Pienet - Maaliskuu 2012

Boneride: Arms of Mercy

Oululaisella Boneridella on korvaa kertos�keille: ehdottomasti parasta sek� Voicesissa ett� nimibiisi Arms of Mercyss� on v�h�n j�yk�n sahauksen seasta nousevat melodiset, paljolti laulajan tulkinnan ansiosta onnistuvat kertos�keet.

Noin muuten kahden biisin demo paljastaa, ett� metallista rockia soittavan Boneriden j�senet ovat osaavia, mutta osaamisen yhdist�misess� on viel� tekemist�. Kummassakaan kappaleessa ei ole mainittavaa groovea, joka tosin voi ainakin osin johtua v�h�n hailakasta tallennuksesta. Demon soundit ovat ohuet ja vaisut ja ainoastaan kitaroissa on tuntuvaa rouheutta. B�ndin reippaasta otteesta huolimatta Arms of Mercy tuntuu monella tapaa varovaiselta julkaisulta, eik� kokonaisuudesta nouse esiin valaisevaa johtoajatusta.

Jani Ekblom

---

Ever Circling Wolves: Chapter III
Dethroned

Taannoin Silence From Your Room -pitk�soitolla vaikutuksen tehnyt Ever Circling Wolves on edennyt seuraavan julkaisunsa pariin, ja saattanut sen fyysiseen muotoon doom-henkiseen hitaaseen tapaan: t�m�kin materiaali on varsinaisesti julkaistu jo likimain vuosi sitten, mutta kahden biisin ep n�ki kuitenkin varsinaisen p�iv�nvalon vasta loppuvuodesta.

Ajankulusta viis, sill� yhtyeen ulosanti on yh� varsin laadukasta ja esill� on my�s uusia puolia. Jos aiemmin ECW oli melko tyylipuhtaasti deathdoom-akti, tuo Chapter III kuvioon my�s sludge- ja post metal-vivahteita. Maisema n�ytt�� aiempaa rosoisemmalta, jopa hivenen lohduttomammalta � mutta samalla yhtye heitt�ytyy pohdiskelevammaksi, ja uskaltautuu astumaan my�s s�r�vallinsa ulkopuolelle. N�inp� ep toimittaa hyvin t�rkeimm�n teht�v�ns�: odotukset ECW:n seuraavaa pidemp�� julkaisua kohtaan on ladattu korkealle.

Aleksi Leskinen

---

Medicated: Ways to Make you Fall

Medicatedin toinen omakustanne esittelee modernin deathin ja thrashin katkuisissa maisemissa viihtyv�n yhtyeen, joka naittaa tyly� m�tt�� uljaisiin melodioihin eli turpiinvetotunnelmia ja tarttuvia, jopa kauniita hetki�. Nykyisin my�s Northerin m�risij�n� toimiva Aleksi Sihvonen toimii konseptin ��rip��t yhteen naittavana tekij�n� ja Medicated tekeekin suurimman vaikutuksen juuri vokaaleidensa puolesta, sill� biisien geneerisyys ja tuotannon kasvottomuus puolestaan j�tt�v�t kokonaisuudesta hieman hailakan kuvan. Kun kertos�keet vet�v�t enemm�n puoleensa kuin tylympi riffittely, on tasapainossa huomauttamista. Progeilevammaksi heitt�ytyess��n yhtye tuntuukin yll�tt�en antavan enemm�n, kuten p��t�skappale Faith No Moren komean outron kohdalla.

Vaikka Medicated her�tt�� ristiriitaisia tunteita, on sill� viel� monia mahdollisuuksia kehitt�� konseptiaan ja persoonaansa. Ways to Make you Fallin perusteella on vaikea sanoa mihin suuntaan yhtye on menossa, mutta taatusti sill� on aineksia parempaan.

Aleksi Leskinen

---

Reveries End: Beneath the Silent Shades

Tamperelaisen Reveries Endin ensijulkaisulla esitt�ytyy tunnelmallista ja melankolista metallia soittava viisikko, jonka riveist� tosin toinen kitaristi on sitten kyseisen ep:n livennyt. Kappaleet kuljettavat ajatuksia Anatheman ja rauhallisempien vaiheidensa Opethin suuntaan, laulaja Sariina Tani tuo kauniilla ��nell��n kokonaisuuteen omalaatuisuutta, ja tukee b�ndin habitusta paljon m��rittelev�� haikeaa tunnelmaa.

Biisit toimivat hyvin, soundeihin on hienoisesta kliinisyydest� huolimatta j�tetty riitt�v�sti ilmaa, mutta hieman tasapaksuksi kokonaisuus j��. Oivaltavista sovituksista huolimatta varsinaisia energiapiikkej� ei v�lity, ja b�ndi ei kovinkaan monipuolista temppuvalikoimaa my�sk��n esittele. N�inp� jonkinlaista lennokkuutta Reveries Endilt� j�� kaipaamaan, mik� on aika pieni moite vasta yhden ep:n julkaisseelle b�ndille.

Aleksi Leskinen

---

Ruski Soldat

Kuopiolaisen Ruski Soldatin nelibiisinen demo pit�� sis�ll��n melkoisen huuruista s�r�vallittelua, niin kuin toki odottaa sopii jos saatekirjeess� alleviivataan genreksi psykedeelinen grunge. Laulaja-kitaristi Heli Kuljukan et��nnytetty laulu ja tuhnuinen s�r�valli kohtaavat Niko Oikarisen huohottavat ly�m�t, jurnuttavan basson ja kirkkaamman mutta yht� lailla likaisen soolokitaran. Mit��n tekemist� sodan tai ven�l�isyyden kanssa en keksi edes biisien aiheista, joten nimi mahtaa olla vain hyv�n kuuloinen slogan yhtyeen tarpeisiin? Kynnyskysymykseksi nousee, ett� vaikka soundipolitiikka ja valittu tie on kielt�m�tt� omaper�inen, niin onko haahuilussa sellaista syv�llisemp�� vieh�tyst� tai mukaansatempaavia piirteit� jotka kasvattaisivat sumuisesta junnauksesta kiehtovaa keitosta ja p��t� r�j�ytt�v�� ��nimaisemaa? Viel� t�ss� kohtaa vastaus on ei, vaikka likaisemmin rockaava kenkiintuijottelu ja kylm� yleisilme sin�ns� ovatkin mielenkiintoinen suunta. Vaikka valittu tie kumartaakin tuhnuiselle soundille, voisi lis�viilaamisella melkoisesti ter�v�itt�� pakettia. Raja puutumisen ja kiehtovan tripin v�lill� on usein veteen piirretty viiva, t�m�n demon kohdalla ensin mainittu j�� voitolle.

Ilkka Valpasvuo

---

Siimes: K��rmelinna 1
Tajuttomat levyt

Tamperelainen yhden miehen yhtye luo et��nnytetty� meteli-mausteista post-vaihtoehtorockia, jonka kolkossa vallissa ja tunnelmassa kumarretaan yht� lailla Slintin kuin Elliot Smithin suuntaan - ainakin yhtyeen itsens� mukaan. Siimes laittaa julki kaksi biisi� sis�ll��n pit�v�n n�ytteen osaamisestaan, joka pist�� h�rist�m��n korviaan.

Nelj� ja puoliminuuttinen Kohtalonpy�r� nosti mieleen ajatuksen ett� mit� jos popimpi mutta yht� lailla et�isen kuulas Puumaja l�isi k�tt� toisen kotimaisen b�ndin, vinos�r�n ja ison tumman sy�ksyn kanssa taiteilleen, jo edesmenneen Sergion kanssa? Lopputulos voisi olla l�hell� sit� t�m� biisi on, mutta sen uhkaavan murskeinen tunnelma, s�r�inen valli, et�inen ja ilmeet�n laulu sek� "etenem�tt�myys" onnistuu samaan aikaan olemaan kiehtovaa ett� hiukan pois ty�nt�v�ll�kin tavalla kylm��, tyly� ja ei ainakaan helpoiten l�hestytt�v��. Yli seitsem�n minuuttia tarvitseva Ajatuslonkerot on tunnelmaltaan jopa j�hme�mpi, vaikka aloittaa kipakammin ja isommalla vallilla. Onneksi Siimes osaa my�s hidastaa ja jumittaa riisutummin, vaikka biisi on hetkitt�in my�s tuhnummin ja ahtaammin punk.

Kaikesta harmaasta ja uhkaavasta usvasta ja vihert�v�st� sumurintamasta huolimatta Siimes liikkuu turvallisen et�isen suojakuplan sis�ll� ilman ett� maiseman v�rit eiv�t sen takia n�kyisi - tai se mit� niist� sen harmaan massin l�pi muutenkaan n�kee. Ytimess� tapahtuva liike on kuitenkin hyyyyvin verkkaista ja jyrk�nteet ja isommatkin vaihteenmuutokset hoidetaan ilman h�tik�inti�. Semmoinen jylh� majesteetillinen koskemattomuus s�ilyy kuplaa ohjaavan mielen ja nopeastikin ohi vilkkuvien maisemien v�lill�, Siimes ei hevist� h�tk�hd�. Musiikin kaahausvaihde, heviin asti jyhkeys ja kylm�n metallin kanssa flirttailu ei kuitenkaan anna pikkusormea pirulle vaan pit�� et�isyytens� karikoista. Ei helppoa, ei juurikaan anna tarttumapintaa. Mutta silti siin� on jotain melkoisen kiehtovaa.

Ilkka Valpasvuo

---

Sorkka: Toinen jae

Suomeksi operoivien metallib�ndien seasta jyv�t ja akanat erottuvat n�in� aikoina nopeasti, ja b�ndill� on oltava jotain uutta tai omalaatuista, jottei touhu lemua opportunismilta. Tamperelainen Sorkka saa toisella lyh�rill��n ensimm�isen� aikaan mielikuvia Mokoman suuntaan, mutta asia ei onneksi ole niin yksinkertainen. Thrash-jyr�ys ja G�teborg-henkinen melodisempi sahaus kuuluvat paljon l�pi, mutta hevimm�t melodiat tuovat kuvioon monipuolisuutta (l�ysik�h�n toinen kitaristi Joni Fred Sorkan riveihin taannoisen soolodemonsa voimin?) ja vokalisti Tuomaksen selke�sti artikuloitujen ja voimalla r�histyjen vokaalien voimakkuus k��nt�v�t puolelleen.

Sorkkaa ei voi uuden keksimisest� tai erityisen omalaatuisesta l�hestymistavasta varsinaisesti kehua, mutta toimivan ja lujasti potkivan kokonaisuuden yhtye on silti tutuista aineksista saanut aikaan. Kyse lienee perustavanlaatuisista asioista: jos energia ja aggressio v�littyv�t metallilevylt� ja biiseiss�kin riitt�� hyvi� aineksia, on b�ndi oikealla raiteella.

Aleksi Leskinen

---

Super Fallos Bros: (n/a) (demo)

Katsontakannasta riippuen hauskasti tai hieman h�lm�sti nimetty Super Fallos Bros esitt�ytyy kitarariffien voimaan luottavaksi powerpoprock-kombinaatioksi. Kaksibiisisen demon nuppineulat sijoitellaan tyylillisesti sinne jonnekin Foo Fighters-, Queens of The Stone Age- ja uusiopunk-kartastolle. Soidaan v�h�n kuten takakannen flanellipaidat, leukaparrat ja pipot antavat ymm�rt��.

Unisono-riffittelyyn on saatu mukavasti imuvoimaista tiukkuutta, vaikkeiv�t nuo nyt t�ysin uniikkeja polkuja vaellakaan. Soitannollisesti homma hoidetaan tasapainoisesti ja kappaleisiin on saatu ihan kivasti j�nnitett�kin sopivilla nousuilla ja laskuilla. Silti v�h�n yksi-ilmeisiksi kappaleet viel� j��v�t. T�m� korostuu etenkin laulumelodioiden kuljetuksessa, jota olisi ainakin kahden kappaleen v�lill� saanut varioida hieman enemm�n. My�s ��nt�misen ja ��nenk�yt�n kanssa on aavistus t�it� teht�v�n�. Nyt tuntuu, ett� vokaaleissa yritet��n pikemminkin �soundata� joltain, kun laulaa rohkeasti omalla ��nell�. T�t� kautta kun saattaisi sit� v�h�n uupuvaa dynamiikkaa ja ulottuvuuttakin tulla lauluun lis��. Demon parhaat onnistumiset l�ytyv�t Resonanten mukavista taustalaulusovituksista ja Your Course Us Ser to Failin rullaavista riffeist�. Nyt vaan lis�� vapautunutta otetta ja rohkeampaa s�vellysty�t�, niin hyv� tulee.

Rami Turtiainen

---

Sy�j�tt�ret: Uuni

Sy�j�t�r on kansantarujen ja satujen paha naisolento, joten Sy�j�tt�ret sopii hienosti nimeksi yhtyeelle, joka on kuin Jalankulku�mp�rin �k�isempi ja raaempi versio, my�s astetta kierompi. Joensuussa perustettu ja alunperin 2004-2007 toiminut yhtye asettuu � l�ht�kaupungin huomioon ottaen ei niin yll�tt�en � vinorockin ansiokkaaseen perinteeseen.

Progen kiemuroita soitetaan punkilla otteella, raskautta l�ytyy riffeist� ja tekstien aiheista, mutta kahden biisin demo on silti mukavan melodinen ja mietitty, ja olisiko siell� silm�kulmassa v�h�n pilkett�kin. Sek� nimibiisi ett� Ajanpy�r� tarjoavat v�h�n tekniikkapainotteisen soiton lis�ksi tummaa svengi� ja kahden laulajan onnistunutta hy�dynt�mist�. Kevytt� ja painavaa yhdess� l�j�ss�, asennetta, toimivat biisit ja vastustamaton meno. Ei voi valittaa.

Jani Ekblom

---

Weirdship: Colours Right

Tamperelaisen Weirdship -yhtyeen viisibiisisell� n�ytteell� lajityyppin� on rock, jota maustetaan milloin progressiivisilla vaikeamman kautta-kulmilla, milloin taas funkin perspotkulla. Nimibiisi Colours Right aloittaa lyhyen intron j�lkeen varsin messev�ll� kaahauksella, josta l�ytyy monisyisen tummahkon ja energisesti nytkiv�n soiton ohella my�s ihan kelvollista biisillist� koukkua. Tosin loppupuolen soolorevittelyv�liosa karkaa jo vahvasti soittorunkkailun puolelle, josta toiset tykk�� toiset ei. Pidemm�lle p��st�ess� Weirdship syvent�� viel� sukellustaan mm.alkuaikojen Red Hot Chili Peppersin mieleen tuovaan kipakkaan haahuiluun, kuten funk-nytkiv� ja hieman tuhnuinen White Lady todistaa.

Jos aiemmin demoarvioissa on per��nkuulutettu biisi� soittomasturboinnin sijaan, niin kyll� Weirdship t�ss� asiassa on eteenp�in mennyt vaikka polveilu ja tilutteluvaatimus edelleen vahvasti touhua leimaavatkin. Rauhallisempi It's All In (Feel Heat Of The Summernight) on mukavaa vastapainoa huohotukselle, vaikkei se kauhean koukukkaasti iskek��n. Funk-h�tkyilev� Rudy Boy ei nimest��n huolimatta syleile ska:ta vaan loikkii munakkaasti. Pient� soundillista viilaamista viel� vaatisi ja hiukan voisi mietti� olisiko esimerkiksi rauhallisemmat puolet mahdollisia tuomaan vastapainoa kohkaamiselle. Lauluun my�s enemm�n persoonaa ja rauhan tunnetta. Eik� Travel Into Mindin korkeampi proge-kaari ole my�sk��n huono juttu. Ihan mielenkiintoinen paketti, joka viel� kuitenkin vaatii lis�ty�st�� jotta se biisillisesti koukuttaisi. Liven� voi olla melkoisen hikinen akti.

Ilkka Valpasvuo