Pienet

Sinkut ‚Äď Joulukuu 2005

13.12.2005


Disco Ensemble: Black Euro

Fullsteam
Eräänä Suomen toimivimmista live-yhtyeistä pidetyn Disco Ensemblen singlebiisi Black Euro luottaa vahvasti kertosäkeen voimaan. Se jääkin oo-oo-hokemineen päähän kuin kasikymppinen pirtu! Vaikka kitarariffi ei ole mitenkään suunnattoman kekseliäs, tämä saa kyllä hyvälle tuulelle ihan tavallisillakin stereoilla kuunneltuna. Kappaleeseen ei ole kuitenkaan vaivauduttu säveltämään säkeistöä, kertosäettä ympäröivä teksti yksinkertaisesti resitoidaan yhtä säveltä käyttäen. C-osakin vilahtaa ohi korvien, mahdollisesti jo edellä kehutun kertosäkeen huumassa. Tällainen polaarisuus ei valitettavasti tuota kovin kestäviä kappaleita. Radio- ja livesoitossa tämä varmasti on tehokas, mutta kotona kuunneltuna ei rakkaus ole kovin kauaa lumivalkoinen.

Sinkulle ekstroiksi liitetyt neljä livenauhoitetta jättävät melko sekavan olon; kotona kuunneltaessa ei livefiiliksiin voi kuitenkaan päästä ja kappaleet eivät ole yhtään laadukkaampia kuin albumiversiot, laulu on päinvastoin välillä korvia vihlovaa kiljuntaa. Miksi näin monta liveraitaa? Sinkulta löytyy myös Black Euron video, jonka Night Of The Living Deadin mieleen tuova ahdistavuus kenties hieman parantaa kappaleen vaikuttavuutta.

Antti Saari


All The Best Girls Lapko: All The Best Girls

Fullsteam
Lapkolta odotellaan toista pitkistä ja maistiaisia siis tarjolla. Kahden biisin sinkku on aika lailla sitä tuttua tummaa ja junnaavaa Lapkoa, kuitenkin sieltä iisimmästä päästä. Kauniisti ja haikeasti kaartava nimibiisi nousee kertakuulemasta yhdeksi yhtyeen selkeistä hiteistä. Maljan laulu on ehkä astetta pari rauhallisempaa kuin aiemmin ja jotenkin bändin oma persoona on kirkastunut sen verran, että kaikesta raivokkuudestaan, tummuudestaan ja tukahtuneisudestaan huolimatta touhussa alkaa olla entistä enemmän ilmavuutta. Vaikka biisin ainakin sanotaan saaneen innostusta Bogart Co:n takavuosien hitistä, ei niillä musiikillisesti ole mitään yhteistä. Loistava kappale. Sellainen on myös kiireettömän jyhkeillä sello-orkestraatioilla ja metallisella kitaranäppäilyllä varustettu, melko lyhyt Date With Time. Harjavalta-lähtöinen altsu-trio on näemmä yksi niistä yhtyeistä, joiden ei tarvitse pistää sinkuilleen mitään puolivillaisia bonuksia. Ehdottomasti herkintä ja haurainta Lapkoa koskaan. Jakaa Slideshakerin kanssa tämän katsauksen kärkisijan. Ainakin siis minun läpikäymieni levyjen osalta...

Ilkka Valpasvuo


Thunder MoonMadness: Thunder

Blue Violet
Tamperelainen MoonMadness on käväissyt Fantom-studiolla äänittämässä uuden sinkun, jolla olisi tarkoitus promota bändiä. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt kolmen biisin live-DVD esitteli yhtyeen menevänä hard rock koneena ja sama meininki jatkuu nytkin. Rahdun verran päälle neliminuuttinen kipale potkaistaan reippaasti käyntiin ja kiivas tempo vie kipaletta vakaasti eteenpäin. Sadun melodinen ja täsmälleen oikean vahvuinen ääni nousee eteen vuoroin Oton kitaran ja Turkan koskettimien kanssa. Tämä keskenään kisaileva ja ilosesti eteenpäin puskeva rakenne tuo mieleen vahvasti Rainbown kunnian päivät, mikä ei ole ihan vähän sanottu. Rytmipuolella rumpali Ari ja basisti Juha pitävät myös huolta siitä, ettei ukkonen juutu missään vaiheessa paikoilleen.

Sävellys on kaikin puolin ensiluokkainen ja tuotantopuolellakin voidaan olla tyytyväisiä selkeän teräviin soundeihin. MoonMadness onkin ottanut jälleen selkeän harppauksen eteenpäin ja seuraava looginen askel olisi mielestäni pyöräyttää kokonainen pitkäsoitto tällaista rutistelua rock-kansan diggailtavaksi.

Mika Roth


Secretly Mine Parasite City: Secretly Mine

Protain Tuotanto
H√§meenlinnalainen Parasite City jatkaa energisen katurockin m√§iskimist√§ t√§ll√§ rouheasti rullaavalla sinkuralla. Vuonna 2001 perustettu yhtye pist√§√§ selke√§sti parin vuoden takaista demoaan kompaktimmalla otteella ja biisiss√§ on melkoisen maukas ote. Harmi ett√§ sinkulle on mahtunut vain t√§m√§ yksi n√§yte, sill√§ Parasiittien nykykunnosta olisi ollut mukava kuulla lis√§n√§ytteit√§. Sebastianin karkea laulu vakuuttaa edelleen, miehinen ‚ÄĚ√§rjyisyys‚ÄĚ sopii hommaan kuin voisilm√§ puuroon. Tiluttelua, s√§r√∂riffi√§, melodiaa, energiaa ja niin edelleen... Kelpo rokkibiisi kelvolta rokkib√§ndilt√§. Ei nyt ihan Gunnareita viel√§, mutta toimii.

Ilkka Valpasvuo


Old Habits Die Hard RobinCosmos: Old Habits Die Hard

Andur Industrial
Helsinkiläisviisikko RobinCosmos maalailee kahden biisin sinkkunsa nimiraidalla kuulasta, mollimelodista poppia, jossa tiukka rocksärö kaikaa taustalla. Tarmo Simosen koskettimet tuovat mukavasti sävyjä haaveelliseen touhuun, Mikko Laitisen tunnelmallinen laulu miellyttää korvaa. Biisi on saatteen mukaan tulevan debyytin rauhallisemmasta päästä, groovaavaa rokkia on luvassa. Hyvältä kuulostaa tämä iisimpikin Robbari... Kakkosraitana yhtye esittää Atomic Swingin repertuaarista löytyvän Suburban Wingin, jossa piano saa entistäkin isomman roolin. Viimeistään tässä vaiheessa nimi muistiin.

Ilkka Valpasvuo


Forsaken Forever Sancteferia: Forsaken Forever

Savon Nuoret Virtuoosit 2005 solisti- ja b√§ndikilpailun b√§ndisarjan voittaja Sancteferia soittaa omien sanojensa mukaan ‚ÄĚsavolaista perunahevi√§‚ÄĚ. Termi√§ py√∂ritelless√§ tulee l√§hinn√§ mieleen, voiko omaa musiikkiaan en√§√§ tuota ep√§seksikk√§√§mmin mainostaa. No onneksi nimi ei vastaa (ainakaan omasta mielest√§ni) kovinkaan tarkasti yhtyeen englannikielist√§ melodista deathin suuntaan kumartavaa metallia, sill√§ savolaiskoplan m√§tke on huomattavasti kovempaa kuin raaka peruna. Raudan raskasta ja lyijyn tihe√§√§ rytkett√§ tarjotaan kahden siivun verran, joista ensimm√§isen√§ soiva Meant To Be on selv√§sti nopeampi ja tarttuvampi. J√§lkimm√§isen√§ kuultava nimibiisi intoutuu puolestaan fiilistelem√§√§n hieman hitaammalla temmolla, vaikka raskaudesta ei juuri tingit√§k√§√§n. Synk√§ss√§ hangessa istuskelussa onkin jotain hyvin Sentencedmaista lohduttomuutta, vaikka yhtym√§kohdat ovatkin l√§hinn√§ tunnelmallisia. Taustalta aavemaisesti kajastavat koskettimet v√§ritt√§v√§t muuten sangen kitaravoittoista maisemaa, jota tylynt√§√§ viel√§ m√∂re√§ l√§hes t√§ysin meloditon mieslaulu. Tummaa ja omalla tavallaan hyvin kaunistakin rypistyst√§ melodisen perinteisen heavyn ja deathin rajoilla, ei siis mik√§√§n ihme ett√§ t√§llaisella m√§iskeell√§ menn√§√§n voittamaan kisojakin.

Mika Roth


Fasans karusell Scoog: Fasans karusell

Parempi puolisko heitti heti nimet Kent ja Ville Pusa tiskiin kuunneltuaan Scoogin sinkun Fasans karusell. Kyseessä on siis ruotsinkielinen, melko haikean melankolinen ja heleän kuulas pop. Noora Salon taustalaululla kuorrutettu biisi on tuollaista perushempeilyä ja tarkempaa kategorisointia, tuota toimittajien lempipuuhaa, pääseekin harjoittamaan vasta ensi vuoden keväällä, kun artistin pitkäsoitto julkistuu. Lähempänä tämä kuitenkin on Pusaa kuin Kenttiä, vaikka sitä melankolisuutta ja kuulautta löytyy toki molemmista. Peruspoppia.

Ilkka Valpasvuo


Frostnight Silentium: Frostnight

Dynamic Arts
Silentiumin neljäs pitkäsoitto ilmestyy ensi vuoden alussa ja sitä ennakoiva Frostnight single raottaa jo hieman tulevaisuuden verhoa. Single esittelee yhtyeen uuden laulajattaren Riina Rinkisen, joka ainakin tällä kiekolla hoitaa kaikki vokaaliosuudet. Menneisyydestä tutut miehiset murinat ovat ainakin tältä osin mennyttä elämää, joten bändi käy nähtävästi läpi jonkinlaista Within Temptation tyyppistä muutosta. Tosin vasta tuleva albumi näyttää kuinka pitkälle muutokset ovat ulottuneet.

Kahdesta raidasta ensimmäisenä soiva nimibiisi Frostnight lupaa joka tapauksessa tulevalta paljon sillä biisi on todellinen muotovalio. Dark metallia goottimausteisiin ja jopa powerahtavaan räiskeeseen yhdistelevä kappale onnistuu nivomaan eri palaset yhteen mestarillisesti. Alanis Morissette (!) coveri Uninvited ei sitten taitukaan aivan yhtä hyvin, vaikka ihan kelpo luenta onkin. Summa summarum, tuleva pitkäsoitto nousi kertaheitolla odotetuksi vuoden alun tapahtumaksi. Tuoko ensi vuosi tullessaan Silentiumin suuren breikkauksen? Kaikki on ainakin tämän sinkun perusteella mahdollista...

Mika Roth


Bones Slideshaker: Bones

Bad Afro
Kuopiolaisen Slideshakerin juurevasta garage-punkissa on ihan entisenlainen puolidemoninen sointi huolimatta b√§ndin nimest√§ tippuneesta The-etuliitteest√§. Tulevaa kakkosalbumia l√§mmittelev√§ kahden biisin sinkura Bones on erinomainen n√§yte kolmikon nyrj√§ht√§neest√§ rockista. Kun nimibiisi nykii todella raa¬īalla s√§r√∂ll√§ ja tarttuu kiinni kuin villapipo s√§nkitukkaan, kieputtaa kakkosraita In The Raw kantrimmin, joskin v√§hint√§√§n yht√§ kierosti. Bonesilla vieraileva Aavikon Tomi Kosonen tuo synalla ja saksofonilla lis√§√§ lihaa luiden ymp√§rille ja biisi nouseekin yhdeksi b√§ndin parhaista v√§√§nn√∂ist√§. Vaikka kakkosbiisi kantaakin tammikuussa ilmestyv√§n pitk√§soiton nime√§, ei sit√§ kuulla levyll√§. Kaikuisasti preerialla ulvova biisi on siis ainakin t√§ll√§ er√§√§ kuultavissa vain sinkulla. Slideshakerin rock-junnailussa kuulee helposti muun muassa Blues Explosionia, In The Raw vertautuu helposti vaikkapa Cosmo Jones Beat Machineen. Kovaa kamaa!

Ilkka Valpasvuo





Lukukertoja: 8371
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs