Pienet

Pienet ‚Äď Elokuu

07.08.2005


Revenge Hope: Revenge
Nelimiehinen Hope meuhkaa raskaissa ja melko synkeissä tunnelmissa. Jos tyyliksi heittäisi hevahtavan hard rockin, voisi olla aika lähellä totuutta. Tai sitten ei... Joka tapauksessa, tällä neljän kappaleen äänitteellään Sulon ei niin suloisilla vokaaleilla meuhkaava orkesteri vierittää miltei koko ajan samaa aika reippaasti pyörivää kiveä, hampaat irvessä ja hiki lentäen. Välillä osataan toki hiukan hengähtääkin melodisemmissa säkeissä, mutta meiningistä on silti rentous kaukana. Rauhallisin tunnelmointi, päätösraita Let Me In, nouseekin juuri kaavasta poikkeavuutensa vuoksi esiin ja fiilistelee ihan toimivasti mollimietinnöissään. Ei tästä silti voi kovinkaan isosti vielä innostua, sen verran tuttua puuhaa Revenge pitää sisällään.


Sinusta sinulle Käyttöohje: Sinusta sinulle
Virrat/Tampere ‚Äďakselilla vaikuttava Aapo Hellman on sek√§ K√§ytt√∂ohje ‚Äďyhtye ett√§ sen demo-eepeen julkaissut Solmu Records. Kolmen biisin yhden miehen k√§sity√∂poppi k√§sittelee sit√§ yht√§ perinteisint√§ aihetta ‚Äď rakastumista tytt√∂√∂n ja siit√§ kumpuavia tunteita. Kitaran, basson, rumpujen ja hauskan monotonisen laulun muodostama kotikutoinen soundi saa mukavaa lis√§√§ nokkahuilun k√§yt√∂st√§. S√§vellykset ovat kiireett√∂mi√§ pohdintoja, jotka voisivat olla vaikkapa Karkkiautomaatin muinaisia demonauhoja. Sukulaisuutta on my√∂s Jarno Alhon kokoamaan Talo jonka pihalla pelto -kokoelmaan. Samanlaista sympaattista otetta touhussa on. Biisien nimet Mahdoton haave, Leijun ja Pelottaa kertovat jo nimiss√§√§n aiheen eri puolien n√§k√∂kulmista. Viimeiseksi mainittu nousee hivenen reippaampana raitana ja hauskoine sanoineen omaksi suosikiksi.


Ways For The Berzelii Wait Lally Gag: Ways For The Berzelii Wait
N√§ht√§v√§sti porilainen Lally Gag taiteilee popahtavan, pianovetoisen musiikin parissa tyylikk√§√§sti. Laulajakitaristi-lauluntekij√§ Lallin alias Tommi Taurun kohtuullisen persoonallinen n√§kemys tuo t√§ll√§ kolmen biisin promonauhalla esiin niin All Wait For Winterin haikean groovaavaa pianoballadia tarttuvalla kuviolla ja kerrolla kuin p√§√§t√∂sraita Western Waysin l√§nnenhenkist√§ unelmoivaa jazz-kabareeta. Shuffle-keinuva y√∂kerhojatsi Anna J. Berzelii maistuu vahvasti seitsem√§nkymment√§lukuiselta, kiireet√∂nt√§ ja i√§t√∂nt√§ tunnelmointia. Lallin lis√§ksi b√§ndiin kuuluu rytmiryhm√§, vahva piano ja saksofoni, joiden yhteissoitto on vasta vuoden kest√§neest√§ Lally Gag ‚Äďnimell√§ soittamisesta huolimatta hyvin yhteennivoutunutta ja sulavaa. Taustalta l√∂ytyykin vuosien yhteinen soittokokemus moninaisissa kokoonpanoissa. Kaiken kaikkiaan Lallyn kolmebiisinen on melkoisen viihdytt√§v√§ paketti, josta on vaikea vet√§√§ tikkusuoria suuntaviivoja vaikuttajia kohti. I√§tt√∂myys, kiirett√∂myys ja tyylikkyys saattaa toki k√§√§nnytt√§√§ kuulijoita, joihin vetoaa jonkinlainen rikkonaisuus ja alkuvoima. Minunkin korvaani Lally on ehk√§ hiukan jatsia, mutta toki silti mielenkiintoista.


Polemiikki Polemiikki: Polemiikki
No huhhuh, nyt kyllä meinasi mennä jääteet väärään kurkkuun! Nähtävästi parolalainen meteli-hiphop-huumori-trio Polemiikki tarjoilee äänitteellään viiden biisin verran sen verran epämääräistä materiaalia, että jalat pois suusta! Mikkimiesten Pääministeri ja Auktoriteetti hyvin epäselvä karhea ja karkea räpäytys on ainakin saatteen mukaan havainnoivaa, kuulijan kommenttia on paha tarjota kun ei siitä paljon selkoa saa. Ryhmän taustoista vastaava Dj Pääkipee taas varmasti omaa jonkinlaisia suhteita saman taajaman hivenen tunnetumpaan noise-hoppiryhmään Phuzyyn, sen verran puuroa soppaa rytmit ovat. Mutta kun Phuzyllä mennään industrialin suuntaan, on Polemiikin huminassa selkeitä tivolimausteita. Tai happoisen animaation ääniraitaa... tai jotain. Eiköhän tämäkin joissain piireissä nouse kulttisuosioon, mutta kyllä tähän kieltämättä ihan toimivaan ideaan voisi koittaa hiukan enemmän panostaa. Nyt tästä jäi sellainen sukkahikimaku. Rumat huumoripukukannet eivät paranna tilannetta yhtään. Yäk!


Liquid Disease The Booby Prize: Liquid Disease
J√§lleen yksi helsinkil√§inen rokkib√§ndi, niit√§h√§n riitt√§√§. T√§m√§ viiden herran orkesteri tottelee nime√§ The Booby Prize ja samaa henke√§ tarjoilevat my√∂s j√§senten rokkinimet kuten solisti Jon Damnlong ja rumpali Samsam Fur. Parivuotiaan yhtyeen kolmen biisin promon aloittaa menev√§sti, mutta suhteellisen letke√§sti juokseva Like You And Me. Melko toteavien laulumelodioiden vastapainona kuullaan kahden kitaran tiluiluja. Silti parasta h√∂lm√∂nnimisen yhtyeen soitossa on selke√§ tarttuvuus, biisikyn√§√§ kitaristi War l.a:lt√§ kyll√§ l√∂ytyy. Rauhallisempi Forever Youth onnistuu my√∂s hyvin ehj√§n biisikokonaisuuden rakentamisessa, tunnelmaltaan liikutaan hyvinkin kyps√§n b√§ndin poseerausslovarissa. Kitarat maistuvat hyvin, eik√§ solistikaan liioittele rokkihuutojensa parissa. Biiseist√§ Take Me (I¬īm Invisible) j√§√§ eniten peruskauraksi kahden muun rinnalla. Kokonaisuutena ihan toimivaa veivausta, jota jatkossakin kuulee mielell√§√§n. (Vinkiksi: Rytmikitara kirjoitetaan rhythm guitar... Pist√§√§ silm√§√§n, kun muuten ollaan niin ison maailman meiningill√§)


Monaco The Dance: Monaco
Helsinkil√§inen The Dance luottaa iloiseen ja menev√§√§n pop¬īn¬īrolliin, joka liikuttaa sek√§ tanssilattialla ett√§ lavan edustalla. Apuohjausta t√§h√§n kahden kappaleen n√§ytteeseen on saatu Damn Seagullsin Lauri Elorannalta, jonka orgaanit ovat t√§rke√§ss√§ osassa etenkin avausraita Monacolla. Kyseess√§ on todellakin pelkistetyll√§ punk-energialla tanssilattialle kutsuva kitaravetoinen kohkaus, joka on kuitenkin sen verran pienieleist√§, ettei sit√§ ihan ekana rokiksi tule nimetty√§. Sen takia siis poppia. Silti energiaa riitt√§√§ ja nyrkki√§ pystyy hyvin iskem√§√§n kohti kattoa, sen verran tarttuvaa setti√§ nelikko pist√§√§ menem√§√§n. Kaihoisa Bruises & Boredom hehkuttaa nuoria ja tyhmi√§, joita me kaikki olemme rehellisyyden nimiss√§ joskus olleet. Hiukan haparointia l√∂ytyy viel√§ laulaja-kitaristi Jukka Kosusen √§√§nity√∂skentelyst√§, mutta muuten kuulostaa hyv√§lt√§. Meininki on sen verran lupaavaa, ett√§ eik√∂h√§n The Dancesta tulla viel√§ kuulemaan.


The Romes The Romes: The Romes
Leimaavin piirre Seinäjoella perustetun tamperelaisen The Romesin kaihoisassa altsurockissa ainakin minun korvaani on Candy Canestä tutun Marko Neumanin lauluääni. Myös bändin perustaneella ex-SoapAfest -miehellä Jussi Kaholalla on hivenen samanlainen ilmaisu ja kun herrat yhdessä huolehtivat bassottelun ja kitaroinnin ohessa yhtyeen laulusta, on tuloksena kohtuullisen persoonallinen keitos. Toinen kitaristi on myös Soapassa soittanut Ville Haapajoki, rummuissa mätkii puolestaan The Odorantsista tuttu Jaakko Slotte. Herrojen taustalta löytyy vielä Frivolvolia ja The Prisondreamia, joten mitään ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tässä ei olla. Ja se kuuluu kyllä myös lopputuloksessa.

Kuuden biisin demo-ep alkaa heti lupaavasti: Melodiaa ja melankoliaa löytyy avausraita I Know:lta, samoin menevää paahtoa ja vastapainoksi aika kevyttä haikeutta. Ote on kevyen punkahtava. Esimerkiksi Candy Caneen verrattuna Romesin soitto maistuu selkeästi seesteisemmältä ja kevyemmältä. Bitters pyörteilee selkeästi uhkaavammin ja voisikin olla yhtä hyvin Canea. Toki ep:ltä löytää viitteitä vähän jokaiseen mainittuun yhtyeeseen. Tarttuvin kerto on hivenen pelkistetyn makuisessa So Longissa, akustismausteinen Hope Of No Tomorrow maistuu kokonaisuutena parhaimmalta. Kaihoisin raita Saving Grace päättää hyvin lupaavan levyn, joka ei kuitenkaan vielä mitään täysosumia esittele.


Double Toast, double flavour Yes Please!: Double Toast, Double Flavour
Espoolaisnelikko Yes Please! soittaa brittil√§ishenkist√§ retropoprockia omien sanojensa mukaan Havaijilaisella aurinkoisuudella. Soitto on siis positiivista ja kohtuullisen reipasta. Duurimelodioita ja tanssisvengill√§ varustettua rytmi√§. Kitaristi-laulaja Mikael Jurmun ilmaisu on brittiaksenttista, hivenen t√∂ks√§ht√§v√§√§ ja snadisti fingelskaa. Muttei onneksi liian h√§iritsev√§sti. Muutaman vuoden toiminut yhtye on nimenomaan tunnelmannostatuksen tarpeisiin syntynyt, joten keikkojen pit√§isi olla viihdytt√§v√§√§ setti√§. T√§m√§n kyseisen demon j√§lkeen yhtyeen basisti Ville Nuoraho on liuennut kuviosta, joten yhtye esiintyy tuuraajan keralla. Viel√§ t√§ll√§ demolla yhtye ei ‚Äď hyv√§st√§ ja menev√§st√§ tunnelmasta huolimatta ‚Äď ole kehitt√§nyt mit√§√§n supertarttuvaa, mutta kyll√§h√§n t√§t√§kin jo mielell√§√§n kuuntelee.

Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 7909
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs