkiin yhdellä otolla, ja äänessä oli vain mies sekä akustinen kitara. Kappale puhutteli kuitenkin siinä määrin, että se päätettiin julkaista vieläpä siten, että alkuperäinen demo on yhä kaiken ydin, vaikka vanhoista soittokavereista koottu ryhmä värittääkin sitä pienin vedoin.

Matkatoveri on hiljainen biisi, joka kuulostaa sointukulkunsa ja rytmityksensä ansiosta hieman aasialaiselta. Tekstissä kerrotaan kuhisevista kylistä, korpimaista ja pitkistä teistä, mutta tiethän voivat viedä aivan mistä tahansa minne vain. Eikä paikka ole tarinassa niinkään merkityksellinen kuin se, että matkan voi jakaa toverinsa kanssa. On täysin kuulijasta kiinni, että kuka tuo toveri on: puoliso, ajatus, jokin muu läheinen ihminen, tai vain olalla roikkuva reppu. Hieno, folkahtava laulelma, joka kestää vajaat kolme minuuttiaan ja tuo siinä ajassa sydämeen rauhan.

Mika Roth


Kari Luoto: Nollasta sataan Kari Luoto: Nollasta sataan

Kari Luoto on somerolainen laulaja-lauluntekijä, joka sooloilun lisäksi vaikuttaa Vaihde, Raulin Stones ja Kari Luoto Band -yhtyeissä. Soolona Luoto on ehtinyt julkaisemaan tänä vuonna jo pari menestystä niittänyttä sinkkua, jotka saavat nyt jatkoa erittäin tarttuvasta poprock-rallista, eli uusi vuosikymmen on startannut kerrassaan lupaavasti.

Lupaava on myös Nollasta sataan -kappaleen tartuntapotentiaali, sillä ainakin itse huomasin hyräileväni biisin päämelodiaa jo ensikuuntelun jälkeen. Toki tässä ollaan popimmalla poskella, mutta perustaa voisi kutsua toisaalta perustellusti suomirockin ja AOR:n yhdistelmäksi. Hitaasti käynnistyvä biisi kertoo aikakausien vaihdoksista useammallakin tasolla, rakkauden toimiessa kaiken moottorina ja motiivina. Onni on ainutlaatuinen asia ja jos Lissabon onkin taustana poikkeuksellinen, niin samat asiat sielläkin pyörittävät arkea. Lyriikoissa ymmärretään sattuman osuus ja vaikka näistä kertominen on ehkä rahdun klisheistä, osaa Luoto tarinoida uskottavasti. Tunnustuksen ansaitsee myös asiansa osaava soittajaryhmä, joka ei vain toista nuotteja, vaan saa biisin heräämään eloon.

Mika Roth


Leikkipuisto: Unet Leikkipuisto: Unet
Leikkipuisto records

Leikkipuisto l√∂ytyy osapuilleen jokaisesta pit√§j√§st√§ ja kaupunginosasta, mutta silti yhtyeest√§ nimelt√§ Leikkipuisto ei juuri tietoa ole saatavilla. Ongelma on tietysti osin nimitekninen, mutta eip√§ saatesanoissakaan varsinaisesti tungeta infoa kuulijoille. Kaksi j√§sent√§, poppia luodaan ja konevoima on kantava voima ‚Äď n√§ill√§ menn√§√§n.

Unet on sotkuisen mielenkiintoinen tasojen sekoitus, jossa kertoja liikkuu kulmikkaasti kuin usva aamussa. Tunnelmaa lähdetään luomaan todella varoen, miltei varpaillaan, kun taustan koneita hiljalleen kytketään päälle. Minuutin kohdilla elektroninen pop posahtaa värisateeksi, jonka alla sitten vietetään loppuaika. Suomalaista melankoliapoppia, saksalaista konevoimaa ja synasoundeja Alphavillen perillisten tapaan sekä ripaus uutta vuosituhatta. Lähdön hetki voi olla kaunista unta, mutta rajat sumenevat unenomaisesti tekstin tihkuessa heijastuksia menneisyydestä. Lupaava sekoite, mutta jokin tästä jäi vielä puuttumaan, aivan kuin biisi olisi hieman juuttunut lähtöruutuunsa.

Mika Roth


Mikko Ilmari: Jos oisit joku toinen Mikko Ilmari: Jos oisit joku toinen

Riittämättömyyden tunne on ainakin omasta mielestäni hidasta myrkkyä sielulle, vaikka jokainen meistä päätyy taatusti toisinaan noihin samoihin ajatusrinkeihin. Mikko Ilmarin uusi sinkku pohtii näitä arkoja asioita, että jos olisitkin sitten joku toinen, joku täysin erilainen ja ihmeellinen. Mutta entä jos todella olisit joku toinen, niin kuka voisi täyttää paikkasi? Ja kuka tällöin oikein lopulta olet? Filosofisti-hälytys soi jo mäkien takana, joten onneksi Mikko Ilmarin uusi sinkku on ensisijaisesti loistava pop-kappale.

Sielun ominaisuuksia ja jokaisen ainutlaatuisuutta pohtivissa lyriikoissa riittää siis tutkittavaa, mutta biisin merkittävin ase on kuitenkin sen päämelodia. Tuota valttikorttia pelataan myös röyhkeästi, ja vaikka kyyti vaikuttaa hetkittäin yksiraiteisella kulkemiselta, niin luotto palkitaan. Näin biisi kantaa ylpeästi itsensä päälle kolmen minuutin mitan, jos nyt riemuvoitto jääkin saavuttamatta. Peruspoprock muoto täydentyy taustan äänimaalailuilla, kunnes kahden minuutin kohdilla saavutetaan lakipiste ja näillä vauhdeilla isosti soiva pop-helmi nousee riittävän korkealle.

Mika Roth


New Ro: Cropcircles New Ro: Cropcircles
Solina Records

Mitä lienevät kaikki pelloille ilmestyvät kuviot ja kehät, joista osan uumoillaan olevan peräti maapallon ulkopuolisten elämänmuotojen aikaansaannoksia? Tässä tarinassa kuvioiden lähteenä on yksi pienen kaupungin asukkaista, tosin tarinan voinee ottaa myös vertauskuvallisempana kuvauksena veneen keikuttajasta. Helmikuussa debyyttialbuminsa julkaiseva New Ro julistaa olevansa vastavirtaan uiva tekijä, joka on aina tehnyt omia juttujaan, eli esimerkki taitaa löytyä läheltä.

New Ro on jo julkaissut muutaman pikkukiekon ja tyyliä voisi kuvailla modernin r’n’b:n sekä popin hybridiksi. Monikerroksiset vokaalit viihtyvät vahvasti kuskin paikalla ja klubiuskottavat biitit saavat taatusti takilat liikkeelle hiljaisemmassakin satamassa, mutta lupaavan alun jälkeen biisi jää hieman polkemaan paikalleen. Ehkäpä reilusta neljästä minuutista viimeinen olisi pitänyt heivata laidan yli, tai sitten viimeiselle neljännekselle olisi kannattanut sijoittaa yksi elementti enemmän. Lupaavaa silti, joten odotellaan esikoisalbumin antia.

Mika Roth


Niki¬īs Project: Pretend Niki¬īs Project: Pretend

Taannoin edesmennyt Sean Connery sai nostalgiann√§lk√§isen sieluni kaipaamaan vanhoja hyvi√§ James Bondin p√§ivi√§. Liek√∂ jotain vastaavaa tuntenut my√∂s Niki¬īs Project, sill√§ duon uusin sinkku on suoraa sukua legendaaristen agenttileffojen messeville tunnuskappaleille. Mahtavan kokoinen ja draamaa tihkuva siivu kertoo teeskentelyst√§, kaksinaamaisuudesta sek√§ tietysti rakkaudesta, joten kaikki tarvittavat palikat ovat jo pelilaudalla, mutta mit√§ niist√§ saadaan lopulta kasattua?

Biisi soi siis isosti, vaan ei pauhaten, mikä antaa enemmän tilaa vaanivammalle tyylille. Edes äänekkäimmissä kohdissa kattoa ei posauteta sijoiltaan, ja tuo pidättely, himmailu ja juuri oikeisiin kohtiin satsaaminen nostavatkin Pretendin tähden korkealle, korkealle taivaalle. Ei tämä nyt mikään uusi Diamonds Are Forever ole, mutta Brosnanin kauden viritelmät ovat samalla viivalla ja muutama Mooren leffojen siivu jää kyllä jo auttamatta jalkoihin. Vodkamartini siis kouraan ja kohti mielikuvituksen kasinoja, joissa voi sitten vetää sitä roolia minkä ikinä haluaakaan.

Mika Roth


Sammal: Returning Rivers Sammal: Returning Rivers
Svart Records

Nyt räsähti yllätyksen piiskatykki puskista. Olin aivan varma, että kuuntelen väärää biisiä, kun Sammaleen uusin sinkku kajahti ensi kertaa kammiossani. Bändin suomenkielinen ja miellyttävn lämpöinen progerock kun on keikahtanut englanninkieliseksi, ja samalla soundia on modernisoitu pari vuosikymmentä. Tai siltä ainakin tuntuu, kun biisi soi ensimmäisiä kertoja koko viiden minuutin mittansa.

Tarkempi tutkinta osoitti, ett√§ Sammal on toki pit√§nyt sielunsa edelleen itsell√§√§n, mutta paljon on kiistatta my√∂s altistettu uudistuksen tuulille. Esiintymiskieli on tietysti aina merkitt√§v√§ osanen, mutta etenkin kitarasoundissa on tapahtunut paljon. Deep Purplea ja Uriah Heeppi√§ 20-luvun ty√∂kaluin? Hmm, ehk√§ osittain, mutta v√§hint√§√§n yht√§ paljon on tapahtunut siin√§ tavassa, jolla biisi saatetaan maailmaan. Vokaalien voima ja koskettimien s√§vyt, rosoinen kitara, sek√§ jopa uhkaavaksi k√§√§ntyv√§ yleisfiilis ‚Äď t√§rkeit√§ osia kaikki. Saatesanoissa luvataan yll√§tysten jatkuvan, joten ollaan antennit herkkin√§ uudistuneiden virtojen √§√§rell√§.

Mika Roth


Simo Naapuri: Dave Simo Naapuri: Dave

Jo 80-luvulla ymmärtääkseni uraansa käynnistellyt Simo Naapuri on Hämeenlinnassa syntynyt laulaja-lauluntekijä. Debyyttilevy ehti ilmestyä viime vuosituhannella, ja julkaisutahti on ollut halki vuosien verkkaista. Suomenkielisen materiaalin lisäksi kappaleita on syntynyt englanniksi ja kansainvälisten kollegoiden toimesta Simon tuotantoa on käännetty mm. portugaliksi ja ruotsiksi.

Dave on kunnianosoitus, tai oikeastaan puhdas rakkaudenosoitus, Dave ‚ÄĚIsokyn√§‚ÄĚ Lindholmille, joka vaikutti nuoren Simon kehitykseen. Jokaisella meist√§ on omat sankarinsa, jotka muokkaavat ja muovaavat meit√§ kasvaessamme. Daven lis√§ksi mainitaan monia muitakin palasia, elementtej√§ ja asioita aina b√§ndeist√§ v√§reihin, jotka kaikki ovat kasvun partikkeleita. Itse biisi on kepe√§n jazzahtava poprokkis, jossa torvet soivat koskettimien kera komeasti. Arvannette varmaan helposti, ett√§ kenen soundia kipale nyt ainakin heijastelee, mutta kunnianosoitus ei kumarra tarpeettoman syv√§√§n alttarinsa edess√§. Sanoissa viitataan moniin Daven tekemisiin, jotka avautuvat toisille enemm√§n kuin toisille, mutta ilman t√§ydellisi√§ taustatietojakin rennon letke√§st√§ biisist√§ on helppo nauttia.

Mika Roth


Sola: Sydänhymiö Sola: Sydänhymiö
Hit Happens Records

Sola on tamperelainen debytantti pop-artisti, joka esitt√§√§ modernia ja virtaviivaisen elektronisesti silattua musiikkia. Karaokelavoilta ns. oikealle puolelle siirtynyt laulaja tarttuu ajankohtaiseen teemaan/aiheeseen, sill√§ kukapa meist√§ ei tuntisi l√§mm√∂n tuikkivan rinnassaan, kun omaan √§lykamuun poksahtelee syd√§nhymi√∂it√§. Tied√§tteh√§n, niit√§ typeri√§ ja naurettavia emojih√§ss√§k√∂it√§, joita ilmankin voisi el√§√§ ‚Äď mutta hitusen v√§ritt√∂m√§mmin.

Pikkun√§tti poppibiisi ei edes yrit√§ olla sen enemp√§√§, mutta kun biisiss√§ julistetaan puhtain otsin, ett√§ ‚ÄĚmeid√§n tunteet voi kiteytt√§√§ tuhanteen emojiin‚ÄĚ, niin pakko t√§ss√§ on l√§hett√§√§ taputus- ja peukutus-emojit. Ihan jo silkasta rohkeudesta, koska avatessaan naiiviuden lippaat Sola samalla kohoaa koskemattomaksi ja tahrattomaksi. Ohuehko laulusoundi ja √§lypuhelimen solakat soundit solahtavat mukavasti l√§helle mielihyv√§keskusta, joten antaa luurien kilahdella ja hymyill√§√§n tiet√§v√§sti.

Mika Roth


Titi Tuhatmieli: Myrsky Titi Tuhatmieli: Myrsky

Titi Tuhatmieli on helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka luoma musiikki on persoonallinen yhdistelmä elektroakustista poppia ja laulaja-lauluntekijä tarinankerrontaa. Aiemmin jo muutaman singlen julkaissut artisti on muuntanut tyyliään, mutta niin sävellys, sanoitus kuin sovituskin on edelleen peräisin Tuhatmielen omasta kynästä. Tuotantopuolella apua on saatu, mutta silti biisi on mitä puhtaimmin Titi Tuhatmielen sielusta kumpuava.

Myrsky muuttaa ja mullistaa. Sääilmiönä se koetaan toisinaan uhkaavaksi, toisinaan taas latausta purkavaksi ilmiöksi. Kappaleen kertoja kaipaa elämäänsä ja parisuhteeseensa selvästi pientä puhuria, ja miksipä ei vaikka kunnon myrskyäkin, koska ilmassa aistittava jännite on selvästi kasvamassa. Myrskyn myötä tuoreet vedet nousevat pintaan ja ajatuksia voidaan vaihtaa rohkeammin, kun arjen pikkunätit pelisäännöt viskataan hetkeksi sivuun. Hieno kappale velloo lupaavasti ja tavallaan täyttää itse itsensä, mistä kiitos kuuluu etenkin tarkalle sovitukselle.

Mika Roth


Transworld Identity: Somewhere East of Eden Transworld Identity: Somewhere East of Eden

Yksi jos toinenkin on ehtinyt vuosien saatossa pohtia, mitä Eedenistä itään saattaisi löytyä. Vertauskuvat ja metaforat ovat tietysti popin ja rockin maailmassa monelle jokapäiväistä leipää, joten sinkkujaan harvakseltaan julkaiseva Transworld Identity on hyvässä seurassa. Bändin melodinen hard rock osaa pelata oikeilla palasilla, tosin saatesanoissa vyörytetään ehkä tarpeettomankin paljon nimiä ja jäsenistön aiempia saavutuksia, kun omissakin hartioissa jo löytyy.

Totean näin, sillä Somewhere East of Eden on mielestäni vahvasti omilla jaloillaan seisova kappale, josta voi olla ylpeä ihan sellaisenaan. Melodinen draamankaari rakentuu hiljaisten osien, sekä massiivisemmiksi äityvien kohokohtien keskinäisestä jännitteestä. Naisvokalistille jää riittävästi tilaa, kaihoisa kitara piirtelee kuten vain osaa ja sovituksesta on annettava täysi tunnustus, koska biisi pysyy halki matkan raikkaana, eloisana ja voimaa uhkuvana. Tuohon päälle kun vielä pistetään oikeasti perusteltu ja kunnollinen kitarasoolo, niin sitä ollaan jo lähellä mahtiballaditaivasta.

Mika Roth


Trial By Fire: R.O.A. Trial By Fire: R.O.A.

Trial By Fire on haminalainen groove & hard rock vaikutteinen metallibändi, joka koostuu alle parikymppisistä hepuista. Nuori ikä kuuluu kuitenkin positiivisena voimana, sillä tästä ryhmästä ei pääse ainakaan sanomaan, että se olisi millään tavoin matalaenerginen. Eikä tämä ole mikään ensimmäinen tulikaste, sillä nähtävästi yhtyeeltä on ehtinyt ilmestyä jo yksi albumillinenkin materiaalia ennen tätä.

R.O.A. on kuin matka kahteen eri paikkaan, ulottuvuuksien ja aikalinjojen sekoittuessa toisiinsa. Yhtäältä mukana on härski määrä 90-luvun Panteraa ja toisaalta touhusta on vaivatonta haistaa 80-luvun puolivälin Metallica. Eikä siinä mitään, sillä lukemattomat bändit ovat seuranneet näitä jättejä etsiessään ihka omaa paratiisiaan, ja juuri tuolla saralla Trial By Fire ansaitsee pisteitä. Biisi soundaa tuoreelle, ilkeälle ja massiiviselle, muodon istuessa karmien päälle kuin tulen noitarovioon. Miltei viiden minuutin mitta on pieni haaste loppupuolella, mutta pientä tiivistämistä lukuun ottamatta en sitten löydäkään muuta huomauttelun aihetta.

Mika Roth


Valhegalleria: Matometsä Valhegalleria: Matometsä

Valhegalleria on vuonna 2020 perustettu suomenkielinen rock/pop-yhtye, jonka jäsenistön juuret johtavat ainakin suurimmaksi osaksi Varkauden suuntaan. Helsinkiläistyttyään ryhmä on työstänyt materiaalia kuuleman mukaan jo sen verran, että keikkasetillinenkin herkkuja löytyisi.

Valhegallerian soundi on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, samaan aikaan vihjailevan tuikkivaa ja varoittavan tummaa. Kitara ja kosketin(?)efektit kuljettavat tarinaa naisvokalistin rinnalla ja minkälainen tarina tämä onkaan? Lyriikat kertovat jonkin sortin painajaismetsästä, johon ihmiset päätyvät ainakin osittain omasta halustaan, ja joka löytynee ennemminkin mielikuvituksen kuin varsinaisten karttojen kätköistä. Kuvasto hohkaa suoranaisia kauhuelementtejä, mutta samaan aikaan loppua kohden kasvava biisi nostattaa fiiliksiä, mikä aiheuttaa näin entistäkin jyrkempiä kontrasteja. Mielenkiintoista, tuoretta ja jotain, joka saa taas uskomaan rockin loputtomaan muuntautumisvoimaan.

Mika Roth




Lukukertoja: 635
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs