Pienet � Helmikuu 2010
Crimson Crow
Sein�jokelainen Crimson Crow on hevahtavasti jykev�� hard rockia soittava viisimiehinen yhtye. Vaikutteet kulkevat Whitesnakest� Purpleen ja Maidenist� Zeppeliniin. Toimintavuosia on ehtinyt kulua reilut kaksi ja ruodittavana oleva demotus on n�ht�v�sti yhtyeen ensimm�inen laatuaan. Sille onkin kasattu sitten kaikkiaan kuusi raitaa, jossa todellakin menn��n sellaisella kaavalla johon pystyy mielt�m��n kaikki mainitut esikuvat. Jykev�n mutta menev�n poljennon p��ll� kaksi kaahaavaa kitaraa ja Erno Paanasen karhea laulu paahtavat ihan kelvosti menem��n mutta persoonan kanssa ollaan hakusessa. T�t� ei nimitt�in oikein mik��n nosta esiin jykev�mm�n hardrockin valtaisasta suosta, vaikka perusasiat ovat sin�ns� ihan tiukasti paketissa. K�ytetyt elementit ovat tuttuja ja turvallisia eik� biisikyn� viel� koukuta sen kummemmin. Kiitosta t�ytyy toki my�s jakaa � viisikko osaa hienosti hy�dynt�� my�s hieman kevyemp�� ilmett� ilman ett� vauhti k�rsii siit� sen kummemmin. Mahdollisuuksia siis toki on, mutta isompien saappaiden t�ytt�minen vaatii melkoista ter�v�itymist�.
Ilkka Valpasvuo
Decended: Rock Till The Dawn (EP)
Joensuussa vaikuttava ja nuoreksi itse��n kutsuva metalliyhtye
Decended ammentaa soppansa suurimmat makupalat 80-luvun metallista, mutta on mukaan eksynyt mausteita matkan varrelta muualtakin. Nelibiisisest� promosta kuulee, ett� yhdess� on soitettu paljon ja todenn�k�isesti my�s kuunneltu. Hauskasti perinteisemp��n heavyilmaisuun on saatu ymp�tty� mm. intialaishenkisi� fiilstelyj�, mutta mit��n kuriositeettiosastoa Decendedill� ei ole tarjota.
Jollain tavalla yhtyett� kuvaa hyvin se, ett� laulaja
Tony on
Tarja Turusen pikkuveli: vakuuttavassa ��ness� l�ytyy sek� ylh��lt� nipist�v�� ett� alhaalta puristavaa ja yhtyeenkin melodisessa heviss� on paljon yhtym�kohtia nais-Turusen entisen yhtyeen alkupuolen tuotantoon. Ja kyll�h�n t�m� toimii, jos tarkasti soitettu, turhankin tuotettu ja melodinen klasarihevi pienill� ajantasauksilla on juttusi.
Jani Ekblom
Disease of the Nation: The Dawn of the Dead Age
Lappeenrantalaisen
Disease of the Nationin kuuden kappaleen demo luo toivoa suomalaiseen metalliin ennakkoluulottomuudellaan. Moneen suuntaan ja tyyliin kurkottava sekametalli on toimivinta kotimaista raskaan sarjan musiikkia miesmuistiin. Grindista pop-melodioihin ja takaisin risteilev�t kappaleet tuovat luonnollisesti mieleen
System of a Downin, mutta Disease of the Nationin ote on astetta rosoisempi ja ��rip��t ovat viel� kauempana toisistaan kuin armenianamerikkalaisilla.
Yhtyeen kolmannen ��nitteen kuvaaminen demoksi on pienoinen v��ryys, sill� miksauksesta ja masteroinnista vastaavat huippunimet ja kaikenlainen amat��rim�isyys on tiess��n. Demoksi yhtye The Dawn of the Dead Agea tahtoo kuitenkin kutsua, joten t�t� kunnioitettakoon. Jonkinlaista tietoista vaatimattomuutta on havaittavissa my�s siin�, ettei yhtye mainosta yhteyksi��n er��seen lemil�iseen metalliretkueeseen. Ei Disease of the Nation mink��nlaista vetoapua tarvitsekaan, vaan p�rj�� hyvin omillaan.
Kappaleet ovat vahvoja kautta linjan ja mielenkiintoisia yksityiskohtia riitt�� useammankin kuuntelukerran tarpeisiin. Jos jotain negatiivista demosta pit�� l�yt��, niin pient� tankeroenglantia on havaittavissa. Varsinkin
Josef-kappaleen puheosuus pist�� hieman kielikorvaan. My�s yhteiskuntakriittisiss� sanoituksissa olisi mahdollista p��st� asteen syvemm�lle tasolle. N�ist� moitteista huolimatta Disease of the Nation on enemm�n kuin valmis astumaan isommille pelikentille.
Tommi Saarikoski
Ducks With Helmets: Kings Of Rock�n Roll
The
Hellacoptersin j�tt�m�� tyhji�t� paikkaamaan perustetun
Ducks With Helmetsin voisi kuvitella olevan yhden asian yhtye, jonka agenda selvi�� julkaisun ja j�senten nimist�.
Angus Patterson,
Magic Johnsson,
Snake Baker ja
Randall Sixstring tuskin voisivat soittaa muuta kuin melko perinteist� kaduilta haisevaa rockia. Osin n�in onkin, mutta ik�v�sti on kuitenkin puhtaanapitolaitoksen pojat ehtineet apajille ensin, kun julkaisusta v�littyy rajuimmillaankin vain vettyneen kajaalin tuoksu.
Radio Novan vastaisuuttaan saatteessa mainostava yhtye on kyll� asiansa osaava. Kolmebiisinen demo on vauhdikas ja se osoittaa ett� ainakin genren ominaispiirteet on omaksuttu mukavasti. Poljento vipatuttaa jalkaa, kokonaisuuden sekaan on saatu ymp�tty� pieni� paloja punkista krautiin, ja sovituksissa on miellytt�v�� vaihtelua torvineen ja pianoineen. Kahdesta biisist� j�� kuitenkin suuhun kovin prosessoitu maku � sellainen joka sopisi juuri sinne radioihin. Se kolmas biisi onkin yhtyeen n�kemys nerokkaan
Lee Hazlewoodin mainiosta
These Boots Are Made For Walkingingista, mutta siit� ei j�� kuin juosten kustu fiilis. Ihan kiva.
Jani Ekblom
Fallmost: Uncut (EP)
Turkulainen kuusij�seninen
Fallmost on lainannut kaavansa popilta, syntikkansa uudelta aallolta ja kire�hk�n yleissoundinsa metallilta. N�iden avulla on synnytetty viiden biisin verran oikeastaan melko hauskaltakin kuulostavaa melodista rockia.
Agneta Tuohiojan vahvalla ��nell� etenev� viisibiisinen on energinen ja v�lill� turhankin turboahdetulta tuntuva paketti, joka voisi toimia parketille yllytt�v�n� tanssirockina ja iisimp�n� radiomatskuna sek� eeppisyytt� hakevana tunnelmarunkkailuna. Toisin sanoen, biisit itsess��n ovat oikein mainioita, mutta kokonaisuus yritt�� samanaikaisesti olla turhan monta eri juttua. Positiivista on kuitenkin se, ett� melodisuus, synkeys ja tarttuvuus l�ytyv�t jo nyt t�lt� vasta syksyll� 2009 perustetulta yhtyeelt�.
Jani Ekblom
Kuvatus: Kalpea kuulas (EP)
Metallinen
Kuvatus koostuu
Toinen aalto -yhtyeest� tutusta kaksikosta
T. Ahoniemi ja
H. Helin. Melodista ja paikoin vallan tunnelmallista metallia v��nt�v� tamperelaisyhtye on parhaimmillaan, kun se antaa musiikkinsa vapaasti luoda oman maailmansa: kosketinpainotteiset hetket ja bl�kkiksen sek� dark metalin kanssa flirttaileva fiilistely toimii huomattavasti paremmin kuin kaksikon mutkikkuutta hakeva mutta hankalan yksioikoiseksi j��v� riffittely.
Reiluun kahteenkymmeneen minuuttiin venyv� kolmibiisinen tuntuisi kaipaavan ennen kaikkea tiivistyst�: itse��n toistavat riffit ja melkein v�kin�inen venyttely toimii l�hinn� tarkoitustaan vastaan. Avuksi ei ole soundeista, jotka aluksi tuntuvat viehke�sti vinoilta. Kun p�iv�n verran kulkee p�� kenossa luulee aamup�iv�ll� viel� saaneensa kaikkeen uuden n�k�kulman, mutta viimeist��n iltap�iv�ll� on saavuttanut varmuuden sille, ett� jotain on pieless�. Laulusuorituksista kuitenkin kiitosta, niiss� vakuutetaan kun vakuuttaa pit��.
Jani Ekblom
Mors Subita: Sound Of Spite (EP)
Vuonna 2002 perustettu oululainen
Mors Subita ja sen uusin nauhoitus osoittaa ainakin sen ettei yhtyeen muodostava viisikko ole turhaan soitellut yhdess� viimeist� seitsem�� vuotta: tukka heiluu ja turpaan tulee melkein 25 minuutin ajan, ja seh�n on jo vallan mainio meriitti t�llaiselle melodista death metallia soittavalle yhtyeelle.
Allekirjoittaneella ei ole mink��nlaista k�sityst� siit�, millaista Mors Subitan aiempi materiaali on, mutta ainakin t�m� viiden biisin paketti vakuuttaa ja viihdytt��. Huomionarvoisinta kokonaisuudessa on se, ett� riffit todella svengaavat ja aikaansaadun grooven ansiosta metallia liian usein vaivaava p�kkel� j�ykkyys loistaa poissaolollaan. Mukavan monipuolinen ja hyvin melodinen yleisilme ei kuitenkaan peit� sit�, ett� rankkuuttakin l�ytyy. Parhaimmalla tavalla n�m� kaksi puolta yhdistyv�t EP:n p��tt�v�ll�
For The Enemiesill�. Toimii.
Jani Ekblom
NHL95: Love Hurts
Melkoisen rujoilla kotimankkanauhoitus-soundeilla paahtavaa kipakkaa mutta poppista s�r�punkkia nelj�n biisin verran paketoinut helsinkil�inen
NHL95 her�tt�� sek� hyvi� ett� kehitett�vi� ajatuksia. Nelikolla on hyv� energia ja tekemisen meininki� ei peit� edes melkein luokattomat nauhoitussoundit. Rujous on sin�ns� ihan hienokin elementti, mutta etenkin laulun kohdalla t�m� kuulostaa pelk�st��n keskener�iselt�. Mik� on harmi, sill� vasta vuoden verran kohtapuoleen yhdess� soitelleella b�ndill� riitt�� iskua niin harmittoman positiiviseen kohellukseen
Those Fistsill�, raukeammin p�lh�ll�
Speedill� kuin r�k�isemm�n kipakalla
3515 Penalty Minutesilla sek� oikeasti komean kiireett�m�n tummasyisell�
San Franciscoolla. Ihan liikaa kuulee b�ndej� joilla on alusta asti soundipalikat j�rjestyksess� mutta biisikyn�ss� turhan tyls� ter�. Ei �n�riysivitonenkaan viel� esimerkiksi
Jaakko & Jayt� hakkaa biisinteossa, mutta noin vajaa vuoden vanhaksi b�ndiksi t�ss� on kyll� jo kipin��. Eli ei muuta kuin panostusta viel� sovituksiin ja tekniikkaan niin saattaapi olla ett� t�st� kuullaan viel�.
Ilkka Valpasvuo
Routakeh�: Ihmisyyden illuusiot
Laitilalainen
Routakeh� ilmoittaa saatteessaan kappaleidensa soivan
In Flamesin,
Bullet For My Valentinen ja
Mokoman hengess�. Vertailukohdat ovat kovat alle 20-vuotiaille nuorukaisille, jotka esittelev�t t�ss� vasta ensimm�ist� demojulkaisuaan, mutta onneksi yrityst�, kunnianhimoisuutta ja omistautuneisuutta b�ndill� tuntuu riitt�v�n. Omien sanojensa mukaan nelj�st� kuuteen kertaan viikossa treenik�mp�lle kokoontuva pumppu on n�hnyt sovitusty�ss� selv�sti paljon vaivaa, eiv�tk� biisit s�vellyksellisestik��n aivan v�h�isist� palikoista rakennu. Kolmibiisisen avaava
Omenat onkin jo eritt�in vakuuttava tekele vahvan kertos�keen j��dess� mieleen.
Laulusuorituksissa on kuitenkin viel� melkoisesti petrattavaa vokalistin vaarattoman r�kimisen levitt�ess� varjoaan koko yhtyeen tekemisen ylle. Vaikka lauluosastolla pyrit��nkin vaihtelevaan ilmaisuun, laulajan ��nenk�yt�ss� on viel� enemm�n yrityst� kuin voimaa ja karismaa. Kokonaisuutena Routakeh�n esikoinen ei ole aivan v�kevimm�st� p��st�, mutta n�in lujasti motivoituneelle yhtyeelle terve kehitys tuo biisilistalle varmasti lis�� omenoita. Kiitokset my�s hyv�st�, erottuvasta kielivalinnasta, vaikka sanavalintojen puolesta menn��nkin sielt�, mist� aita on stam1naisin.
Jarmo Panula
Suicide Legacy: Suicide Deadline
Savonlinnalaisen
Maran ymp�rille kasautunut
Suicide Legacy on p��ssyt vajaan nelisen vuotta kest�neen olemassaolon j�lkeen jo varsin innovatiivisesti nimettyyn kakkosdemoon. Napakalla otteella vedetty death metal on t�ll� nelibiisisell� liki murskaavan tehokasta eik� j�ljelle j�� kuin kysymys siit�, olisiko v�hempikin ehk� riitt�nyt. Ei niin ett� t�m� olisi mitenk��n j�rin brutaalia, mutta riffirivist� on sen verran tuhti ett� v�h�ll� maltilla olisi ehk� voinut j�tt�� jonkun tulevaisuuttakin varten. Kyyti on silti yht� kaikki kylm��, vaikka muutamissa kohdissa yhtye tuntuu liikkuvan v�h�n ep�varmasti hapuillen. Kokonaisuutena homma kuitenkin vakuuttaa, etenkin energisesti turiseva laulu. Mit��n j�rin hienovaraista tai erityisen nyanssikasta t�st� on turha etsi�, mutta eip� aina tarvitsekaan.
Jani Ekblom
Survia: Vaellustarina
Lahdesta ponnistava viisimiehinen
Survia vaeltelee t�ll� kolmibiisisell� julkaisullaan p��osin v�h�n vinontuntuisessa suomirockmaastossa, ehk� kuitenkin hieman raskaammin ja sokkeloisemmin kuin keskivertotekij�t. Kuitenkin laulukolmikosta vain viimeinen,
Palaneet sillat, tuntuu sis�lt�v�n jotain ideallisesti melko mainiota ja jopa yhtyeen itsens� kuuloista.
Ei t�m� kokonaisuutena ole geneerisint� mahdollista suomalaista rockia, mutta kaukana my�s siit� omaper�isimm�st� laidasta. Melko v�h�n aikaa yhdess� soittanut viisikko on jo soitannollisesti l�yt�nyt toisensa ja nyt tarvitaankin en�� muista saman alan toimijoista mielell��n viel� edukseen eroavaa materiaalia. Sik�li Survialla on hommat paremmin hallussa kuin monella muulla, ett� niit� vaikutteita on poimittu my�s v�h�n muualtakin kuin niist� ilmeisimmist� suunnista. Paitsi jos kolmosbiisin viulusta saa kiitt��
Lauri T�hk��...
Jani Ekblom
Ydinm�t� & Paskahalvaus: Paska Mikkeli
Mikkeliss� liikutaan ja punkista on kyse. Paikalliset tahkoajat
Ydinm�t� ja
Paskahalvaus pistelev�t oman osaamisensa ristikk�in samaan pakettiin ja esittelev�t Mikkelin tyly� todellisuutta.
Halvaus saa aloittaa reippaalla suomenkielisell� kiljupunkilla, jossa lauletaan � kuinkas muuten? � kiljusta. Nopeisiin metallisiin hardcoreryk�yksiin luottava M�t� saa viisi seuraavaa ly�nti�, joista se selvi�� keskim��rin minuutissa. Yli kaksiminuuttisella
Palavan kaupungin reunoilla annetaan tilaa my�s synk�hk�lle maalaukselle unohtamatta raivokasta potkua perseelle. Ydim�d�ll� on hyv� vauhti, mutta matkaa
Abduktioon tai
Terveisiin K�siin on kyll� viel� reippaasti. Paskahalvaus jatkaa kasiraitaisen lipareen kaksi viimeist� n�yt�st� mukavan rennosti, vaikka vauhtia on kiitett�v�sti.
Mikkeli City Runin nakkikioskitappelu kierr�tt�� muutamaa kitaraotetta tarttuvasti,
Jos j�t�t mut tylytt�� parisuhdettaan murhamielell�. Kaiken kaikkiaan kaksikon n�ytteet ovat ihan ok, mutta tekemist� on viel�.
Ilkka Valpasvuo
Lukukertoja: 7487
