Pienet II - Toukokuu 2012

Carnivorous: Lost Soul

Pari vuotta sitten perustettu Carnivorous on kuuleman mukaan rustannut kasaan jo reilusti omia kappaleita. Nyt tuosta materiaalipankista on syntynyt ensimm�inen demo, jolla deathin katkuinen thrash metal rymisteleekin jo lupaavasti.

Ryhm�n metalli on melodista, modernia, nopeaa ja �rh�kk��. Nopeus toimii p��osiin kappaleiden eduksi, mutta joissain kohdin selv�sti mietityt nyanssit tahtovat viel� hukkua turhan kiireen alle. Pient� malttia siis toivoisi vastaisuudessa, jolloin ne ��rip��tkin erottuisivat paremmin. Turhan intron olisi my�s voinut j�tt�� suosiolla pois. Yll�tt�en kahdella ensimm�isell� oikealla raidalla esityskielen� on suomi, kun taas kahdessa seuraavassa ryk�isyss� vokalisti luottaa puolestaan englantiin. Ensimm�inen kotimainen tuntuu istuvan b�ndin palettiin aavistuksen paremmin, etenkin kun lontoon ��nt�mys on hiukan kankeahkoa.

Esikoisen viisi raitaa antavat kuvan b�ndist�, joka on vasta l�yt�m�ss� oman juttunsa ja soundinsa. Materiaali antaa viitteit� monesta mahdollisesta suunnasta, joista yhtye toivottavasti jo ensi demolla on valinnut omansa. Hiomatonta ja raakilemaista mutta samalla lupaavaa.

Mika Roth

---

Concrete Swine: Ural Express

Riihim�kel�inen Concrete Swine perustettiin vuonna 2010, mutta ryhm�n j�senilt� l�ytyy aiempaa b�ndikokemusta jo pitk�lt� ajalta. Niinp� ei ole mik��n yll�tys, ett� vaikka Ural Express on ryhm�n esikoinen, puuttuvat silt� l�hes kaikki uusia b�ndej� vaivaavat lastentaudit.

Homman nimi on raskas mutta groovaava rockin ja metallin sekoitus, jossa p��paino on nimenomaan rullaavassa ja bluesin sukuisessa rockissa. Esityskieli on tietenkin englanti ja vokalisti Mr. Brusila suoriutuu tontistaan moitteetta, vaikka vokaaleja on hinkattu p�yd�ss� ehk� rahdun liikaa. Rytmiryhm� ja kitaristi saavat my�s puhtaat paperit, ja etenkin rokimmissa kohdissa nousee jo hiki pintaan, kun nelikko antaa palaa t�ydell� voimalla. Kunnon studiossa nauhoitettu ja Amerikan-maalla miksattu sek� masteroitu kiekko pit�� sis�ll��n nelj� vahvaa raitaa, joista voi olla ylpe�. Se totaalinen p��nr�j�ytt�j� j�� viel� puuttumaan, mutta n�ist� aineksista moinen saattaa hyvinkin synty� jo vaikka huomenna.

Mika Roth

---

Ekaria: Demo 03/2012

Turkulainen Ekaria avaa levytysuransa komeasti kuuden biisin mittaisella demolla. B�ndin tyyli sijoittuu jonnekin sinne perinteisen hardcore punkin ja kantaaottavan crust punkin louhikkoiseen v�limaastoon.

Ryhm�ll� tuntuu olevan paljon painavaa sanottavaa, mutta voimaa touhusta viev�t demon ala-arvoiset soundit, joiden takia sit� kuunnellessa saa todella pinnistell�. Ekaria kiskoo l�hes jokaisen kulman suoraksi hirvitt�v�ll� vauhdilla, mik� toimii osassa kappaleista mutta ei kaikissa, sill� hetkitt�in r�hin� muuttuu jo itsetarkoitukseksi. Toisena kuultava Herran nimeen ja muusta materiaalista hitaudellaan sek� post punkmaisuudellaan erottuva Hullu nousevat biisinipun k�rkeen, tosin n�iss�kin siivuissa olisi ollut viel� jalostamisen varaa.

Ekarian ongelma tuntuu olevan liika vauhti, joka on ruhjonut l�hes kaikki kappaleet samaan muottiin. Rupiset soundit tekev�t my�s hallaa, sill� t�llaista diskanttipuuroa ei todellakaan jaksa kuunnella kauaa.

Mika Roth

---

End Of August: If Something Should Happen To Me

Porilainen End Of August valmistelee debyyttialbumiaan ja lohkaisee siit� kaksi maistiaiskappaletta, jotka maistuvat eritt�in hyvilt�. Akustisella kitaralla otteenvaihdot kuuluen l�htev� nimibiisi If Something Should Happen To Me omaa hienon rauhan tunteen, kaksikko maalaa melankolista tunnelmapoppiaan h�tkyilem�tt�, hallitulla kasvatuksella. Petteri Salosen tumman toteava laulutulkinta sopii erinomaisesti melko riisuttuun instrumentaatioon ja tunnetta biisiin on onnistuttu lataamaan hienosti. Sellaisen tumman mutta jotenkin l�mpim�n v�reilyn luominen ei ole mitenk��n helppoa mutta EOA:lta se tuntuu sujuvan. Stemmalaulu on piste i:n p��ll�. Toinen n�yte Hope Has Come on valoisampi ja avarampi, yht� lailla n�pp�illen. Mikko Porvari koskettimet ovat mainio lis� ja Suvi Lehdon laulu kuorruttaa hienon kokonaisuuden. Jos koko albumi on yht� vahva, niin kannattaa tarkastaa.

Ilkka Valpasvuo

---

Half Past Never Band: EP
Fatbass

Half Past Never Band on tehnyt hyvin kiinnitt�m�ll� riveihins� Idolsissakin kisanneen soul-laulaja Fatima Koroman. Yhtye kun on uudella kolmebiisisell� EP:ll��n siirtynyt entist� tukevammin kohti livesoittoa: on taitava b�ndi, osaava laulaja ja rennontiukka ote.

Tyylillisesti Timo Koranderin johtama yhtye ei liiemmin ole muuttunut. Kuusikko hakee edelleen innoituksensa monesta suunnasta vanhaa funk- ja soul-kentt��, mutta ei edelleenk��n kuulosta retrolta. Edellislevyyn verrattuna EP soi vapautuneemmin ja pingottamatta. Se saattaa paikoin olla jopa pienoinen haitta, koska k�rkibiisi Another Dayt� lukuunottamatta materiaali tuntuisi kaipaavan v�h�n tiukempaa otetta. Winds of Autumnilla vieraileva Ekow tuo biisiin hyvin ryhti�, mutta lattariosastolle hamuavalla Makes No Sensell� ja jo mainitulla aloitusbiisill� vasta Koroma tekee taitob�ndin annista kokonaisen. Toivotaan jatkoa t�lle yhteisty�lle.

Jani Ekblom

---

Isoviha: Koettaa hymyill� bussissa

Rokkia voi tehd� pelk�ll� kitaralla ja rummuilla, mutta Isoviha pist�� paremmaksi. T�ss� yhtyeess� on rumpali ja kaksi basistia, joista toinen vastaa laulusta kolmikon kahden muun j�senen huutaessa taustalla. Soundit ovat sanalla sanoen ronskit ja punkahtavassa p�tkinn�ss� on mukana my�s aimo annos huumoria.

Kuten arvata saattaa, biisit perustuvat rytmiin ja lyriikoihin, mutta vaikka tarinoissa sattuu yht� ja toista kummaa ei Isoviha ole mik��n halpa huumoriviritelm�. Avausraita Elina ja se retku puskee ja pusertaa oikein kunnon otteella, ja alle minuutin mittainen Joku iski nyrkill� kasvoihin on livetilanteessa taatusti melkoinen huudattaja. R�hj�inen garagerockraita Salmiakkia saa my�s p��n ny�kytt�m��n kuin huomaamatta samaan tahtiin, ylis�r�isen basson korvatessa ongelmitta kitaran. Ideoita lenteleekin jo siihen malliin, ett� hiukan suuremmalla kunnianhimolla t�st� saattaa synty� viel� vaikka mit�.

Mika Roth

---

Jaakko & Jay
Fullsteam

Tamperelainen akustisen punkin duo Jaakko & Jay julkaisi 21.4 Levykauppap�iv�n eli Record Store Dayn kunniaksi uuden kuuden biisin seiskatuumaisen. Eurooppaan kiertueelle kes�kuussa suuntaava kaksikko ei ole mennyt hirve�sti muuttamaan onnen kaavaansa - riehakas riisutulla rumpusetill�, puoliakustisen kitaran kaahauksella ja huohottavalla laululla itse��n py�rryksiin paahtava soitto hurmaa yh� ja edelleen suoraviivaisella vaivattomuudellaan ja Jaakon biisien vallattomalla melodiakoukulla. Ja miksi sit� pit�isik��n menn� muuttamaan kun se kerran toimii?

Toisaalta my�s J & J on tehnyt ik��n kuin samaa biisi� jo vaikka kuinka kauan eik� peukut yl�sp�in-meiningist� huolimatta ihan joka pl�tyll��n tee sellaisia erityisi� hittej�, jotka nousisivat viel� siit� hyv�sti vellovasta massasta esille. T�ll� pl�tyll� yhtye tuntuu olevan aluksi sit� viihdytt�v�mmill��n mit� enemm�n himmailee touhuaan eli pelkistetyiss� hetkiss�, joista on hyv� taas nostaa kaareen. Upeilla kansilla varustetusta ja alusta loppuun vahvasta mutta hiukan tasapaksusta pl�tyst� j��kin mieleen eniten Situanistin meuhka, 4 AM:n hyv�ll� tavalla yksinkertainen toisteisuus ja D.I.Y. Dancen kahden hengen sonnikuoroilu. Loppua kohden fiilis alkaa nousemaan, joten miss��n nimess� biisikyn� ei ole ruosteessa.

Ilkka Valpasvuo

---

Joel Vataja: Mit� olisin

Joel Vataja astelee desibeli.netin arviovalokeilan alle nyt toista kertaa, edellinen tuotos k�rsi Antti Hurskaisen korvaan liiallisista keskitempo-iskelm�rock-kulahtaneista s�vyist�. Parin vuoden kypsyttelyn j�lkeen kuulas, liev�sti rautalankainen iskelm�-l�nkyttely kimaltelee touhussa edelleen, mutta biisein� sek� haikean kiireet�n vispil�tunnelmointi Mit� olisin ett� rennommin askeltavasta s�keest� mukavan sulavasti isompaan kertoon ponkaiseva Saanko tulla ovat ihan kelpoja teoksia omalla sarallaan. Vatajan laulutulkinta sopii mainiosti valittuihin s�vyihin. Vaikka kokonaisuudessa ei viel�k��n kauhean persoonallisia s�vyj� hehku, ovat ainakin n�m� kaksi biisi� ihan vertailukelpoisia isommankin tuotannon iskelm�isen laidan suomirock-artisteihin.

Ilkka Valpasvuo

---

Light Light: Breather EP
Resorrection

Olisi harhaanjohtavaa kutsua kotimaisen Light Lightin musiikkia suoraan r�piksi tai hiphopiksi, vaikka l�himm�t genret ne taitavatkin olla Raisio-Turku-Helsinki -akselilla toimivalle yhtyeelle. P��llek�yv�t biitit kuitenkin loistavat poissaolollaan ja elektroninen ��nimaisema t�ydentyy mukavan luomusti akustisilla kitaroilla, perkussioille ja jopa huuliharpulla ja sellolla. Haiku Korpelan r�p-blaastille on annettu tilaa enemm�n maalauksen kuin biitin keinoin. P��asiassa Tuomo Yrttiahon ja Marko �ij�l�n luoman ��nimaiseman avaimia tuntuvat oleva kiireet�n hengitys, haikean �inen maalaus ja orgaaninen syke. Ambient onkin yksi mit� sanana heittelisin, mutta Light Lightilla on kuitenkin my�s se r�pin juoksevuus paletissaan, joskin semmoinen laiskalla tavalla hallitseva.

Avausraita Breather maalaa koskettimillaan jopa sinfonisesti, mutta hyvin hissuksiin ja kiireett�. Don Johnson Big Bandin �isimmiss� biiseiss� on ollut hiukan samanlaista henke�, mutta ihan yht� orgaanisesti ja viipyillen ei my�sk��n DJBB ole pys�htynyt asian ��relle kuin mit� Light Light. Mist��n haahuilusta ei my�sk��n ole kyse vaan yhtye lopulta etenee biiseill��n loogisesti vaikka tahti onkin laahaava ja pys�htyy v�lill� miltei kokonaan. Isoa maisemakangasta ja rauhallisen kaunista tunnelmaa hallitaan hienosti. Riisutusti akustisen kitaran n�pp�ilyn ja r�pin tahtiin alkava ja sellolla maalaava Late To Rest onnistuu oikeastaan viel� paremmin yhdistelem��n tumman lempe�� maalausta n�pp�ilyyn, jonka kanssa tasaisen uneliaahko blaasti toimii hienosti. Leave j�tt�� jopa otteenvaihdot kuuluville ja onnistuu alleviivaamaan r�p�ytyst� entisest��n olemalla aiempiakin riisutumpi - mik� toimii mainiosti. V�hemm�n on enemm�n.

Enemm�n leppoisan rullaavaa indiefolk/kantripoppia tarjoileva Three-Sixty-Fiver on mainio ulotus hiukan reippaampaan askellukseen. Huuliharppu ja stemmalaulut ovat eritt�in hyv�t lis�elementit. P��t�sraita Modern Water meloo j�lleen tumman �isell� viiveell�, hissuksiin etteiv�t kalat karkaa... Tummuus ja pienieleinen painostus yhdistettyn� melko eleett�m��n sanailuun, orgaaniseen askeleeseen ja soittosivelyiden pieni on kaunista -mentaliteettiin jatkaa mainiota ty�t�. Toki Three-Sixty-Fiverin reippaampi vaihtelu tekee hyv�� kokonaispaketille, mutta kyll� jokainen kappale viiden biisin n�ytteell� puolustaa ihan itsen��nkin paikkaansa. Komea EP.

Ilkka Valpasvuo

---

The Anderssons: Kanavat sekaisin (EP)
Killer

Killer Recordsin uusimpia ramopunk-julkaisuja on tuoreehkon The Anderssons -nelikon kuusibiisinen EP Kanavat sekaisin. Kuten kaikessa n�in genresidonnaisessa musiikissa, miten on v�hint��n yht� t�rke�� kuin mit�. Siksi The Anderssonsin ulosanti ei p��se yll�tt�m��n: Ramones ja 70-luvun lopun suomipunk ovat yhtyeen kotijumalat. Perinteit� kunnioittaen siis.

Kanavat sekaisin soi hyv�ll� intensiteetill�, ja rymin� ja vauhti on v�h�n suuremmassa roolissa kuin koukut. Tarttuvuutta kyll� l�ytyy, mutta se on sit� luokkaa joka vaatii kymmeni� toistoja. Mieless� k�ykin alkuaikojen Pelle Miljoona ja alkuaikojen Klamydia. Musta k�si tulee taas haastaa rakenteellaan iloisesti, mutta erityisen ikimuistoinen biisikuusikko, tai sen puoleen yhtye, t�m� ei viel� ole.

Jani Ekblom

---

Unet: Kerron mit� tapahtui

Oululaisen H. Hannulan yhden naisen yhtye UNET luottaa vahvasti kaaosmaailmaan - tumman uhkaavaan s�r�noisejunnaukseen, maailmanlopun ahdistaviin maisemiin ja �rh�kk��n �rjynt��n. Kahden biisin n�ytteen Kerron mit� tapahtui aloittaa Nykyinen tilanne, joka juntturoi pitk��n tumman s�r�n maailmoissa p��llek�yv�sti sykkien, yhden hengen soittamaksi melkoisen jykev�� soundia. Kun Hannula sitten avaa suunsa, rysk�� koko toiminta viel� pari askelta aggressiivisempaan suuntaan. Suomeksi huudettu "avautuminen" on sen verran �rh�kk��, ett� kelpaa vaikka hardcorepiireille. S�r�inen jumitus jatkuu taustalla eik� pid� mit��n kiireett� vaan maalaa jykev�sti kuin Mana Mana aikoinaan. Nimibiisi jatkaa samoilla asetelmilla s�r� ruvella ja saa jo rullauksellaan niskaa nytkym��n mukana. Hannulan vokaalit tasapainoilevat hetkitt�in vain puoliruvella mik� sekin toimii hyvin. Kaiken muun hyv�n lis�ksi sellaista omanlaistaan hitikkyytt� tihkuu jo nyt UNET-yhtyeen paketista. Luulisin ett� ainakin desibeli.netin Aleksi Leskinen l�mpe�� t�lle? Soundipolitiikkakin on juuri sen verran kohdallaan kuin mit� t�llainen m�ykk� vaatii... Hyv�!

Ilkka Valpasvuo