Sinkut - Hein�kuu 2021

5th Season: On the Dark Side of the Moon

Jos vaikutteita on saatu, niin turhahan niit� on sen enemp�� peitell�, vai mit�? 5th Season on nimekk�iden soittajien muodostama progerock-yhtye, jonka rakkaus Pink Floydin suuntaan on mit� kiistattomin. Niinp� debyyttisinkun otsikko saa osoittaa suoraan Floydin klassikkoon, eik� siit� ole haittaa kellek��n. Kitaristi/vokalisti Tapio Ylinen ja basisti/vokalisti Mikko L�ytty ovatkin saaneet ladottua progetiilens� komeaksi muuriksi, jonka harjalla loistaa t�ytel�inen melodia.

Kvartetin muut j�senet, eli kosketinsoittaja Arto Piispanen ja rumpali Jani Auvinen, t�ydent�v�t ja kiteytt�v�t soundin sellaiseksi, ett� edes sinkkubiisin p��lle kuuden ja puolen minuutin mitta ei ole mink��nlainen probleema. P�invastoin, siivu tuntuu aina loppuvan kesken, eiv�tk� David Gilmourin kitarointia varioivat kuviotkaan aiheuta ongelmia ainakaan t�ll� suunnalla. Rikas soundi, hillitty toteutus ja modernin sek� klassisen sopiva sekoitus, ei t�ss� muuta tarvita. Ensi talveksi luvataan albumia, jota ainakin allekirjoittanut j�� odottamaan korkein odotuksin.

Mika Roth

---

Ajosp��n HiFi: V�h�n liian vanha

Suomenkielinen rock, suomalainen rock vai suomirock? Jonnekin noille tienoille osuu toista albumiaan syksyll� ulos tuuttaava Ajosp��n HiFi, jonka tuore sinkku paljastaa jo hieman tulevaa. Rock on yht��lt� nuorten soittajien puuhakentt��, mutta toisaalta rock on rajaton riemu, joten onko kukaan koskaan oikeasti liian vanha rokkaamaan?

V�h�n liian vanha -biisill� pohditaan siis ik��ntymisen eri puolia ja sit�, ett� pit�isik� jossain vaiheessa vain ohittaa seniorisarjan soittajat ja j�tt�� ne omiin ympyr�ihins�. Itse vastaan rockin ja ik��ntymisen ikuiseen kysymykseen aina toteamalla, ett� jos Rolling Stones voi edelleen jatkaa, niin miksi eiv�t muutkin puskisi eteenp�in. Lemmy ei luovuttanut, eik� Dylankaan taida lopettaa ennen hautaa. Ajosp��n HiFi omaa sit� paitsi niin rikkaan helkkyv�n soundin, ett� t�t�kin sinkkua kuunnellessa voi vain nauttia. Erityiskiitos kitarasoundista jossa Eppu Normaali ja Dire Straits saadaan jotenkin survottua samaan luokkakuvaan ilman suurempaa kinaa.

Mika Roth

---

Bathtub Admirals & Misguided Missiles: Butterflies
Royal Mint Records

Kerrassaan upeasti nimetty Bathtub Admirals & Misguided Missiles on yhtye, joka punoo yhteen kitarasta l�ytyv�t blues-fiilikset ja ambientin synavetoisen kaihon. Salaper�isyyden verhoihin peittyv�n ryhm�n debyyttisinkku on l�hes kokonaan instrumentaalisiivu, mit� nyt muutamat puhesamplet(?) rikastavat melankolisia tunnelmarakenteluja. Esikoissinkku on ensimm�inen n�yte tulevalta Mightmares-pitk�soitolta, jonka nimi kuuluukin kirjoittaa muuten juuri noin.

Blues ja ambient, delay-kitara ja kovasti analogisilta kuulostavat syntikat, syv�n etel�n kuumeiset r�meet ja Miami Vicen pastellinv�riset synataivaat. Kyll�h�n t�ss� rakennetaan siltoja, tai pitkospuita, melko erilaisten maailmoiden v�liin, mutta tuloksia vaativassa maailmassa kutsuisin t�t� onnistumiseksi. Huomaan itse huumaantuvani yli yhdeks�nminuuttisen Butterfliesin lennosta, jossa pient� hetke� ja sen taikaa pystyt��n ja osataan venytt�� loputtoman tuntuisesti. Eik� tuo loputtomuus ole mik��n lohduton manner, vaan alati uusia puolia itsest��n paljastava ihmeiden paikka. Mainitaan viel� erikseen, ett� sinkun voi hankkia my�s vinyylimuodossa. H�mment�v��, upeaa ja h�mment�v�n upeaa, joten odotellaan innolla pitk�soittoa.

Mika Roth

---

Elephant Magnet: Skyfall

Oman matkansa ensiaskeleita ottava Elephant Magnet tarjosi arvioitavaksi kahta yht� aikaa julkaistua sinkkua, joista vanhana James Bond -fanina valitsin tietysti Skyfall-nimisen yksil�n. Saatesanoissa kummankin kipaleen videota mainostetaan Jyrki-henkisiksi, mik� her�tti puolestaan ristiriitaisempia tuntoja. Ys�rille kielt�m�tt� haiskahtaa my�s Skyfall, josta ei (onneksi?) l�ydy mit��n Bond-torvia tai kivitalon kokoisia ��nivallimonstereita.

Elephant Magnet ei sinkkujensa kyljess� tarjoa mit��n vertailukohtia, tai edes musiikillisia termej�, mutta kitaravetoinen poprock on kiteytettyn� homman nimi. Naisvokalistin laulu pysyttelee suhteellisen tiivisti tontillaan ja kertos�keess� peltej� availlaan jo mukavasti, vaikka isommallekin revittelylle olisi ollut tilaa ja tilausta. T�rkein koukku l�ytyy kuitenkin melodiasta, jonka ymp�rill� biisi py�rii v�h�eleisin askelin. Periaatteessa hiljaa/kovaa kaava toimiikin, mutta jotenkin soitto vaikuttaa varovaiselta, eik� sellaista mukaan heitt�ytymisen fiilist� p��se syntym��n. Lupaavaa siit� huolimatta, etenkin kun sovituksen puolella on osattu v�ltell� aidan matalampia osuuksia.

Mika Roth

---

HATITA: Get It (feat. Ricky Banks)

HATITA on Helsingist� kotoisin oleva ja puolet vuodesta Lontoossa asuva pop-artisti, joka jahtaa sinkkuhitti� lontoolaisen tuottajan Matthew �Tiny� Petersin kanssa. Huippumodernissa musiikissa r�n�b, rap, hip hop ja ehk�p� hieman lattaripoppikin toimivat er��nlaisina suuntaviittoina, mutta homman idea on ennemminkin yhdistely kuin rusinoiden poiminta. Syksyksi lupaillaan toista EP-levy�, joten panokset ovat nousemassa.

Get It nojaa vahvasti rytmiins�, joka tempoo ja s�tkii samaan aikaan pienill� taajuuksilla ja villisti. Kaikessa voikin aistia v�litt�m�sti pinnan alla vaikuttavat j�nnitteet, jotka uhkuvat vaaraa ja j�nnityst�. Lontoolaisen sanataitelija/r�pp�ri Ricky Banksin osuus on upotettu syv�lle soundimattoon, eik� vierailusta ole mielest�ni mainittavampaa hy�ty�. HATITA itse sen sijaan pystyy hy�dynt�m��n kapeat paikkansa ja soundien v�liin puristuvat tilat, jolloin biisi tuntuu jatkuvasti kaatuvan p��lle � hyv�ll� tavalla.

Mika Roth

---

Helmi Ada: Utopiaa

Helmi Ada on savolaisl�ht�inen, nykyisin Tampereella asuva laulaja/lauluntekij�, joka luo vanhassa hengess� kaihoilevaa poppia. Tai ainakin Utopiaa-sinkku pelaa rohkeasti eri aikakausien elementeill�, joiden rinnalla Helmi Adan laulu kiemurtelee kuin kelvollisesta ranskalaisesta elokuvasta karanneena. Kuulijasta riippuen moninaiset palaset joko asettuvat ymm�rrett�v�ksi ��nten virraksi, tai sitten kaikki kuulostaa vain kasaan viskatulta ��nten r�ykki�lt�.

T�m� oli kiistatta niit� sinkkuja, joiden kypsyttely otti t�ll� er�� enemm�n aikaa ja yrityksi�. Yht��lt� vanhojen iskelmien ja ranskalaisen laulelman juonteet ovat kaikessa kaihossaan upeita, mutta kertos�keen takova rytmi ja hellin sormin hakkaava sanasarjatuli eiv�t vain asetu kohdilleen. Kun s�keist�iss� viel� p��stet��n irti kaikista maailman soittimista theremin, niin johan on reseptoreilla pureskeltavaa. Ja juuri kun olin antamassa periksi, huomasin hyr�ilev�ni p��melodiaa jotain kotiaskareita puuhaillessani. Kiistatta yksi kummallisimmista biiseist� t�n� vuonna, mutta eiv�tk� kaikki parhaat siivut ole jollain tavoin vinoja?

Mika Roth

---

Ilona Ines: Pikku Lolita

Ilona Ines on julkaissut ensimm�isen sinkkunsa, sen tyyli on discopoppia ja siin� sitten onkin kaikki tarjottu tieto t�st� b�ndist�. Siis oikeasti, artistit ja yhtyeet, satsatkaa oman tuotteenne markkinointiin ja myyntiin, sill� silloin on helpompi saada jalkaa ovien v�liin. T�ll� er�� musiikki puhukoon j�lleen tekij�idens� puolesta, joten mist� t�ss� on kyse?

Hmm, Pikku Lolita leikittelee ainakin discon, popin ja modernin iskelm�n kanssa, mutta yhtye ei takerru mihink��n n�ist� genreist� tarpeettoman tiukasti. Biisin suurin aarre l�ytyy kertos�keen melodiasta, sek� sen ymp�rille leivotusta poprock-kakusta, joka maistuu juuri niin pinkille hattaralle kuin sen pit��kin maistua. Biisin p��koukku nappaa tukevasti poskesta kiinni ja naisvokalisti osaa vet�� osuutensa juuri oikealla tyylill�, jolloin iloinen leikkisyys ei kaadu huumorin puolelle. Lyriikoissa tarjotaan Pikku Lolitan rinnalle femme fatalea, mutta ainakin itse ole onnellinen tehdyst� valinnasta. Napakka startti ja sopivan juustoisa soundi.

Mika Roth

---

Khroma: Tread Light

Helsinkil�inen elektronisilla elementeill� metalliaan rikastava Khroma julkaisi kolmannen pitk�soittonsa ensimm�isen sinkun jo loppuvuodesta 2019. Kill the Frictionin myllytt�ess� elektrometalliaan piti albumin ilmesty� jo seuraavana kev��n�, mutta sittenh�n maailma pys�htyi. Nyt on koittanut kolmannen sinkun aika ja n�ill� n�kymin Ex Nihilo julkaistaan syyskuussa, joten eteneminen voinee j�lleen hiljalleen k�ynnisty�.

Basistin verran muokkaantunut yhtye paukuttaa Tread Light -siivulla isoin vasaroin, mutta Khromalle tyypillisesti kipaletta ei kuitenkaan nuijita hengilt�. Kikkailu massiivisten vy�rytysten ja ilmavien osuuksien v�lill� onkin j�lleen kerran mestarillista, kun kuulijan huomiota ohjataan taiten. Liev�sti efektoidut vokaalit sek� s�ks�tt�v�t koneet ovat yksi laita, groovaava metallimyllytys rytmipuolelta tarjoaa tuhdin pohjan ja kitarahan yritt�� ehti� j�lleen kaikkialle. N�in jykev� m�iske voisi k��nty� helposti metallipakkopullaksi, mutta Khroman tiukka kokemus sek� n�kemys korjaavat vaivatta voiton kotiin.

Mika Roth

---

Musta Tulevaisuus: Musta Tulevaisuus 7 (feat. Mahls)
Kuohu Records

Yll�tyin itsekin huomatessani, ett� olen arvioinut kaikki t�h�n menness� ilmestyneet Musta Tulevaisuus -yhtyeen sinkut. Noinko tumma synapop vain vie meik�l�ist�? Musta Tulevaisuus 1, Musta Tulevaisuus 2 ja Musta Tulevaisuus 6 tutkivat kukin synapopin varjoja, joista toiset olivat synkempi� ja syvempi� kuin toiset, eik� spoken flow -artisti Mahlsin vierailu ole muuttanut asioita.

Uusinta sinkkua yhdist�� menneeseen takova rytmi, eteenp�in nojautuva fiilis ja naisvokalistin kire�hk� laulu, joka on kuitenkin olennainen osa koko juttua. On vaikea sanoa, ett� onko t�m� nyt sitten enemm�n krauttia, coldwavea vai synapoppia, sill� kaiken sitoo yhteen kotoinen melankolia. Korkealla naksuttavat koneet s�ks�tt�v�t kuitenkin bittej��n siten, ett� j�lkimm�isen puoliskon kaaosmainen v�liosa pystyy kirkastamaan sumeudellaan kaiken. Nelj�s isku ja aina vain pelkki� kunnareita.

Mika Roth

---

NEVA: Sin� voit valita kaupungin

NEVA on yksi niist� yhtyeist�, joiden vuoden 2020 pitk�soitto vilahti hieman ohitse. Syit� t�h�n oli tietysti monia, mutta NEVA on p��tynyt uudistamaan kokoonpanoaan ja hilaamaan t�ht�int��n entist�kin korkeammalle. Eli vastoink�ymiset jalostavat j�lleen kerran kohdettaan, vaan kuinka ensiluokkaiseksi yhtyeen melodinen poprock on lopulta kehittynyt? Sen kertoo viimeist��n keikkojen paluu, jonne luvataan runsaasti uutta materiaalia esitett�v�ksi.

Aloitetaan ensimaistiaisen parhaasta osasta, eli kertos�keest�. Kappaleen otsikko kertookin jo lauseen, jota versioidaan, toistetaan ja iskostetaan kuulijoiden vastaanottimiin. Lauseen yst�v�ksi on loihdittu melodiakulku, joka niin ik��n kehittyy ja muuntuu, kunnes nelj�nnen minuutin aikana biisi todella l�htee yl�kierteiseen loppukiihdytykseen. Aiemminkin kitarapoprockissa on ollut tilaa koskettimille, mutta nyt sanoisin kiipparimaalailujen olevan entist�kin merkitt�v�mpi� osasia isossa kuvassa. Vokalistin py�re�n pehme� lausuntatapa sopii ymp�rist��ns� ja muutenkin soundi on aiempaa tasapainoisempi, joten lupaavalle vaikuttaa.

Mika Roth

---

Rento: Junaan juoksit

Rento on kolmen laulavan soittajan folkahtavaa ja rootsahtavaa musiikkia luova b�ndi, jonka p��asialliset soittimet ovat haitari, mandoliini ja banjo. Ja kuten nimikin jo antaa ymm�rt��, niin nyt voi ottaa rennommin ja nostaa vaikka ne jalat sohvan k�sinojalle. Sinkulle ei ole juuri saatesanoja suotu, mutta tokihan kaihoisat melodiat ja ilmaan leijumaan j��v�t nuotit pystyv�t viestim��n tarvittavan?

Niin, rakkauden kaipuutahan t�m�(kin) biisi tihkuu ja kolmi��ninen laulu pidet��n mestarillisen pienen�. N�in huomasinkin istuvani tuolini etureunalla ja kuuntelin tarkkaan harvoja sanoja. Vokaalit, banjo ja hipihiljaa soitetut muut soittimet onnistuvat luomaan hiljaisuuden taian, jolloin jokaisen soittimen pieninkin liike tulee huomattua ja valokeilassa nopeasti vieraileva huuliharppu takuulla rekister�id��n. T�m�h�n on herttaisen pieni kipale, mutta ytimen melodia sykkii l�mpim�ll� syd�mell� ja rikkaalla verell�, joten suositellaan kaikille riippukeinuista pit�ville � ja miksei muillekin.

Mika Roth

---

SADETTA: Luuranko

Rakkaus on tunnetusti taistelukentist� raain, joka tuottaa loukkaantuneita ja raatoja tiiviiseen tahtiinsa. Sitten ovat viel� ne luurangot, jotka kolistelevat itse kunkin kaapeissa lis�murheita ennustaen, ja juuri siit� kertoo SADETTA uudella sinkullaan. Saatesanoissa biisin kylkeen tarjotaan mustaa huumoria, mutta t�ll� er�� kivet taitavat osua vain poikkeuksellisen hyvin kohteisiinsa.

Alle kahteen ja puoleen minuuttiin taottu siivu saattaa olla hiukan pikaisen puoleinen, mutta samaan aikaan se on mit� selvimmin kunnon jorausbiisi, jossa ruma sana sanotaan niin kuin se on. Luuranko l�hteekin tanssaamaan iloisesti pitkin lattiaa ja vaikka tarinan umpisolmusta ei ole n�ht�viss� mink��nlaista kaunista ulosp��sy�, niin ainakin p�hkin�� pureskellessa voi nauttia ensiluokkaisesta poprock-biisist�. Kirsikkana kakun p��ll� toimivat tarttuva kertos�e, vinkuvat efektit ja h�peilem�t�n iskelm�- sek� tanssimusiikin hy�dynt�minen, mik� saattaa olla tulkittavissa em. huumoriksi.

Mika Roth

---

Sin Cos Tan: If I Was Gone
Solina Records

Trigonometriset funktiot her�tt�v�t taatusti monissa syvi� tuntoja, joten Sin Cos Tan on kiistatta osannut valita itselleen puhuttelevan nimen. Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan muodostama synapop-duo on ehtinyt julkaisemaan ennen t�t� jo kolme pitk�soittoa sek� EP-levyn, ja uutta EP-levy� luvataan syksyksi. Ensimm�inen uusi sinkkulohkaisu on tuttua synapoppia, jonka tahdissa kuuleman mukaan �voi yht� hyvin itke� ja tanssia�.

Historiaa siis l�ytyy ja kansainv�lisi� n�ytt�j�kin piisaa, mutta Sin Cos Tanin ei tarvitse tukeutua jo tehtyihin asioihin luodessaan uutta. Tulevan Drifted-EP:n k�rkibiisi onkin juuri sopivan nopea tanssimiseen, mutta riitt�v�n pohtiva my�s ajatusten kiid�tt�miseen hieman toisenlaisiin paikkoihin. Kuuden vuoden julkaisutauko on mahdollisesti tehnyt jopa hyv�� kaksikon kemioille ja tavallaan n�in pitk�n ajan j�lkeen Sin Cos Tan on j�lleen aloitusruudussa, josta se ampaiseekin lupaavaan vauhtiin. Kertos�keen idioottivarmuus ja soundien sopiva 20-lukulainen ajattomuus osuvat kohdilleen, joten uusi alku on ainakin lupaava.

Mika Roth

---

Tears Apart: Alive

Tears Apart on aiemmin mielest�ni kunnostautunut hieman vanhemmalta soundaavan rockin parissa, mutta Alive posauttaa modernin elektronisen rockin potin kuin tyhj�� vain taivaan tuuliin. Eritt�in tanssittava numero pist��kin pakan sekaisin, eik� yhtyeen ole silti tarvinnut luopua ainoastakaan luottokortistaan. J�lleen kerran rockin aikalinjat on vet�isty komeasti solmuun, mutta lopputulema ei olekaan mik��n turhauttava umpisolmu, vaan mit� vieh�tt�vin poprusetti.

Alive soi isosti ja avoimen raikkaasti, vokalisti Lotta Svartsj�n laulun kohotessa korkealle, korkealle, aivan taivaisiin saakka. Laulutapa, kuten b�ndin tyyli muutenkin, her�tt�� taatusti ristiriitaisia tuntoja, mutta ainakaan lopputulema ei j�t� kuulijaa kylm�ksi. Kolmessa minuutissa juostaan tiukalla tahdilla maaliin, positiivisten vibojen suorastaan r�iskyess� silmille. T�m�kin lienee yksi reaktio koronan hetkellisesti lamauttamaan maailmaan ja uuteen todellisuuteen, jolle monet ovat jo valmiit sanomaan hyv�stit.

Mika Roth

---

Teemu Nuotio: Saimaan Soundbwoy
Playground Music Finland

Teemu Nuotio on reggae- ja rap-musiikin rajoja rikkova kotimainen artisti, joka pist�� soolodebyyttisinkullaan kasaan melkoiset bileet. Herra on r�p�nnyt ja laulanut aiemmin jo eri b�ndeiss�, eik� keikkailukaan ole tuntematonta joko soolona tai soittajilla, joten mist��n keltanokasta ei ole en�� kyse. Etel�-Savosta Tampereelle p��tynyt laulaja/lauluntekij� on ehtinyt asua my�s Espanjassa, joten soundin laveus sek� rikkaus eiv�t liene mit��n yll�tyksi�.

Niin, se soundi. Kaiken pohjana on tuhti reggae-poljento, mutta it� sekoittuu l�nteen ja pohjoinen etel��n, eiv�tk� rajalinjat ole mitenk��n selkeit�. Eik� niiden pid�k��n olla. Dancehall kaikuu taustalla, rootsin juurekkuuden voi tuntea mullan l�pi ja jopa balkanilaisen tunnelman pystyy aistimaan, kun el�vill� soittimilla veivataan musiikkia lastuina eetteriin. Soundillinen kerroskakku maistuukin monelta ja eteenp�in nojaava rytmi pit�� huolen siit�, ettei l�mp� p��se laskemaan. Reggaelle ominaisesti lyriikat on uppopaistettu positiivisuudessa ja kaikki huuhdotaan alas raikkaan viileill� soundeilla. Parasta kes�ll� ja kes��n.

Mika Roth

---

The Nevements: Immortal

The Nevements on Oulussa vuonna 2020 perustettu poprock-yhtye, mutta j�senist�ll� on jo mukavasti kokemusta aiemmista yhtyeist�. Niinp� lastentauteja ei tarvitse sairastaa debyyttisinkulla, jolla tyylikin tuntuu jo asettuneen kohdilleen. Ryhm�n tummassa soundissa on l�sn� vahva melodisuus, eik� edes sinkun suhteellisen pitk� mitta koidu ongelmaksi, sill� rakenteet kest�v�t vaivatta l�hes viiden ja puolen minuutin mitan.

Immortal on biisin� miellytt�v�n positiivinen ja eteenp�in nojaava numero, jota v�ritt�v�t monet t�rke�t elementit. Ensinn�kin vokalistin karismaattinen ��ni ja ilmaisu ovat kantavia palasia, eik� englannin ��nt�mysk��n tuota ongelmia. Rytmiryhm� osaa pit�� tahdin nykiv�n energisen�, mutta samaan aikaan letke�n�, ja homman kruunaavat koskettimien tukemat kitarat. Tietysti kulhossa on jo melkoinen m��r� aineksia, mutta niin vain niist� j�sentyy kest�v� biisi, joka tuntuu vain kasvavan ajan my�t�.

Mika Roth

---

TINA: Loppukiri

TINA-nimen takaa l�ytyy Lapin Kemij�rvelt� Jyv�skyl��n p��tynyt Tiina Nyyss�nen. Samaan aikaan tanssittavan elektronista ja folkahtavan orgaanista poppia luova laulaja/lauluntekij� saavutti er��n laulukilpailun finaalin jokunen vuosi sitten, joten uuden biisin poikkeuksellinen syntytarina sopii mainiosti n�ihin aikoihin. Alkujaan TINA n�et julkaisi Loppukirin kertos�keen netiss�, ja kun vastaanotto oli huiman positiivinen, niin pakkohan siin� oli tehd� biisi loppuun asti valmiiksi.

Loppukiri on korona-ajan kappale, jossa tuskaillaan uupumuksen ja kaiken harmaantumisen alla. Olet yksin ja eristyksiss� eik� se loppukiri tunnu koskaan loppuvan, vaan aina vain pit�isi jaksaa viel� hetki � ja hetki lis��. Negatiivinen on j�lleen kerran synnytt�nyt positiivista ja vaikka t�m�kin biisi kertoo elon tuskasta, osaa se kertoa kaiken jotenkin nostattavasti. Tekstin puristavuus ja pop-melodian nostattava fiilis luovat kummallisen j�nnitteen, mutta mit�p� muuta n�m� puolitoista vuotta ovat olleet kuin kummallisia. Elektronisuuskin osataan pit�� suitsissa, joten sinkun tarttuvuusluvut lienev�t poikkeuksellisen suuret.

Mika Roth

---

Viivi Josefina: Kaivariin

Vajaa kaksi vuotta sitten ihastelin kuinka Viivi Josefina pystyi yhdist�m��n moderniin poppiin afrikkalaisia ja karibialaisia fiiliksi�, eik� 16 Cl Sua vaikuttanut silti mitenk��n teenn�iselt� sinkulta. Tuon j�lkeen on koettu yksi riivaava pandemia, jonka my�t� kaikki meni uusiksi. Yksi sulkujen ja karanteenien aikana syntynyt biisi on Kaivariin, jossa kaivataan sit� normaalia el�m��, tai edes sen palasia.

Kaivariin-kappale ilmestyi itse asiassa jo vuosi sitten pianoversiona, mutta nyt on koittanut isommin soivan �t�ysversion� aika. Kaivariin on mielest�ni mit� selvin viittaus angloamerikkalaisen neosoulin suuntaan, johon tosin on haettu suomalaista kulmaa ja pohjoista v�ri�. N�in on syntynyt kertos�keess��n isosti paukkuva ja s�keist�iss��n hiljaisemmin haaveileva pop-pienokainen, joka uskaltaa my�s flirttailla modernin r�n�b:n kanssa. Sanoituksessa siis kaivataan vaan ei ik�v�id�, mik� on my�s miellytt�v�� vaihtelua kotoiseen �pidet��n ik�v�� -perinteeseen.

Mika Roth

---

Volar: Irrational
Soundhill Music

Volar on kotimainen yhtye, jota kutsutaan saatesanoissa moderniksi. Tietysti modernius on aina kuulijan korvassa, silm�ss� ja/tai muissa havaintoelimiss�, mutta omaan korvaani ryhm�n raskas ja tarttuva soundi on kovin tutun tuntuista. Aiemmin ainakin yhden sinkun pari vuotta sitten julkaissut yhtye on kuitenkin l�yt�nyt melkoisen kultakimpaleen, joten vokalisti Kaarlo �sterdahl, kitaristi Tatuarttu Ruponen, basisti Johannes M�ki-Ullakko ja rumpali Severi Vihavainen saattavat hyvinkin kirjoittaa rockin suureen opukseen oman lukunsa.

Tuo edell� mainittu kultakimpale on Irrational-biisin kitarakoukku, joka viskataan ensi kertaa ilmoille heti startissa. Sen rinnalle on osattu jalostaa ensiluokkainen laulumelodia ja kun p��st��n kertos�keeseen, niin lis�� jalometalleja tulee nopeasti vastaan. Vokaalit on miksattu hieman upoksiin, tosin yhdess� kitaran kanssa laulu toimii yh� kuin h�k�. N�it� temppujahan ovat k�ytt�neet muset ja muut ties kuinka monesti, mutta aina vain sielt� tuntuu l�ytyv�n raikkaita yhdistelmi�. Ei mit��n huikean ultramodernia, mutta ehdottomasti t�t� p�iv��.

Mika Roth

---

Yournalist: Trap Name
Dring Tonight Records

Aika muuttaa meist� jokaista, ja niin sen kuuluukin tehd�, sill� matkamme t��ll� on lineaarinen. Yournalist oli viimeksi esill� Desibeli.netin sivuilla alkuvuodesta 2014, kun h�mm�stelin Plays Jazz -pitk�soiton tyylillist� sekamelskaa. Kolmeen minuuttiin kaiken mahdollisen pilkkova yhtye vet�isi taas maton altani, sill� kasari-AOR-soundia en todellakaan osannut odottaa kolmatta pitk�soittoa pohjustavalta sinkulta.

Kuvitelkaa p��ss�nne Reaganin aikakauden Survivor ja yritt�k�� hilata tuota kuvaa millennium-bileisiin, joissa mik��n ei ole liikaa. Toki Trap Namen ydin on mit� selvimmin rockin perint�tekij�ist� kasattu, mutta tahallisen (?) korneilla samplailuilla leikittelev� raita tuntuu p��tyneen t�ysin v��riin juhliin. Vai onko tuo j�rjet�n kontrasti juuri se tarkoitus, kuuluuko kuulijan tuntea lattian kallistelevan juuri n�in? Huh, oli syy-seuraussuhde mink�lainen tahansa, niin oivan p��koukun ymp�rille on rakennettu hieman alle kolmen minuutin mittainen AOR-helmi. Ja tuon ��neen sanominen muuten sattui suhteellisen paljon.

Mika Roth