Pienet

Sinkut II - Toukokuu 2023

29.05.2023


Caput: Love Is All Rock’n Roll Caput: Love Is All Rock’n Roll
Inverse Records

Leppoisaa kitararockia veivaava Caput kävi tutuksi ensimmäisenä koronavuonna, kun yhtyeen hartiapankilla julkaisema esikoisalbumi Good Camel osui kohdalleni. Tälläkään erää saatesanoilla ei varsinaisesti raskauteta satunnaista arvioijaa, mutta omien tekemisten läpiselittäminen ei ole kenties tarpeenkaan. Rock’n’roll on rakkautta ja vice versa, joten hittoakos sitä runollisemmaksi pitää äityä.

Napakan saatekirjeen ainoa verrokkinimi on AC/DC, mutta tätäkin tiedonmurua kannattaa lähestyä harkiten. Kyllähän kitarariffin terävyydessä on Youngin veljesten tuoksua, mutta Caput on kääntänyt riffistä palasen omaa bluesrockin leppoisaa virtaa. Ei ole kiire, minkään negatiivisen ei anneta pulpahtaa pinnalle ja näin rakkauden simppeliä voimaa päädytään ylistämään hymyin ja halauksin. Eli rokkarit ovat löytäneet läheisyyden ja rakkauden voiman, vähintäänkin ajatuksen tasolla, joten näillä kohti auringonlaskua.

Mika Roth


Coventhrall: Dreadnought Coventhrall: Dreadnought

Vai että Coventhrall? Kuulin bändistä viimeksi vuonna Myspace, eli jonkin verran on syklejä kulunut aikamittareissa. Tulossa on kuuleman mukaan pitkään kypsytelty ja mahtipontinen sci-fi teemalevy, jolla bändin powerihtavan komeasti kajahtava metalli saa rikkoa jokaisen mahdollisen rajan. Sävellyksen juuret juontuvat kuuleman mukaan aina 90-luvulle, jolloin monitaituri Jukka Hoffrén kuunteli mm. Blind Guardianin ja Gamma Rayn levyjä.

Em. powermetalin jätit kuuluvat kiistatta lävitse supernopeassa vyörytyksessä, Dreadnoughtin siirtyessä kertosäkeessään poimuajoon ja takaisin. Parille muulle ryhmälle Hoffrénin kipale ei kuulemma vuosien varrella kelvannut, mutta Coventhrallille se sopii kuin lasertykki hävittäjään. Kuten todettua, teemalevyä pukkaa, joten tämäkin palanen on vain osa isompaa tarinaa. Sami ”Texas” Iivonen ei kuitenkaan nikottele tekstin kanssa, vaan antaa palaa kuten powermetalin parissa kuuluukin. Uskomattoman energisen siivun edessä ei voikaan kuin nostaa valkoista lippua salkoon ja jäädä odottamaan saagan jatko-osia.

Mika Roth


Emilia Ex: Epätäydellinen Emilia Ex: Epätäydellinen

Myös Emilia Ex keräsi mukavasti huomiota taannoisella Bämän sinkulla Kaiken takana on bämä, joka ravisteli suomiräpin toisinaan yksinapaista ja suoranaista naisvihaa tihkuvaa maailmaa. Viime vuonna Helmareille jalkapallon EM-kisoihin tehdyn kisabiisin myötä Emilia Ex kävi jo tutuksi, ja nyt linjoille on saatu kaksi uutta sinkkua peräjälkeen. Näistä päädyin nostamaan esiin Epätäydellinen-siivun, ihan jo arvokkaan viestinsä ansiosta.

Isosti soivan popbiisin jylhät soundit tarjoavat melkoisen aikamatkan 00-luvulle, koska menossa on parikin unssia ainakin erästä Britney Spearsia. Ja miksi toisaalta ei, sillä Britneyn tavoin Emilia Ex haluaa tehdä asiat omalla tavallaan, eikä emmi myöskään lausua tuota ääneen. Epätäydellinen kappaleessa kertoja tiedostaa olevansa muotteihin sopimaton, mutta hänpä ei moisesta ole moksiskaan – vaan ennemminkin omasta persoonallisuudesta ollaan ylpeitä. Ihan kuten pitääkin. Supertarttuvan kertosäkeen iskevää kuviota kelpaa soittaa volume yhdellätoista ja persoonallisuutta korostavaa viestiä ei nyt liiaksi voi alleviivata.

Mika Roth


Hammerland: Upper Hand Hammerland: Upper Hand

Hammerland on Vaasassa päämajaansa pitävä rockyhtye, joka ei juuriaan ja vaikutteitaan lähde suotta peittelemään. Uran kolmannen sinkun saatekirjeen otsikossa mainitaan jo Thunder ja Lynyrd Skynyrd, joten nyt leikataan suoraan asiaan. Juuri ennen pandemiaa startattu projekti sai ensimmäisen sinkkunsa pihalle kaksi vuotta sitten, eikä kaavoja ole lähdetty leikkelemään sen kummemmin uusiksi. Rock’n’roll ja alle neljän minuutin mitta, siinä se.

Uudella sinkulla Skynyrd kyllä tunkee röyhkeästi etualalle, eikä Southern rockin -varjoissa ole toisaalta valittamista. Koskettimet rikastavat mukavan vaeltelevia kitaroita ja viisihenkinen yhtye soittaa yhteen rennon leppoisalla tavalla, terävyyttään kuitenkaan unohtamatta. Vuosikymmenten takainen bluesin ja boogierockin liitto istuukin yhtyeen soundiin kuin luotu, joten vuoden toinen sinkku nostaa Hammerlandin kurssia kummasti. Olisikohan pian ensimmäisen isomman julkaisun paikka, rahkeita tuntuisi ainakin riittävän.

Mika Roth


Hellblazers: Nothing Is Real Hellblazers: Nothing Is Real
Gangstarockers Ay

Hellblazers on Sulkavalta ja Joroisista kotoisin oleva psychobilly-yhtye, jonka Nothing Is Real -sinkku ehti itse asiassa ilmestyä jo huhtikuun puolella. Menevä siivu on ensimmäinen palanen myöhemmin tänä vuonna julkaistavasta fyysisestä levystä. Onko tulevaksi luvattu levy sitten EP vai jatkoa parin vuoden takaiselle debyyttialbumille, siitä ei ole tietoa, mutta musiikillinen tyyli ja suunta ovat sitäkin selvempiä. Eli läskibasso johdattakoon meitä kohti liekkejä.

Genren opit ja jipot on sisäistetty kiitettävällä tehokkuudella, minkä ansiosta biisi puristuu alle kolmen minuutin mittaiseksi dynamiittipötköksi. Roisilla garagekitaralla ja yhtä rosoisilla vokaaleilla loikataan asiaan välittömästi, rytmiryhmän pitäessä moottorin kierrokset punaisen puolella. Vauhti ei kuitenkaan nitistä letkeyttä, eikä villiä pilkettä silmäkulmista. Lyriikoidenkaan saralla satunnaista kuulijaa ei päästetä helpolla, mutta jokin Hellblazersin veikeässä väännössä miellyttää. Rytmin puolella käydään teerenpeliä tulisempien genrejen kanssa ja asenteessa on toinenkin ripaus punkin ilkikurisuutta – eli toimii kuten pitääkin.

Mika Roth


Jalkavaimo: Johnny Depp ja Pelle Miljoona Jalkavaimo: Johnny Depp ja Pelle Miljoona

Jalkavaimo on rehtiä ja rehellistä suomirockia auringonpaisteella tarjoava orkesteri, jonka ensimmäinen elämä sijoittui 90-luvulle. Tarkemmin sanottuna vuosina 1993–1997 muutaman pikkujulkaisunkin pyöräyttänyt ryhmä otti tässä välissä happea pitkään, kunnes vuonna 2021 ilmestyi viimein seuraava EP. Nyt tarjolla on yhden biisin sinkku, joka jatkaa tutuilla linjoilla. Vaan mitä herrat Depp ja Miljoona tällä kipaleella oikein merkitsevät?

Rakkaus, siitähän tämäkin siivu on oikeasti kummunnut. Tarinan kertoja haluaa suoda kullalleen mitä vain, toteuttaa tämän kaikki toiveet. Eli jos vain tarvetta ilmenee, niin hän muuntuu vaikka Johnny Deppiksi tai Pelle Miljoonaksi. Piraattinäyttelijä on kaukana Amerikassa, mutta kuuleman mukaan Pelle on kuullut siivun ja pitänyt siitä. Ja mikäs tässä on pitäessä, sillä juurevan rikas rock-soundi hohkaa lämpöä kasarin ilmavalla tavalla. Tekstissä loppuriimit ovat melkoista marttisyrjää, vaan ehkäpä sekin on olennainen osa kokemusta.

Mika Roth


Juha Saunala: Äidin valssi Juha Saunala: Äidin valssi

Äitienpäivä tuli ja meni jo aikaa sitten, mutta Juha Saunalan sinkun myötä palataan vielä hetkeksi toukokuun toisen sunnuntain aikaan ja tuon päivän suureen merkitykseen. Aiemmin muille kappaleita säveltänyt muusikko valikoi aiheesta juuri tämän biisin ensimmäiseksi soolosinkukseen. Artisti maksaa -tyyppinen tuotanto on nyt parasta, ja samoin voimin tehty tiedotus muisti mainostaa kappaletta vasta pitkälti pyhäpäivän jälkeen, mutta ei tartuta liikaa yksityiskohtiin.

Äidin valssi on nimensä mukaisesti valssi äidille, joka on ikuistettu kotistudiolla ja tehty täysin omin voimin. Jos nyt tuotantojälki on sanalla sanoen karsittua, niin toisaalta viesti välittyy paremmin kuin kymppitonnin kivitalokokoluokan soundeilla ja studiomuusikoilla. Sanat tulevat syvältä sydämestä, tunteet ovat paljaat ja pidättelemättömät, joten mitäpä tässä voisi sanoa? Hieno ele, kaunis valssi ja karun karsittu muoto palvelee kokonaisuutta. Hattua päästä ilmaisun nyansseille, jotka puristavat palaa kurkkuun ja pisaraa silmäkulmaan.

Mika Roth


Keisarin perilliset: Kolmas nainen Keisarin perilliset: Kolmas nainen
OMArecords

Nostalgian voimaa ei tulisi koskaan ehdollistaa. Keisarin perilliset -bändin uusi sinkku on ensinnäkin rakkaustarina, mutta myös sydämestä kumpuava kunnianosoitus Kolmas Nainen -yhtyeelle, sekä heidän yhdelle tietylle kappaleelleen. Vaatii rohkeutta rakentaa biisi ”yhtä jalkaa lähdettiin kaste tuulilasissa” -lauseen ympärille, mutta omin keinoin suomirockin mysteeriä purkava yhtye tekee kiistatta parhaansa.

Retroista suomirockin soundia suosiva bändi on itseasiassa parin vuosikymmenen happitauon jälkeen uudelleenkasattu ryhmä, jonka uusi alku sai kipinänsä vokalistikitaristin avioerosta. Syvistä tunnoista syntyi levyllinen biisejä, joista kaikki eivät suinkaan olleet vain eron kirvoittamia kappaleita. Esimerkiksi Kolmas Nainen kertoo rakkaustarinan ovelin siirroin, kun em. suomirocklegendan biisi soi aina siellä ja täällä eri painotuksin kertomuksen edetessä ajassa. Joskus rakkaus sellaisenaan vain riittää ja mystinen taika kestää, kuten tässä hienossa siivussa, joka tekee kunniaa niin asialleen kuin esikuvalleenkin.

Mika Roth


Kristian Kuustie: Haluun elää täällä taas Kristian Kuustie: Haluun elää täällä taas
Piss Poor Company

Kristian Kuustie on muusikko rikkaalla historialla, jonka kuuluisin luku tähän mennessä on varmasti takavuosina menestystä enemmänkin niittänyt Tyrävyö. Vaan mennyt on mennyttä ja nyt Kuustien luoma musiikki on punkpopahtavaa folkkia tai folkahtavaa poppunkkia, ihan kunkin kuulijan henkilökohtaisen näkökulman mukaan. Soolouran käynnistävä sinkku on ensimmäinen maistiainen biisikatraasta, jonka yhteydessä puhutaan jo rohkeasti kokonaisesta pitkäsoitostakin. Eikä Kuustie ole suinkaan yksin, vaan studioon saatiin kokeneista tekijöistä kasattu kokoonpano, jolta soitto sujuu luonnikkaasti.

Karvan alle kolmeen minuuttiin puserrettu siivu lähtee nopeasti käyntiin ja siirtyy suoraan asiaan. Kepeän melodian veto syntyy koskettimien, kitaran ja laulun liitosta, jota rytmiryhmän jouheva soitto säestää. Avain on vauhdikas lennokkuus, joka nousee etenkin kertosäkeestä jylhään liitoon. Itse tarinassa kertoja on neljän seinän sisään juuttunut ressukka, muistojen ja aikomusten reunustaessa kaikkea. Vaan nyt loppui istuminen, nyt päättyi odotus ja on aika jälleen elää. Positiivinen veto, jolla Kuustie osoittaa kynänsä säilyneen terässä.

Mika Roth


KUU: Luna KUU: Luna
Överdog

KUU on veljesten Andrei ja Kasper Veen muodostama duo, joka ainakin tämän sinkun perusteella esittää modernin kuulasta pop/rap/tanssimusiikkia. Aiemmin Puolikuu-nimellä ainakin yhden sinkun julkaissut kaksikko on viisaasti lyhentänyt nimeään, jotta mielleyhtymät muihin bändeihin eivät hämää tarpeettomasti ketään. Luna on toinen nimi kuulle ja öisen kohtaamisen kuumasta hehkusta kertova sinkku sukeltaa valon alle rohkeasti.

Lunan kertoja näkee oman jumalattarensa, jonka painovoimakenttään hän jää armotta ja sitä halutenkin. Aistit herkistyvät, valot ja varjot ryhtyvät leikkimään ylimaallista leikkiään, eikä tavallinen kuolevainen voi kuin hämmästellä edessään aukenevaa ihmettä. Ja kuka vielä väittikään, ettei hyviä rakkauslauluja enää synny? Toki KUU kulkee omalla radallaan, mutta raukean rapin, syvääluotaavien soundien ja brutaalisti karsitun rakenteen sisällä sykkii sydämistä suurin. Pinnat vielä herkistä flamencon vivahteista, sekä trapin kaiuista.

Mika Roth


Laid Back Townies: Promise Laid Back Townies: Promise

Juurevan ja perinteisen rockin salat suvereenisti taitava Laid Back Townies juhlii kymmenvuotista taivaltaan hivenen poikkeuksellisella tavalla. Uusi Promise-sinkku näet on viimeinen liike vähään aikaa, koska tämän julkaisun myötä kaikki bänditoiminta ”jäädytetään toistaiseksi”. Siivua on näin tutkittava myös eräänlaisena jälkikirjoituksena ja/tai testamenttina.

Jos kaikki oikeasti päättyy tähän, on päätös ainakin komea ja kaiken kokoon keräävä voimannäyte. Murean rocksoundin hehku on samaan aikaan 60- ja 70-lukujen jättiläisten työlle kunniaa tekevää, sekä tästä päivästä ja ajasta energiaa itseensä uuttavaa. Uuden ja vanhan toimiva yhdistäminen on klassisen rockin saralla aina haasteellista, mutta mielestäni bluesrockin, boogierockin ja progeainesten suhde on juuri nyt ihanteellinen. Koskettimet jylisevät aikansa, vokaalit saavat keskispotit itselleen ja kitarasta löytyy sielua. Suurkiitos, syvä kumarrus ja näkemiin, kunnes jälleen tapaamme jossain. Pidetään sitä vaikka luvattuna.

Mika Roth


Markus Venehsalo & Mavon Safia: Future Mavon Safia: Future

Markus Venehsalo & Mavon Safia kuuluu tämänkertaisen sinkkukoosteen jokerikortteihin ja yllätyksiin. Kovista tekijöistä kasatun yhtyeen musiikissa kun on kiistatta, osuvia saatesanoja lainatakseni: ”sävyjä gypsyjazzista, nopeasta tilumetallista ja jazzfuusiosta”. Tyyli on yleisemmin rokahtavaa instrumentaalimusiikkia ja taituruutta on kasassa naurettavat määrät. Suurin yllätys on kuitenkin se, että huima musiikkikakku ei tukehdu tai lässähdä silkkaan mahdottomuuteensa. Astukaamme siis tulevaisuuden sisään neljäksi ja puoleksi minuutiksi.

Päämelodian tartuntavoima on plussista suurin, kitaristi Markus Venehsalon villin kitaran taipuessa kaikkeen siihen, mitä edellä jo mainostin. Rytmiryhmä Oliver Karttunen (basso) ja Jaakko Pöyhönen tuovat menoon groovea ja imua, mikä on tällaisen nuottipainon kanssa elintärkeää ja tietysti superhaastavaa. Kosketinsoittaja Vili Itäpeltokin lisää armotta kiloja lavalle, mutta niin vain Future kampeaa itsensä jaloilleen ja lähtee pirulainen vielä oikein lentämäänkin väliosassaan. Järjetöntä, upeaa, järjettömän upeaa. Toivottavasti mesenaattikampanja pelaa ja kasaan saadaan täysi albumi tätä herkkua.

Mika Roth


Mikael Laurent: En oo sun (feat. Serafiina) Mikael Laurent: En oo sun (feat. Serafiina)
Laundry

Mikael Laurent on tummasävyistä ja modernia poppia luova kotimainen artisti, joka käsittelee uusimmalla sinkullaan kivuliasta eroa. Laurentin tulevan kokonaisuuden toinen singlejulkaisu avaa lisää linjoja ja lupailee hyvää loppuvuodeksi luvatulta jatkolta. Tarina ei kerro kuka/ketkä ovat vastanneet tuotantopuolella soundeista, mutta kuka tahansa työn onkaan tehnyt, on tiheästi kudotusta tunnelmallisuudesta annettava korkeat pisteet.

Niin, ero. Kappale käsittelee yhden tarinan loppua, jossa toinen osapuoli ei ymmärrä kaiken olevan jo ohitse. Laurentin kanssa biisin esittävä Serafiina toimii loistavana vastakertojana, joka on jo menossa eteenpäin, kohti suhteenjälkeisestä maailmaan. Surumielinen tunnelmapala kiihtyy ja kasvaa harkituin elein alun maalailusta, melankolian valuessa kohti väistämätöntä lopputulemaa. Kahdesta särkyneestä sydämestä toiseen sattuu aina eron koittaessa väistämättä enemmän, eikä tässä tilanteessa jää epäselväksi kehen.

Mika Roth


Milla Heart: Miljonääri Milla Heart: Miljonääri
Hattara Records

Milla Heart on aiemmin Millanen-nimellä musiikkia luonut pop-artisti, jonka Se paikka -sinkku on jättänyt näemmä yllättävänkin kestävän muistijäljen allekirjoittaneeseen. Miljonääri-sinkku on ensimmäinen julkaisu pariin vuoteen, eivätkä muutoksen tuulet ole ohittaneet tätäkään artistia. Milla Heart esittää edelleen suomenkielistä poppia, jonka elämänmyönteisyys tarttuu ihanan vastustamattomasti hihaan.

Miljonäärin kuulaan aurinkoiset popsoundit on hiottu siinä määrin eteerisiksi ja kevyiksi, että otti ihan kotvan tottua uudistuneeseen ympäristöön. Millan laulu kohoaa aina vain ylemmäs ja ylemmäs, tekstin ylistäessä rakkauden sekä yhdessäolon huimaa tärkeyttä. Reilun puolen minuutin kohdilla päästään jo kertosäkeen leikkisän kuvion pariin, josta dreampopahtavat ja ehkä hiukan lelumaisetkin soundit sitten maalaavat taivaanrantoja pehmein sävyin. Mikään ei ole arvokkaampaa kuin rakkaus, sitä voi ja saakin aina korostaa.

Mika Roth


Nuket: Elämä kostaa (feat. Hynynen) Nuket: Elämä kostaa (feat. Hynynen)
Propaganda Records / Proxmira

Nuket on todella pitkän linjan yhtye, jonka 80-luvun tuotantoa voi kutsua ongelmitta klassiseksi, joidenkin mielestä taatusti myös legendaariseksi. Niinpä en toisaalta yllättynyt, että itsensä Kotiteollisuuden moottoriturpa Jouni Hynynen on innoittunut lähtemään mukaan tälle sinkkujulkaisulle. Eikä herra ole ainoastaan lainannut ääntään, vaan hän on myös sanoittanut laulamansa tekstin. Avainkysymys kuuluukin: missä määrin tämä on KT-materiaalia?

Sanoisin että kotiteollisuuspitoisuudet ovat huomattavan korkeita, mutta kyllä se Nuket-soundikin alta yhä pistää esiin. Vieläkin kiinnostavammaksi sinkkujulkaisusta tekee tieto siitä, että tämä on samalla uusi alku. Ensimmäinen uusi sinkku takoo, jyrää ja jytisee, kun kertoja nostaa lasia aina uudelleen ja uudelleen nokan tienoille. Sisältö lienee melko volttista, mutta minkäs teet kun elämä kostaa hitaasti ja varmasti. Soundien puolella biisi osuu aikalinjojen väleihin ja/tai risteyskohtiin, kuuluen samaan aikaan menneeseen, nykyiseen ja ehkä hiukan tulevaankin. Nyt vain rohkeasti päin tulevaa, ennen kuin elämä voittaa jokaisen meistä.

Mika Roth


Psychework: Kiova Psychework: Kiova
Ranka Kustannus

Psychework on saamassa valmiiksi kolmannen pitkäsoittonsa, jonka julkaisuajankohdaksi on tätä kirjoitettaessa ilmoitettu syyskuun alkupuoli. Kiova on puolestaan selvä kannanotto ensinnäkin sodan järjettömyydestä ja toisaalta tarpeesta reagoida moista vastaan, mikä saa ukrainalaisetkin puolustamaan maataan kaikin voimin. Komeat ääniresurssit omaava Antony Parviainen ja J-V Hintikka kertovat sinkulla kantansa, mille nostan hattua.

Itse biisi on melodista ja menevää metallia, jonka perinteikkyys on laskettavissa tällä erää positiiviseksi voimaksi. Ison kertosäkeen ja jylhien säkeistöjen tukena soi mittavaksi sovitettu rakenne, joka ei kuitenkaan romahda massansa alla eikä ummehdu millään tavoin. Eeppiset soundinostatukset pelaavatkin yhteen Parviaisen vokaalien kanssa, jolloin kaikki palikat ja osaset asettuvat keskenään optimaaliseen asentoon. Näin sitä tarttuvaa, kantaaottavaa ja väkevää metallia tehdään, kun parhaat päästetään irti.

Mika Roth


Rendez-Vous: Keltaista lunta Rendez-Vous: Keltaista lunta
Yläkulo Tuotanto

Rendez-Vous on puskenut kotoisilla musiikkimarkkinoilla eteenpäin jo kahden vuosikymmenen ajan, mutta yhtye ei todellakaan kierrä samaa tahkoa samalla idealla kuin alussa. Muistan nähneeni bändin keikan joskus aikaa sitten, kun soundissa oli huomattavasti enemmän punkin ja glamin hohdetta, mutta sittemmin tyyli on asettunut jonnekin suomirockin linjoille. Sanojensa mukaan rappiorockia ja renttuilua tätä nykyä työstävä ryhmä tekeekin omaa juttuaan.

Keltaista lunta on ryhmän ensimmäinen biisi, jonka se tunnustaa poliittiseksi, mutta ei tässä minkään tietyn puolueen tai liikkeen kelkkaan ole hypätty. Ennemminkin bändi heiluttaa yhtä sormea yhteiskunnan yleiselle meiningille, jossa pientä ja heikkoa lyödään sekä kuritetaan surutta. Kuuleman mukaan kappaleella on jo jonkin verran ikää, mutta aihe ja muoto eivät ole vanhentuneet mihinkään. Missä on se todellinen tasavalta, jossa jokainen on tasavertainen ihminen? Niin, sitä odotellessa voi kuunnella tätä jokaisen kuulijan omiin voimiin luottoa valavaa taistelulaulua, jonka sydämessä itää mielestäni vahva toivo paremmasta huomisesta.

Mika Roth


Suudelmat: Katuvatko kuolleet elämää Suudelmat: Katuvatko kuolleet elämää
Suru Records

Turkulais-helsinkiläinen Suudelmat veivaa popahtavaa punkrockia, joka lämmitti jokunen vuosi sitten Desibeli.netin Jouko Lehtisen sydäntä Puntalassa. Bändin Tyhjyydestä-debyyttialbumi ilmestyi aika heikkoon saumaan alkuvuodesta 2020, minkä jälkeen julkaisurintamalla on ollut hiljaista. Vaan nyt loppui hiljaisuus rysäyksellä ja tuore sinkku on ensimmäinen maistiainen syksyllä ilmestyvältä toiselta pitkäsoitolta, jolla menevä punkrock jatkaa tämän perusteella omaa riemumarssiaan.

Katuvatko kuolleet elämää, kysyy vokalisti Lotta-Lucia ja kitaristi Tuomon säveltämä kipale on kipakka kaksi ja puoliminuuttinen. Mikä odottaa meitä suuren tuntemattoman takana, onko elon aikana kokemamme kaikki mitä on? Kysymys on vaivannut ihmiskuntaa siitä lähtien, kun mitään syvempää on kaiketi osattu ajatella, eikä vastausta saada nytkään. Epätietoisuus ja epävarmuus piiskaa biisin melkoiseen laukkaan ja energisyys saa ainakin allekirjoittaneen elämän maistumaan hivenen paremmalle tässä ja nyt.

Mika Roth


Visa & Vokaalit: Taas on aika auringon Visa & Vokaalit: Taas on aika auringon

Kummastelin alkuun, että miksi Visa & Vokaalit -yhtyeen soundi on niin tutun kuuloista. Neliäänisen yhtyeen keulilla on eräskin Visa Luttinen, joka tunnetaan myös ”Suomen Sinatrana”, eli Nat Newborn -nimisenä viihdyttäjänä. Ja tuo nimi kertoikin jo enemmän. 50- ja 60-lukujen tunnelmissa kulkee myös uusikin yhtye debyyttisinkkunsa kultaisilla äänillä. Referensseiksi tarjotaan The Platters, Elvis eikä Sinatrakaan kaukana ole.

Pehmoisen upottavaa ja silkkisen herkkää soundia kelpaakin nautiskella, mutta tekstissä uskalletaan ottaa kantaa muuhunkin kuin rakkauteen. Lyriikoissa korostetaan asioiden kausimaisuutta ja syklisyyttä. Talven jälkeen koittaa auringon ja kesän vuoro, samoin sodan kauhut tulevat joskus päättymään rauhan aikaan. Kerta kerran jälkeen samaa kiertoa kuljetaan, vaan voisiko ketjun murtaa? Ken tietää, joten nautitaan edes auringon ajasta – ja sehän onnistuu helposti näin viihdyttävän ja korkealaatuisen viihdemusiikin parissa.

Mika Roth




Lukukertoja: 2005
Facebook
Artistihaku
Pieniss� my�s