Rainbow: Rising, 1976
08.05.2005
Deep Purplen kitaristin Ritchie Blackmoren soolouransa
alkutaipaleella alullepaneman Rainbow'n uran voi jakaa karkeasti
ottaen kahteen jaksoon: aikaan Ronnie James Dion kanssa ja
aikaan jälkeen tämän heavymetalin elävän legendan. Rainbow oli myös se
yhtye jonka laulajana Dio nousi kuuluisuuteen. Rising oli yhtyeen
toinen, vuonna 1976 julkaistu albumi ja bändin varhaisemmasta
tuotannosta ehkä parhaiten ajan hammasta kestänyt. Kuusi biisiä
käsittävä ja vaivaiset 34 minuuttia pitkä mestariteos osoittaa jälleen
kerran todeksi sen kuluneen kliseen että kokonaisuus voi olla paljon
enemmän kuin osiensa summa.
Levyn syntyolosuhteet olivat Rainbow'lle varsin tyypilliset sillä
tavoilleen uskollisena Blackmore oli pari kuukautta ennen levynteon
aloittamista antanut kenkää bändin muille jäsenille itseään ja Dioa
lukuunottamatta, koska nämä eivät hänen mielestään täyttäneet niitä
korkeita musiikillisia vaatimuksia joita hän yhtyeensä jäsenille
asetti. Rainbow'n tapauksessa tämä ei kuitenkaan ollut mitenkään
epätavallista, ja Blackmore itse olikin ainoa jäsen joka oli mukana
yhtyeessä koko sen olemassaolon ajan. Rising-levyn äänittänyt
kokoonpanokin jäi melko lyhytaikaiseksi, mutta siitä huolimatta sitä
pidetään kuitenkin vielä tänäkin päivänä yhtyeen legendaarisimpana.
Eikä suotta, sillä tällä levyllä palaset tuntuvat yksinkertaisesti
loksahtavan kohdalleen niin vastustamattomalla tavalla ettei vastaavaa
enää tämän yhtyeen levyillä kuultu. Dion ja Blackmoren lisäksi levyllä
soittavat Jeff Beck Groupissa rumpuja aiemmin paukutellut
Cozy Powell, ex-Harlot-basisti Jimmy Bain ja
kosketinsoittajana countrya aiemmin soitellut Tony Carey.
Vuoden 1978 Long Live Rock'n'Roll -levyyn mennessä sekä Bain
että Carey olivat jo vaihtuneet uusiin soittajiin.
Tyyliltään levy ei varsinaisesti jatka edeltäjänsä, yhtyeen nimeä
kantaneen levyn linjoilla vaan ottaa askeleen kohti tummempia ja
mystisempiä sävyjä. Biisien taustat ovat nyt myös huomattavasti
rikkaammat ja yleisilme on piirun verran raskaampi. Blackmoren
intohimo klassiseen musiikkiin kuuluu selvästi levyllä ja
Stargazerin jousiosuuksia soittaakin levyllä 42-henkinen
sinfoniaorkesteri. Materiaaliltaan Rising on selkeän kaksijakoinen.
LP-levyllä ykköspuolelle on kasattu neljä lyhyempää biisiä ja
kakkospuolella sijaitsee levyn kunnianhimoisempi osa, eli yli
8-minuuttiset, yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat järkäleet
Stargazer ja Light In The Black.
Levy alkaa varovaisesti Careyn noin minuutin pituisella mystisellä
Moog-soololla, jonka jälkeen avausbiisi Tarot Woman ottaa
varsinaisesti jalat alleen. Blackmoren nerokkaan riffin, Powellin
rauhattomasti laukkaavan kompin ja Dion huikean mahtipontisen
kertosäkeen yhdistelmä enteilee jo osaltaan noin vuosikymmen myöhemmin
alkanutta powermetallin esiinmarssia. Ihmissusista kertova Run with
the Wolf on varsin Diomainen biisi, joskin melko pienimuotoinen
sellainen. Säkeistöjen taustalla soiva vankka rumpu- ja bassokomppi
joka pyrähtää lyhyeen riffikliimaksiin kertosäkeen kohdalla on varsin
tuttu biisirakenne myös miehen myöhemmästä tuotannosta. Seuraava
Starstruck onkin sitten taattua Blackmoren tuotantoa siinä
mielessä että se kuulostaa hyvin paljon samalta kuin mitä mies
aikoinaan Deep Purplessa soitti. Biisi perustuu Blackmoren mukaan
tositapahtumiin sillä se kertoo miestä aikoinaan vainonneesta
naisfanista joka vieläpä biisin mukaan toi huonoa onnea muassaan.
Ykköspuolen viimeinen biisi Do You Close Your Eyes edustaa
siirappisuudessaan ilmeisestikin sellaista linjaa jota kohti Blackmore
halusi myöhemmin Rainbow'ta viedä, sillä se on kohtuullisen harmiton
mutta yhdentekevä rakkauslaulu.
Kakkospuolen avaava, Blackmoren sellolla säveltämä Stargazer on
monumentaalinen Led Zeppelin -henkinen tulkinta orjan osasta
muinaisessa Egyptissä. Mystistä tunnelmaa korostaa runsas itämaisten
skaalojen käyttö ja vahvan sinfoninen sovitus. Musiikillisesti biisi
juuttuu ehkä pieneen stagnaatioon loppupuolella, ja siinä
keskitytäänkin enemmän tarinan kertomiseen. Stargazerin aloittama
tarina jatkuu suoraan seuraavassa biisissä Light In The Black, joka
kertoilee vapautetun orjan vaiheista tämän etsiessä elämälleen
tarkoitusta. Jos Dio varasti pääosan Stargazerilla, niin tällä
biisillä mies antaa sitten tilaa muille. Blackmoren riffit ovat
yksinkertaisuudessaan nerokkaita ja jälkipuoliskolla hän ja Carey
järjestävät pitkähkön mutta varsin vaikuttavan
sooloilutuokion.
Rising-levyä voitaneen pitää kiistattomasti Rainbow'n taiteellisena
huippuhetkenä, vaikka yhtye nousikin varsinaisesti suuren yleisön
tietoisuuteen vasta hieman myöhemmin tehtailtuaan kaksi tunnetuinta
hittiään I Surrenderin ja Since You've been Gonen.
Myöhemmät albumit kuitenkin seurasivat Blackmoren mielimää tendenssiä
jossa tasapainoinen ja häpeilemättömän omaleimainen kokonaisuus antoi
tilaa muutaman hitin ympärille kyhätyille, huolellisesti
tuotteistetuille perusalbumeille. Blackmoren ajama linja johti
osaltaan myös riitoihin yhtyeen dynaamisen johtokaksikon välillä ja
lopulta siihen että Dio päätti hyvissä ajoin poistua Black Sabbathin
kautta menestyksekkäälle soolouralle.
Toni Lyytikäinen
Kuvat: The Rainbow Fanclan Legacy
