Julkaistu: 27.02.2008
Arvostelija: Mikko Heimola
Sakara Records
Stam1na r�j�ytti suomimetallin pankin juuri kun sen viimeisin aalto oli muuttumassa metritavaraksi. Nyt yhtye osoittaa itse merkkej� taantumasta samaan ideak�yhyyteen. Siin� miss� ensilevyll� he eiv�t todellakaan tuhlanneet sekunteja, vaan tukkivat biiseihins� h�mm�stytt�v�n m��r�n osia ja koukkuja, on Rajalla aivan liikaa tyls�� sahausta ja huutolaulua. Joka biisiin on kyll� keksitty
v�hint��n yksi maukas riffi, mutta niit� odotellessa voi tulla aika pitk�ksi. Vaikka soundit olisivat kuinka jyhke�t.
Kovin paljoa Rajaa ei kuitenkaan pid� haukkuman. Stam1na on tehnyt p�tev�n levyn, joka on suurempi pettymys l�hinn� yhtyeen aiempiin tuotoksiin suhteutettuna. Irtopisteit� voi jakaa niin hyyt�v�sti jyr��v�st� Susi-ihmisest� kuin sinne t�nne ujutetusta polyrytmiikasta. Yhtye on itse puhunut kovasti Stonesta levyn yhteydess�, mutta on vaikeaa olla olematta oman aikansa vanki: jokaista
assosiaatiota 80-lukuiseen speediin kohden tulee kaksi mielleyhtym�� metalcoreen, Meshuggahiin tai vaikkapa tuottaja Joutsenniemen my�hempiin tekemisiin. T�m� risteym� voi olla juuri Stam1naa itse��n. Aiemmilla levyill� se on kuitenkin kuulostanut aivan eri tavalla relevantilta. Nyt vaikutelma on hieman steriili.
Suomenkielinen ry�pytysryhm�, joka on vakiinnuttanut paikkansa metallip�iden kotimaisena suursuosikkina. Lemill� perustettu energinen, monipuolinen ja tekninen orkesteri jalosti ulosantiaan yhdeks�n vuotta ennen debyyttialbuminsa, Stam1na (2005), julkaisua.
Yhtyeen seuraavat albumit, Uudet kymmenen k�sky� (2006), Raja (2008), Viimeinen Atlantis (2010), Nocebo (2012), SLK (2014), Elokuutio (2016) ja Taival (2018) ovat kaikki myyneet kultaa tai platinaa. Korona-ajan albumi Novus Ordo Mundi (2021) ja tuorein X odottavat viel� jalometallejaan muuttuneessa maailmassa.
Antti Hyyrynen - laulu ja kitara
Pekka Olkkonen - kitara
Emil L�hteenm�ki - koskettimet
Teppo Velin - rummut
Kai-Pekka Kangasm�ki - basso
Linkit:
stam1na.com
facebook.com/Stam1naOfficial
instagram.com/stam1na_official
(P�ivitetty 6.12.2023)
Kommenttien keskiarvo:
Ensin vastaus ydinkysymykseen: Toden totta, Stam1na osoittaa taantumisen merkkej�. Ei t�ss� mielest�ni mit��n valtavan huolestuttavaa ole k�ynyt, ehk�p� seuraava levy on j�lleen erinomainen. T�ytyyp� muuten mainita, ett� vastoin yleist� linjaa, mielest�ni Stam1nan paras levy on ehdottomasti Uudet Kymmenen K�sky�.
Kommentoijana kun ei tarvitse sen kummemmin analysoida,otetaan muutama biisipoiminta: Raivokkaan nopea Hammasratas avaa levyn mainiosti, vaikka ei ihan heti avautunutkaan. Toinen hitaasti avautunut biisi oli tuo Vartijaton, jonka fiiliksiin p��sin vasta pari p�iv�� sitten, kun ihastelin kev�tt� koiraa ulkoiluttaessa keskell� peltoa. Kolisikin lujaa, aluksi oli kyll� eritt�in vaikeasti l�hestytt�v�, mutta biisi alkoi vaatimaan uudelleenkuuntelua ja palkitsi. L��kkeen upeaa kertos�ett� tuli viel� maaliskuun alun keikalla laulettua aivan t�ysill� mukana, mutta kovin pitk�ik�inen biisi ei ole, kun en�� sit� ei jaksa innostuneena kuunnella. Susi-ihmist� diggaan, samoin Muistipalapelej�, mutta sitten alkaa tulla vastaan n�it� perushyvi�, vaikkakin omaper�isi� ralleja, ja lopulta vastaan tulee muutama pettymys.
Eli huonojakin biisej� l�ytyy, ja Merest� maalle, Ristiriita tai Kadonneet kolme sanaa kaltaisia taideteoksia ei ole Rajalla yht��n. Liev� pettymys, mutta silti 3� t�hte�.