Stam1na: Stam1na

Sakara

Varo vaan, tai Lemin nuoret uroot puhkuvat talosi nurin! En tied� millaisia kauroja Mokoman is�nn�t ovat suojateilleen sy�tt�neet, mutta vikurointi pilttuussa l�hentelee jo kymmenen boforin hirmumyrsky�. No, itseh�n pojat ovat toki sanottavansa muotoilleet - ja kaavamaisesti radalla rynnivi� ravihevosia heist� ei saisi tekem�ll�k��n. B�ndin potentiaali on toki tiedetty kovaksi jo tovin, mutta siltikin debyytti p��see iskem��n puun takaa. Lyhyesti: Stam1na kirjoittaa suomalaisen metallin historiaa t�ss� ja nyt.

H�mm�stytt�vint� levyss� on sen valtava, kerrankin my�s tismalleen oikeisiin painopisteisiin kohdennettu lataus. Stam1nan ��nivy�ry ei olekaan niink��n musiikkia kuin el�v�� energiamassaa. B�ndin soitto on sek� j�rk�ht�m�tt�m�n ankaraa ett� kuitenkin notkeaa ja taipuisaa kuin nuori pajunvitsa - siis "aidosti" kest�v��. Yhtyeen nimen huomioon ottaen olisikin toki hieman kiusallista, mik�li n�in ei olisi. Pelkk� soitto ei tietenk��n riitt�isi nostamaan Stam1naa suoraan raskaaseen sarjaan. Tarvitaan my�s kappaleita ja taitojen ohjaamista kokonaisuuden k�ytt��n. Ruksin voi riipustaa n�ihinkin kohtiin.

Heti alku hymyilytt��, kun Antti "Hyrde" Hyyrynen �rj�isee b�ndins� nimen niin vakuuttavasti, ett� leegio r�pp�reit� s�nt�� takaisin �iteen helmoihin. Yksi Stam1nan erityispiirteist� onkin musiikista v�littyv� leikkisyys. Ei siis mik��n puska- tai paskahuumori, vaan sellainen rentous, johon vain kovilla tekij�ill� on varaa. Lemil�isten ei tarvitse todistella tai jynkytt�� hampaat irvess�, ja silti meininki pysyy aggressiivisena alusta loppuun. Melkoinen saavutus! B�ndin asenne touhuunsa vaikuttaa muutenkin sen verran tervehenkiselt�, ett� tulevaisuus lupaa hyv��. Kumma kyll�, t�m�n sortin teeskentelem�tt�myytt� esiintyy useimmiten Helsingin ulkopuolisilla b�ndeill�.

Moisten hehkutusten j�lkeen kehdannee v�h�n moittiakin: aivan kaikki biisit eiv�t ole s�vellyksellisesti viel� t�ytt� timanttia, ja rauhallisemmin laulaessaan Hyrde muistuttaa aivan liiaksi Marko Annalaa. Muuten t�m� thrashin, asennemetallin ja aivan omanlaisensa kimurantin sovitustyylin liitto maistuu kyll�. Kansissa oleva sarjakuvamainen piirustus b�ndist� kuvaa Stam1nan meininki� oivasti, sill� omankin visioni mukaan orkesterilla on mahdollisuuksia liit�� viel� joskus Karjalan kuusien latvoissa kuin Hiipiv�n tiikerin kung fu-mestarit konsanaan.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 16.03.2005:

Pisteet:

Levy on NEROKAS. Energiaa tuntuu riitt�v�n pojilla vaikka muille jakaa ja tosiaan tuo tietty pakottomuus ja pieni ilkikurinen pilke silm�kulmassa tekee t�st� erilaisen kuin totisemmat suomimetallib�ndit, mik� on ainakin meik�n kirjoissa puhdasta plussaa. T�ytyy p��st� viel� keikalla todistamaan b�ndi...

Nimet�n kommentoi 17.03.2005:

Pisteet:

Aivan loistelias depyyttilevy. Olenhan jo kauan tutustunut stam1nan materiaaliin vihasta alkaen. Ja vihaa nimitt�in oli hyv� kappale :)
Eip� t�ss� muuta kuin ett� jatkakaa pojat samaan malliin. loistava teos.

Nimet�n kommentoi 17.03.2005:

Pisteet:

�l�h�n sie Lemin �iji� lytt�� tai vied��n saunan taakse ja annetaan sapiskaa.

Nimet�n kommentoi 29.04.2005:

Pisteet:

Aivan mahtavaa menoa ja paranee vain jokaisella kuuntelukerralla. Ehdotonta eliitti�

FrozenMoon kommentoi 03.09.2005:

Pisteet:

T�st� ei voi Suomi-metalli puhtaammaksi menn�. Stam1na tavallaan r�j�ytti metalli fanien mielen tarttuvilla r�v�kk�ill� kappaleillaan. Stam1na on mennyt melkein n�iden Suomi-metalli b�ndien ohitse kylm�sti. T�m� n. 40 minuuttinen levy sis�lt�� monia mielen r�j�ytt�vi� kappaleita, kuten Ristiriita, Sananen Lihasta, V�kivaltakunta, Koirapoika ja Paha Arkkitehti, t�ss� on parhaimmisto. Puoli t�hte� kuitenkin puuttuu, pieni� v�liin putoajia on t�ss� levyss�, mutta ei niit� ole paljoa.
''Pelastus on kaupan sit� meille tarjotaan.'' Stam1na on pelastanut Suomi-metallin r�v�kk��ll� System Of A Down tyylisill� riffreill�ns�.