Pienet

Sinkut - Huhtikuu 2020

08.04.2020


Aino Elina: Jäät lähtee Aino Elina: Jäät lähtee
Masi Music

Kaukaa Suomen Lapista rakkauden perässä aina Skotlannin Edinburghiin saakka päätynyt Aino Elina oli reilu vuosi sitten englanninkielisen elektropopin äärellä, kun All the Prayers kolisteli ominkaltaisesti eteerisellä tavallaan. Nyt esiintymiskieli on vaihtunut suomeksi, mitä voi pitää onnistuneena liikkeenä. Aino Elinan säveltämässä ja sanoittamassa biisissä jäät ovat siis lähdössä, ja kevään muutosvoimat saavat vallitsevan tilanteen myllertymään useammallakin tasolla.

Elektronisesti silattu pop kulkee nyt vahvemmin päämelodiansa aallonharjalla, suomen kielen täyttäessä tilat väkevämpänä ja rohkeammin lausuttuna. Pohjoinen eksoottisuus on taatusti voimaa siellä skottienkin seassa, vahvan naisen löytäessä jäiden lähdöstä itselleen voimaa ja elon virran raivatessa tietä itselleen. Säkeistöistä livahdetaan kertosäkeisiin kuin huomaamatta, revontulia katsellaan ja ennen kuin huomaatkaan, olet keskellä eteeristä suvantokohtaa. Suuri tunnustus niin kappaleelle, toteutukselle kuin erityisesti sovituksellekin.

Mika Roth


Antro: Déjà Vu Antro: Déjà Vu

Rakkaus on loputon taistelukenttä, tai näin ainakin lukuisat artistit ja bändit ovat ehtineet jo todeta aiemmin. Joukkoon liittyy nyt debyyttisinglensä julkaissut Antro, jonka elämä on tuonut Suomen Lapista pääkaupunkiimme Helsinkiin. Oman arjen asioita musiikin avulla peilaava artisti löysi sielunsa soundin Berliinin klubeilta ja rakkaus teknoa kohtaan pisti elektronisen ilmaisun partikkelit lopulta yllättäväänkin muotoon

D√©j√† Vu tarkoittaa termin√§ sit√§, ett√§ sama asia on eletty jo aiemmin. T√§ss√§ tapauksessa rakastavaisten yhteent√∂rm√§ys ja pakahduttava draama ovat sit√§ yh√§ uudelleen ja uudelleen toistuvaa py√∂rrett√§, josta kertoja haluaa hiljalleen irrottautua. Ajatuksen tasolla nyt ainakin. Raskas ja tummanpuhuva konerytmi junttaa otsikon tajuntaan, Antron laulaessa, tai ennemminkin lausuessa, loukatun rakastetun rivej√§. Rakkaus voi olla niin monia asioita, joista t√§m√§kin laulu kertoo. Puhutaan, ei huudeta ‚Äď siin√§h√§n sit√§ on omaksuttavaa oppia useammalle meist√§.

Mika Roth


Babylonfall: Celestials Babylonfall: Celestials

Kouvolalainen muutaman vuoden ikäinen metallikomppania Babylonfall on (ainakin nykyisen tiedon mukaan) julkaisemassa huhtikuun lopulla debyyttialbumiaan. Kiekkoa pohjustettiin jo alkuvuodesta Stars and Constellations -sinkulla, jolla ryhmä räyhäsi samaan aikaan perinteisemmän deathin rämeisillä vesillä sekä modernin metallin betonireunustetuilla kanaaleilla.

Uusin sinkku onkin sitten askel yllättävään suuntaan, sillä peräti kuuden ja puolen minuutin mittainen Celestials on melodisuudellaan kuulijan hurmaava teos. Toki death puskee sitkeästi esiin saumoista, mutta melodiset lauluosuudet ja sci-fistä napattu tarina saavat pohtimaan suorastaan taivaallisia asioita. Tässähän kerrotaan kahden maailmankaikkeutta pyörittävän olennon keskinäisestä valtakamppailusta, jossa panoksena on koko olevaisen kohtalo. Huh-huh!

En ole ensimmäisenä viskomassa hattua ilmaan, kun tulee puhe massiivisesta metallieepoksesta fantasiateemalla, mutta pakko tässä on kumartaa ensiluokkaisen biisin edessä. Groove pelaa edelleen hitaammassakin vauhdissa ja kyllähän doominkin ulkoseinään sopii aina silloin tällöin nojailla. Hetken nyt ainakin.

Mika Roth


Bad Signal (feat. Mick Jacker): Get off the Line Bad Signal (feat. Mick Jacker): Get off the Line

Turkulaisen Bad Signal -yhtyeen juuret ulottuvat aina vuoteen 2012 saakka ja Get off the Line on jo ryhmän neljäs sinkku. Jostain sattuman oikusta tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen sinkura, joka tarttui Desibeli.netin tutkaruudulle. Hartiapankkia suosivaa orkesteria on kuitenkin aina mukava tukea, ja tällä erää ryhmää vahvistaa, tai fiittaa, mystinen Mick Jacker, joka soittaa ymmärtääkseni sähkökitaraa.

Nopea ja korkeaoktaaninen hard rock siivu nojaa häikäilemättömästi laulumelodiaansa, jonka pääkoukulla koko kappale rohkeasti avataan. Eikä suoraan asian sukeltamista tule pitää heikkona ratkaisuna, sillä eihän sitä dynamiittista kertosäettä voi koskaan hyödyntää liian tehokkaasti. Eihän? Biisin sanoma on kiteytettynä, että eiköhän oteta jokainen vastuu omista teoista ja tekemättömyyksistä. Eli ajankohtainen kipale, joka tosin ottaa tarpeettomasti siipeensä lievän toiston takia.

Mika Roth


Dear Moon: Afterlife Dear Moon: Afterlife
Revolver Records

Järisyttävän laajakankaista poprockia soittava Dear Moon jätti itsestään pysyvän muistijäljen taannoisella Queen of Silence -sinkulla. Lukemattomat rockbändithän haluaisivat luoda majesteetillisia hittibiisejä Musen ja Arcade Firen jalanjäljissä, mutta kovin harvoilta löytyy oikeasti rahkeita moiseen. Em. hiljaisuuden kuningatar oli kuitenkin yksi sellainen, ja vastaavalta kultakimpaleelta vaikuttaa myös tämä Afterlife.

Dear Moon on saanut kaksi merkittävää asiaa haltuunsa, ja näistä askelmerkeistä kannattaa muidenkin ottaa vinkkiä itselleen. Ensinnäkin bändin soundi on samaan aikaan suunnattoman kokoinen, mutta vaikka materiaalia on hetkittäin runsaasti eetterissä, on soundimaisema kaikesta massiivisuudesta huolimatta kirkas ja selkeä. Toisekseen: kun terävä musiikillinen koukku on saatu rakennettua, sitä hyödynnetään armotta loppuun asti. Afterlifen ydin on oikeastaan yksi ainoa riffi, mutta kuinka uskomattoman tehokkaasti Dear Moon käyttääkään ässäkorttiaan, eikä mikään ole liikaa tässä rock-katedraalissa. Näin niitä hittejä syntyy.

Mika Roth


Iida Sams (feat. Juno): Kiertokulku Iida Sams (feat. Juno): Kiertokulku
Playground Music Finland

Jo luettuna kaava kuulostaa voittamattomalta: roots/reggae laulaja-lauluntekijä Iida Sams on yhdistänyt voimansa Junon kanssa ja aiheena on kaiken kiertokulku. Näin aikoina jos koska onkin koittanut aika ymmärtää, että luonto antaa ja luonto ottaa, eikä kukaan meistä ole kuin kasa multaa. Joten olisiko jo aika olla hieman ystävällisempi kotiplaneettaa kohtaan?

Samsin ja tamperelaisen Poorman Dub Soundin yhdess√§ luoma reggae-rytmi on t√§ytt√§ dynamiittia. Jykev√§n soundin sein√§t kantavat ja samaan aikaan groovaavassa veivauksessa on keveytt√§, joka nostaa ajatukset kuin huomaamatta kohti taivaita. Samsin syv√§ ja sielukas laulutyyli on kolikon toinen puoli, jota Junon pikatulisanailu t√§ydent√§√§ ‚Äď tosin osuus olisi voinut olla rahdun mittavampikin. Viimeisen silauksen antavat torvet, jotka yhdess√§ rytmipuolen kanssa j√§sent√§v√§t kipaleen mestarillisesti. Rauhaa ja rakkautta kaikille, sek√§ etenkin omaa kotiplaneettaa kohti.

Mika Roth


Jori Larres: Multi Jori Larres: Multi

En yleensä lähde arvioimaan musiikkia silkan Spotify-linkin takaa, sillä moinen tuntuu aina hieman halvalta ja laiskalta promoustavalta. Puhumattakaan siitä, että saatekirjeiden ja kunnon äänitiedostojen lisäksi osa lähettää musiikkina yhä jopa ihka oikeassa fyysisessä muodossa. Vuonna 2020!

Nyt teen kuitenkin poikkeuksen, sillä elektronisen instrumentaalimusiikin velho Jori Larres saa uusimmalla sinkullaan sielun soimaan kuin nuori Brian Eno konsanaan. Larresin Parallels-pitkäsoitto on myös jäänyt pysyvästi lähelle vinyylisoitintani, joten Multi-sinkun mahtavuus ei tullut varsinaisesti yllätyksenä.

Yli viidess√§ ja puolessa minuutissa sanat ovat korvaantuneet elektronisilla √§√§nikerroksilla, hidastuvilla ja kiihtyvill√§ elementeill√§, sek√§ kaiken takana loistavilla, s√§dem√§isill√§ √§√§nill√§. Larres korostaa ty√∂ns√§ l√§htev√§n usein liikkeelle improvisaatiosta, lopullisen muodon ollessa tekij√§lle itselleenkin arvaamattoman. Multi tuntuukin hieman samalta kuin vaiherikkaan romaanin luku. Matka on mittava, p√§√§henkil√∂it√§ tulee ja menee, eik√§ lopputulemasta voi olla varma ‚Äď mutta sen haluaa yht√§ kaikki kokea. Onko olevaisen taustalla multiversumi, pit√§√§k√∂ kvanttisilmukkateoria paikkansa vai kenties s√§ieteoria? Ken tiet√§√§, mutta j√§√§n odottamaan luvattua Theory of -albumia innolla, sill√§ musiikin avulla fysiikkakin maistuu herkulle.

Mika Roth


Jukka Ruottinen: A New Life Jukka Ruottinen: A New Life

Jukka Ruottinen on oululainen laulaja-lauluntekijä, jonka uudesta sinkusta on tarjolla itse asiassa kaksi hieman toisistaan eroavaa versiota. Erot ovat tosin niin kosmeettisia, etteivät ne millään tavoin muuta biisin ydinosia. Jos valita pitää niin Neighbourhood Towerin remiksaama ja nerokkaasti nimetty Neighbourhood Tower Remix voisi olla se ykkönen.

Viime vuonna ilmestynyt Downtown EP osoitti, ett√§ americana ja roots pysyv√§t ongelmitta hallussa, mutta nyt jalkaa on nostettu kaasulta oikein reippaasti. A New Life soikin raikkaana ja folkahtavana, Ruottisen laulun ja hiljaa soitetun kitaran muodostaessa kipaleen selk√§rangan. Toki rytmiryhm√§ vaikuttaa taustalla, mutta nyt korostetaan sanaa ‚ÄĚtaustalla‚ÄĚ. Pieni, unenomainen hetki kulkee ohitse kuin kansikuvasta avautuva n√§ky: pisaroiden takana sijaitsee toinen maailma, jossa v√§rit ovat hieman kirkkaammat ja kaikki on mahdollista. Mutta ei ihan viel√§, nyt nojataan taaksep√§in ja nautitaan hetken lumosta ja hell√§n sateen voimasta folkahtavan popin soidessa.

Mika Roth


Kostamus: Polut Kostamus: Polut

Kostamus aloitti uuden elämän jo kolmisen vuotta sitten, kun vahvuuksiin liittynyt vokalisti Kaisa täydensi kitaristi/konevastaava Tonin ja basisti Ilkan muodostaman bändin trioksi. Viime syksynä ilmestynyt Uni silmäni sulje -sinkku yhdisteli jo lupaavasti elektronista poppia kotoiseen iskelmämusiikkiin, missä yhteydessä lupailtiin jo seuraavaa pitkäsoittoakin.

Polut on siis toinen sinkkulohkaisu tuolta jossain vaiheessa ilmestyvältä albumilta, ja nyt iskelmävaikutteet on kyllä heivattu selvästi yli laidan. Mikäli genreloosheista yksi olisi nostettava ylitse muiden, sijoittaisin biisin kitarapoprockin laariin, sillä vaikka elektroninen maisemointi hallitsee taustoja, lepää kappaleen sydän mielestäni kiistatta laulussa ja tutuissa kielisoittimissa. Tekstissä pohditaan ’mitä jos’ skenaariota, jossa rakkauden ottamat mutkat ja kurvit ovat vieneet tilaisuuden mennessään. Nyt siis voi vain katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä jos… Okei, melankoliasta se suomalainen on tehty, mutta onhan tämä viiltävän kaunista.

Mika Roth


Mikko Ilmari: Greenday Mikko Ilmari: Greenday
MI Music

Mikko Ilmari poprokkaili suurilla siveltimen vedoilla jo pariin otteeseen viime vuoden puolella. Atlantti nousi upeasti siivilleen keveämmän rungon antaessa voimaa, kun taas Tänään vieläkin rokkasi kasarimmin. Otsakkeestaan huolimatta täysin suomenkielinen Green Day sijoittuu tavallaan kahden edeltäjänsä puoliväliin, biisin jolkotellessa kepeän poprockin toimiessa jälleen ohjenuorana.

Tekstissä kertoja kaipaa itselleen sellaista hyvän yön biisiä, joka saa fiilikset nousemaan ja tanssijalan vipattamaan. Nähtävästi otsakkeen amerikkalaiset punkrokkarit pystyvät moisen toimittamaan, mutta punkin kanssa tällä hyväntahtoisella raidalla ei ole kyllä niin mitään tekemistä. Toki kitarasoolo kuullaan paikallaan, hieman ennen kolmen minuutin täyttymistä, mutta muuten Green Day -kappale on iloisen rullaavaa poprockia, jonka kertosäe tarttuu kieltämättä lähes greendaymaisella voimalla. Melkein nyt ainakin.

Mika Roth


Oona Kapari: Läpikuultava Oona Kapari: Läpikuultava

Laulaja-lauluntekijänä debytoiva Oona Kapari on jo aiemminkin toiminut musiikin saralla, mutta enemmänkin äänittäjän ja miksaajan tonteilla. Nyt modernia pop-musiikkia luova Kapari on siirtynyt mikrofonin toiselle puolelle, tosin tuotanto, äänitys ja miksaus on myös pidetty visusti omissa käsissä. Debyyttialbumi on ollut työn alla jo enemmän ja vähemmän kymmenen vuoden ajan, mutta työt ovat vieneet fokuksen omista tekemisistä. Tuo muuttuu kuitenkin nyt, sillä Kapari on viimein nostanut omat tekemiset ja tarpeet muiden asioiden edelle.

Tuosta oman tilan ja ajan kiinni pitämisestä kertoo myös ensimmäiseksi sinkuksi valittu Läpikuultava, jonka kuulaissa, elektronis-akustisissa soundeissa eri elementit liukuvat rajojen ylitse ja limittyvät toisiinsa. Pienistä oksista sidotaan aina vain suurempaa kimppua, mutta kappaletta ei räjäytetäkään missään vaiheessa katosta läpi. Ja onneksi näin, sillä tässä riisutussa ja pelkistetyssä muodossaan kappale pystyy lopulta saavuttamaan tekstin voiman. Lisäpinnat vielä siitä, että kokonaisuus pysyy kompaktissa kolmen ja puolen minuutin mitassa, jolloin biisistä jää sopivasti jano.

Mika Roth


Pelko: Sairaala Pelko: Sairaala

Pelko on yksi niistä yhtyeistä, jotka ovat nykyisen tilanteen johdosta päätyneet lykkäämään julkaisupäiviään tuonnemmaksi. Alkujaan melankolialla värjättyä kitararockia vahvasti suosiva ryhmä oli pistämässä uutta EP:tä ulos aiemmin, mutta C-kasetin julkaisupäivä sijoittuukin nyt jonnekin syksymmälle. Siitä huolimatta uusi sinkku saa muistuttaa, että kyllä kaikki vielä paremmaksi käy, vaikka asiat olisivatkin muuttuneet sairaalareissun jälkeen.

Rakkaus on siitä kumma asia, että sen täyden painon ja voiman ymmärtää aivan liian usein vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on yllättäen vaarassa. Kappaleen tarinassa kaksi ihmistä menee sairaalaan ja ehkä jonain päivänä kaksikko myös kulkee yhdessä ulos sairaalasta, tosin silloin monet asiat ovat peruuttamattomasti muuttuneet. Vähäeleinen biisi kulkee salakavalasti kohti kertosäettään, tarinan avautuessa hitaasti täyteen kukkaansa/kauheuteensa. Muistetaan halata ja rakastaa toisiamme kun vielä on aikaa, eikö vaan?

Mika Roth


Revolvd: F & A Revolvd: F & A
Secret Entertainment

Revolvd on jyväskyläläinen pop-punk -yhtye, joka ei emmi käyttää suuria, laajakangasmaisia linjoja kun niille on tarvetta. Pari vuotta sitten debyyttialbuminsa pyöräyttänyt ryhmä on aloittanut uuden syklin vahvalla kipaleella, joka soi kuten suurimpien amerikkalaisten popahtavaa punkrockia soittavien bändien isot hitit konsanaan. Ja se ei ole aivan vähän sanottu se.

F & A ampaisee talla laudassa matkaan suoraan startista ja ensimm√§inen puoli minuuttia onkin reipasta vy√∂rytyst√§ runsaalla s√§hk√∂kitaralla ja valtaisalla taustalla varustettuna. S√§keist√∂√∂n p√§√§stess√§ massaa v√§hennet√§√§n radikaalisti, kunnes koittaa kertos√§keen aika ja kaikki urut avataan j√§lleen koskettimineen ja taustalauluineen kaikkineen. Minuutissa kaikki oleellinen on jo k√§yty l√§pi, mutta niin vain kaava kantaa koko plus nelj√§n minuutin mitan. Sanomasta sen verran, ett√§ rakkaus voittaa lopulta kaiken ‚Äď my√∂s n√§m√§ suuret myllerrykset, joten nyt vain uskoa peliin.

Mika Roth


Sakea Ilta: Mänty (feat. Hannibal) Sakea Ilta: Mänty (feat. Hannibal)

Sakea Ilta sen tietää: jokaisella männyllä on oltava vahvat juuret. Sen takia hurjimmankin myrskyn jälkeen voit kyllä löytää juurensa ylös kiepsauttaneita kuusia, mutta männystä irtoaa yleensä vain muutama pikkuoksa. Vaikka mänty ei olekaan kansallispuumme (se on rauduskoivu), on tuo neulasilla koristeltu havisija saavuttanut vankan paikan sydämissämme.

Miten tämä kaikki sitten liittyy suomenkieliseen ja menovaihdetta suosivaan poprockiin, jota jyväskyläläinen Sakea Ilta tuttuun tapaansa soittaa? Hannibalin vahvistama ryhmä on tehnyt ylistyslaulun männylle, joka lähtee keinuen liikkeelle, aivan kuin tässä oltaisiin Karibian lämpimillä rannoilla. Eikä siinä mitään, sillä mänty lohduttaa myös tarinan kertojaa, joka kesken arjen paineiden heittäytyy selälleen, katsoo ylös ja näkee: männyn. Eipä aikaakaan kun rytmi vaihtuu dubiin ja Hannibal listaa kaiken kukkuraksi männyn luontaisia hyönteisvihulaisia, minkä jälkeen koetaan vielä pikavaihteella lasketeltu poprockin loppujuhla. Kyllä tämän tahdissa kelpaa huojua männyn lailla kevään tyrskyissä ja myrskyissä.

Mika Roth


Sepi Kumpulainen feat. Rotsi & Jyrä: Vittumainen mies Sepi Kumpulainen feat. Rotsi & Jyrä: Vittumainen mies
Playground Music Finland

Kalevankadun laulava talonmies on täällä taas, eli Sepi Kumpulainen pistää uutta sinkkua maisemaan. Näin uuden vuosikymmenen kunniaksi fiittaus on otettu mukaan kuvioihin ja Sepiä vahvistavat Rotsi & Jyrä, nuo maamme tunnetuimmat free lange muusikot (ja tuossa ei ole mitään kirjoitusvirhettä). Allekirjoittaneelle jäi hieman epäselväksi työjako, mutta eihän se tärkeintä asiaa peitä.

Ja mikä sitten on se pointti koko tässä kummallisessa touhussa?

Sepi laulaa vittumaisen miehen suulla, korostaen elon l√§pi luistelun taitoaan ja kyky√§√§n n√§in √§rsytt√§√§ muita. Ja kun itseens√§ kiinnitt√§√§ moisen kyltin, niin vaikea siin√§ on vastustajien viskoa en√§√§ katukivi√§ niskaan. Napsakka kitarasoolo hurmaa puolittaisella takeltelulla, vihellyksen osuessa yht√§ l√§helle nuottia. Soitossa on svengi√§ ja kun otsikko hoetaan kymmeni√§ kertoja, niin j√§√§h√§n se mieleen ‚Äď v√§kisinkin. Raivostuttavan tarttuvaa, eli taattua Sepi√§ t√§m√§kin helmi.

Mika Roth


Shark Varnish: Kivulias kakofonia Shark Varnish: Kivulias kakofonia

Tampereen synkissä öissä partioiva Shark Varnish on omaksunut tyystin omanlaisensa tavan syleillä pimeyttä ja valoa. Viimeksi helmikuussa Pakanallinen spektaakkeli -sinkullaan ambientin ja elektroprogekrautin uloimmilla renkailla riekkunut duo ei päästä kuulijoitaan nytkään helpolla. Viitteitä voi tietysti onkia jo kipaleen nimestä, mutta ei tämä oikeasti niin kivuliasta kakofoniaa ole.

Shamanistinen, riittimäinen ja vahvasti kerrostettu äänimöykky vaatii kiistatta sen toisenkin kuuntelun ajatuksella, ennen kuin pintojen alta, takaa ja sivuilta saattaa löytää riittävästi tarttumapintaa. Etenkin puolivälin loitsumainen lausuntapyörre on hankala piste, kun koko biisi tahtoo uuvahtaa käsiin, mutta syklisyys toimii sittenkin. Kaikista lyriikoista on vaikea ottaa vieläkään tolkkua, mutta uskotaan hitaasti paljastuvan kokonaisuuden kertovan lopulta kaiken. Tulevaa Kytö-pitkäsoittoa siis odotellessa.

Mika Roth


The Gallows Dance: Song for the Godless The Gallows Dance: Song for the Godless
Grey Beton Records

Vuonna 2017 perustettu The Gallows Dance on kouvolalainen yhtye, joka on omaksunut sanalla sanoen persoonallisen kulman musiikkiinsa. B√§ndi soittaa n√§et folkahtavaa, amerikkalaista roots-musiikkia jossa banjo helkk√§√§ ja murhia tehd√§√§n suurten tunteiden ‚Äď ja mahdollisesti √§√§nienkin ‚Äď opastamina. Ryhm√§ kutsuu itse√§√§n puoliakustiseksi hautajaissaattueeksi, joka esitt√§√§ tanssimusiikkia perkeleenpalvojille, eli mustan huumorinkin p√§√§lle ymm√§rret√§√§n n√§iss√§ piireiss√§.

Louisianan suunnilla hautajaisbändit vetävät yleensä vain yhden hitaan, minkä jälkeen siirrytään nopeampiin ja hilpeämpiin siivuihin. Kouvolassa asiat tehdään tietysti hieman toisin, mutta Song for the Godless ei missään nimessä ole hidas tahi raskas numero. Vanhaa vihtahousua sponssaava veto voisi toki olla kipakampikin, mutta toisaalta tässä muodossa Riinan sielukas laulu pääsee oikeuksiinsa. Puoliakustinen töminä ja riittävästi kielisoitinta päälle, niin kyllä se vanhempikin sorkka vielä permannosta irtoaa. Mielenkiintoista.

Mika Roth


Tommi Kalenius: Elämän kevät Tommi Kalenius: Elämän kevät
Running Moose

Popmusiikin historia on suunnaton mahdollisuuksien kenttä, josta voi ottaa opikseen, ja jonka rikasta juuristoa voi omaksua monin tavoin ja monilla eri tasoilla. Tommi Kalenius on ehtinyt julkaista urallaan jo monta pitkäsoittoakin, joilla popin, rockin ja noiden päälinjojen lukuisten sivuvirtausten vaikutteita on käsitelty milloin mitenkin.

Herran uusin sinkku on sinfonisen barokkipopin valioyksilö, josta nousee väistämättä mieleen monet takavuosien Euroviisukappaleet. Ja takavuosilla tarkoitan tässä tapauksessa 60-80-lukuja. Runsaan kerroksellisuuden, autenttisten torvien ja kuulaaksi hiotun laulun unenomaiset hunnut hyväilevät nostalgian poskia ja saatekirjeessä ei suotta mainita myöskään The Beach Boysin suurinta pop-neroa, Brian Wilsonia. Elämän kevät kertoo kuolemassa olevasta keväästä, joka katoaa jonnekin satumaisen lumen alle, mutta täyttää samaan aikaan kaikki tutut kriteerit. Jos Euroviisut olisivat raikuneet tänä vuonna, olisin mieluusti kuullut niissä edes pari näin tasokasta eurooppalaisen vintage-popin modernia helmeä.

Mika Roth


V. Härkönen: Nää juhlat kuolee mut mä aion elää V. Härkönen: Nää juhlat kuolee mut mä aion elää
Soit Se Silti

V. Härkönen avasi viime vuonna soolouransa mainiosti kahdella sinkulla ja yhdellä maksisinkulla. Nyt juhlat jatkuvat uuden sinkun muodossa, eloisamman bändisoundin antaessa sivustatukea mielenkiintoiselle synafolkille. Saatesanojen mukaan materiaalia on valmiina enemmänkin, mutta mitään kiveen hakattuja suunnitelmia niiden julkaisemiseksi ei vieläkään ole. Ja ehkä se on vain hyväksi, sillä paineettomuus loistaa tämänkin biisin läpi voimista suurimpana.

Joskus napakka ja naseva otsake on hyväksi, mutta tokihan Nää juhlat kuolee mut mä aion elää -kappale kertoo myös olennaisen viestinsä jo nimellään. Kertoja on törmännyt johonkuhun, jonka kanssa on hyvä nostaa kytkintä kuin Bruce Springsteen Marynsa kera konsanaan. Hauskoilla synasoundeilla käynnistyvä siivu saa hymyn nousemaan huulille, Härkösen piirtäessä yllättäviäkin yksityiskohtia sisältävän tarinan harkituin liikkein. Päähenkilöt ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä, mutta kukapa moinen olisikaan näinä päivänä. Hitaasti koukuttava biisi, jonka keskiosuudella bändisoundi nostaa kipaleen vielä täysin uudelle tasolle.

Mika Roth




Lukukertoja: 1514
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs