Pienet

Sinkut - Heinäkuu 2022

08.07.2022


Aode: Omituisen veden rannalla Aode: Omituisen veden rannalla

Onko musiikin syntymä jo riittävä ihme, vai onko sen jakamisen taika merkittävämpää? Näitä kysymyksiä on pyöritelty pitkään, kenties aina aikojen alusta saakka. Varsinaissuomalainen laulaja/lauluntekijä Aode teki pitkään musiikkia, joka päätyi pöytälaatikkoon, mutta jossain vaiheessa syntyi päätös muuttaa tilannetta. Herkän hiljaista indie folkkia edustava esikoissinkku on kaunis kappale, jota kuunnellessa en voi kuin ajatella: onneksi kuulen tämän musiikin.

√Ą√§ness√§ ovat vain nainen ja akustinen kitara, eik√§ kumpikaan varsinaisesti l√§hde julistamaan olemassaoloaan √§√§nekk√§√§sti. Omituisen veden rannalla -kappaleen ydin onkin hiljaisuuden rajoille ty√∂nnetyss√§ tunnelmallisuudessa, joka pakottaa todella kuuntelemaan sanoja ja hiljentym√§√§n musiikin √§√§rell√§. Unenomainen tarina kulkee oletettavasti useammassakin aikalinjassa, mutta rakkaus on selv√§sti aiheena, vaikka tulkintoja on aina yht√§ monta kuin kuulijoita. Nostan esiin Aoden persoonallisen laulutavan ja pehme√§n kitaroinnin, joka tekee n√§ist√§ kolmesta minuutista suorastaan hypnoottisen kokemuksen. Kiitos.

Mika Roth


As I May: Traitor As I May: Traitor

As I May pistää musiikin lajitunnistukseen mutkia, sillä modernin metallin, korkeaoktaanisen rockin ja tarttuvan popin kanssa operoiva orkesteri osaa jalostustyönsä salat. Saatesanoissa bändi leimataan metalliryhmäksi, mutta Traitorin ydin on mielestäni mitä toimivin rockbiisi, jolle on valettu raskaat kuoret. Ryhmän vasarat iskevät taajaan sekä lujaa, joten seuraavat viikot pitkin Keski- ja Länsi-Eurooppaa rundaava bändi saanee kerättyä ulkomailta kunniaa & glooriaa.

Tai niin soisi ainakin tapahtuvan, sill√§ Traitor on osapuilleen t√§ydellinen rockmetalli-pamaus. Kaikki rakentuu n√§inkin melskeisess√§ ilmaisussa melodisuuden alkuvoimaan, jota √§rh√§k√§t ja monipuoliset vokaalit korostavat. Soundien puolella onkin tehty kellontarkkaa ty√∂t√§, koska hiljaisuuden porteilta siirryt√§√§n hetkess√§ sellaisiin √§√§nihurrikaaneihin, ettei mit√§√§n rajaa. √Ą√§nimaisema on kuitenkin kirkas, selke√§ ja tym√§kk√§, vaikka kappaletta kuuntelisi mink√§laisista kaiuttimista tahansa. T√§ss√§ onkin huippuluokan stadionbiisi, joten olisiko t√§ss√§ seuraava kotimainen suurnimi? Kaikki oleellinen on jo kasassa ja paine vain nousee kattilassa.

Mika Roth


Clamoris: Rage, Rain Down on Them Clamoris: Rage, Rain Down on Them

Vaasalainen sinfonista melodista death metallia soittava Clamoris on julkaisemassa debyyttialbumiaan loppuvuodesta. Niinpä kesän helteille on päästetty tulevan kiekon ensimmäinen sinkku, joka on samalla albumin lyhyin numero ja edustaa kunnialla Clamorisin nopeampaa laitaa. Raidan pitäisi kuuleman mukaan myös tavallaan kiteyttää pitkäsoiton konseptin, ollen pienoisuniversumi isommasta kokonaisuudesta.

Puhuttaessa sinfonisesta metallista saatetaan koko juttu ohittaa muutamalla halvalla synan vinkaisulla ja äänipankkikuorolla. Tämä ei ole tilanne Clamorisin kohdalla, sillä Opus Limbonican ensimmäinen sinkku on melkoista nuottiruuhkaa. Barokille ominainen yksityiskohtien runsas rönsyily on pistetty potenssiin, jolloin black metalin tuimuutta hipovat soundivallit todella toimivat. Kärinä & murina on genrelle tyypillisesti raakaa ja taustan kuoroja olisi voinut tuoda parissa kohdin rohkeammin esiin, jotta kontrasti toimisi. Kipakka kitarasoolo on asiaa, samoin kuin väliosan kenties hivenen arvattavat, mutta silti toimivat mutkat.

Mika Roth


Eereka: Heinäkuu Eereka: Heinäkuu

Tämänkertaisen sinkkukoosteen selvin kesäbiisi on Suomen suven ihanuutta ylistävä Heinäkuu, joka on samalla Eerekan tulevan debyytti-EP:n ensimmäinen sinkkulohkaisu. Kyseinen EP on kuuleman mukaan teemaltaan vuodenaikoja käsittelevä, joten oletan jatkoa seuraavan noin kolmen biisin verran, vaan miltä kuulostaa kesä? No sehän on tietysti countryn kanssa rajojaan jakavaa folk-poppista, jossa huolen häivät ovat kadonneet taivailta aikaa sitten.

Sana ‚Äôcountry‚Äô her√§tt√§√§ voimakkaita mielikuvia, mutta ehk√§p√§ Tennesseen rehev√§t laaksot ja Iowan viljavat vainiot ovat tavallaan sopivia mielleyhtymi√§ t√§ll√§ kertaa. Eereka kappale rakentuu hetken taianomaisuuden oivallukseen, kaiken ollessa kohdillaan. Pandemian sulki maailman, mutta olemme laumael√§imi√§, seuraa kaipaavia ja tuntevia olentoja, joita eristys aikansa kuritti ‚Äď vaan ei en√§√§. Kaivattua l√§heisyyden l√§mp√∂√§ hehkuu my√∂s t√§m√§ kaunis biisi, joka on vain itsens√§ ja antaa melodiansa soittaa syd√§men lankoja. Pinnat viel√§ pedal steel -kitaran taiturimaisesta soitosta, joka on se viimeinen piste iin p√§√§ll√§. Onpa hyv√§ olla elossa!

Mika Roth


Folkjykä & Kuntoutujat: Katajalaulu Folkjykä & Kuntoutujat: Katajalaulu

Folkjykä & Kuntoutujat on saavuttanut ensimmäisen sinkkunsa virstanpylvään, mutta työn alla on jo kokonainen debyyttialbumi. Otsikoksi kiekolle on annettu lupaavasti Parempaa aikaa ja ensimmäisen sinkun perusteella nimi on vähintäänkin puolittainen enne. Lauluntekijä Folkjykän musiikin ympärille hiljattain kasattu bändi tulkitsee indien ja folkin sekoitteista poppia persoonallisella tavallaan, josta on hankala olla pitämättä.

Folkahtavaa poppia vai popahtavaa folkkia ‚Äď niin tai n√§in, Katajalaulu harppoo eteenp√§in j√§tt√§en murheet muille. Kappaleen todellinen arvo on kuitenkin siin√§, kun tekstin puolella puntaroidaan onnellisuuden ja tavallisen elon kummia kummallisuuksia. Ensimm√§isill√§ kuuntelukerroilla Folkjyk√§n sanavy√∂ry saattaa olla jopa haastava, mutta paljon sanotaan koska paljon on painavaa sanottavaa. T√§st√§ tulee hieman mieleen nuorempi Hector, joka oivalsi jotain t√§rke√§√§ omasta ajastaan. Samalla tavoin Folkjyk√§ & Kuntoutujat iskee aikamme henkeen, ravistellen meit√§ arjen muumioita hereille ja muistuttaen oikeasti t√§rkeist√§ asioista.

Mika Roth


Heaven-Gemini: Déjà Vu Heaven-Gemini: Déjà Vu

Heaven-Gemini avaa oman julkaisu-uransa mielenkiintoisella näytteellä, josta tulee nyt kyllä jotain tuttua mieleen… Savolaisbändi soittaa suomenkielistä progemetallia tiukalla otteella, mutta otsat eivät painu tarpeettomasti kurttuun julmistellessa. Tämän voi todeta myös viihdyttävästä musiikkivideosta, jota tehdessä budjetit eivät ole taatusti paukkuneet. Tulevan EP:n ensimmäinen taidonnäyte on silti tosissaan otettava metallinpläjäys, eli ei huumorimusiikkia.

Kahden ison P:n, progen ja post-metalin, liitoskohdissahan tässä rymytään, mutta vilkkaasti välähtelevä sovitus ei anna satunnaiselle kuulijalle paljoa aikaa koko valtaisan massan omaksumiseen. Kuuntelukertoja tarvitaankin minimissään muutama, jotta koko taiturimainen metallirakenne hahmottuu osiensa ansaitsemalla tavalla. Tietysti se toinen P, eli proge, puskee pintaan ja vaatii huomiota, mutta savolaiset eivät onneksemme sorru ylihinkkauksen ansaan, vaan antavat metallinsa elää rosoista ja paukahduksista. Tekstin kimuranttius maistuu hivenen Stam1nalle, eli loistavalle, lainaamatta silti liiaksi. Puijon suunnalta räsähtää taas.

Mika Roth
Infektio: Ei must tullukkaa Infektio: Ei must tullukkaa
Rosoi

Lahdessa majaansa pit√§v√§ rap-artisti Infektio ei ole muutamaan vuoteen tehnyt soolomusiikkia, joten voidaan puhua jo perustellusti paluusta. Ik√§√§ on jo sen verran mittarissa, ett√§ teinivuodet ovat aikaa sitten kadonneet taustapeiliin. Toisaalta edess√§ saattaa olla viel√§ vuosikymmeni√§ uraa, joten on koittanut pienen itsetutkiskelun aika. Ei must tullukkaa -sinkun teksteiss√§ ruoditaankin sit√§, kuinka t√§hteys on jo karannut haaveista arjen rattaissa ‚Äď ja mit√§ se ensinn√§k√§√§n olisi ollut.

Infektio puhkoo tekstinsä pisteliäillä ajatuksilla ja terävillä huomiolla, jotka osuvat niin omiin kuin toistenkin nilkkoihin. Arjessa pusketaan eteenpäin virnistyksenkaltainen naamalla ja lievä pakkopulla pingottaa myös soundeja. Hauskaa ei ole kuin hampaat irvessä, ainakin juuri nyt. Biittien tuotannosta vastaava Pake ansaitseekin puoliangstisesta ilmapiiristä sulan hattuunsa, vaikka biisin kuningas onkin itse Infektio. Kelpo groove ja tarpeettoman depression välttävät tekstit takovat sinkusta vähintäänkin Pyrrhoksen voiton.

Mika Roth


Jani Jeulonen: Rospuuton tie Jani Jeulonen: Rospuuton tie

Jani Jeulonen on laulaja/lauluntekijä, jonka Rospuuton tie on ymmärtääkseni ainakin sooloartistina debyyttisinkku. Kappaleen perusteella Jeulonen luo musiikkia popin, rockin ja iskelmänkin melankolisilla ja vaikeasti määriteltävillä rajamailla. Musiikissa soi suomalaisuus, kohtalokkuus ja surumielisyyteen taipuvainen sielunmaisema, eli taas ollaan oleellisen äärellä. Jeulonen luovii kolmikannan keskellä avaamatta tai sulkematta täysin ainuttakaan porttia.

Kappale on periaatteessa rakkaustarina, tai oikeammin tarina rakkaudesta. Kertoja on valmistautunut avaamaan sydämensä, mitä taskussa oleva medaljonki kuvineen symbolisoi, mutta peruuttaa kuitenkin viime hetkellä. Onko syynä toisen väärään aikaan lausutut sanat, vai kertojan epävarmuus omista tunnoistaan? Haparointi ja epävarmuus leimaavat kaikkea, joten kuka tietää. Taustalaulut ja isot soundit kasvattavat draamaa, vaikka keskiössä pysyykin Jeulosen vivahteikas laulutulkinta. Kertosäkeeseen päästään rytmiä kovin hakaten, mutta ehkäpä se toistaa vasaroivan sydämen tuntoja. Rakkaus raatelee ja satuttaa.

Mika Roth


Janne Suhonen: Särkyneiden toiveiden hautausmaa Janne Suhonen: Särkyneiden toiveiden hautausmaa

Janne Suhonen on joensuulainen muusikko, joka tunnetaan monista kovista kotimaisista yhtyeistä. Soolona Suhonen tekee rosoista ja täysin omanlaistaan rockia, suomen kielellä ja tiukalla tunteella. Aiemmista bändeistä kannattaa mainita Kosmonauts, Mana Mana ja Murheenlaakso, sillä periaatteessa tässä on mukana hieman jotain kustakin ryhmästä. Hautausmaan porttien takana odottaa kuitenkin täysin uusi maailma.

Ensimm√§ist√§ sooloalbumiaan paraikaa valmisteleva Suhonen avaa pelin vinon kaihoisalla rockilla, josta ei ole niink√§√§n vaikeaa l√∂yt√§√§ mm. kiper√§n iskelm√§rockin ja myrkyllisen melankoliapopin j√§lki√§. Eik√§ se pahitteeksi ole, etenkin kun Suhonen uskaltaa luottaa persoonalliseen laulu√§√§neens√§, sek√§ omanlaiseensa tulkintaan. Tekstin puolella ironiaa lienee sen verran, ettei sipulia kannata arviossa ryhty√§ avaamaan ‚Äď sanotaanko, ett√§ otsikon hautausmaa ei taida olla ainakaan t√§ydellisen lohduton ja iloton paikka. Veike√§n keikkuva melodia ja aavistuksen v√§√§ristyneet soundit ovat kruunu jo valmiiksi kummalla otsalla.

Mika Roth


Jylhä: Queen Bee Jylhä: Queen Bee
Lil’Beast Records

Jylhä on erittäin nuori laulaja/lauluntekijä Petäjävedeltä, jonka esikoisjulkaisu Queen Bee on. Luonnollisesti vaikutteet kuuluvat näin varhaisessa vaiheessa vielä helposti läpi, mutta oma tie on jo aukenemassa edessä. Queen Bee on poikkeuksellisen hanakasti korvaan tarttuva siivu, joten Jylhä selvästi tietää kuinka poprock-koukkuja tehdään, sekä kuinka pitää suitsia kireällä tarpeen mukaan. Eli biisiä ei polteta hopulla loppuun, vaan palat saavat kasvaa.

Queen Bee on tekstinä tarina vallasta ja sen puolista. Jos johdat rautaisesti ja ehdoitta, olet samaan aikaan palvottu sekä pelätty. Jos et kuuntele muita et myöskään kuule muita, etkä siten tunne muita. Nykyisessä maailmantilanteessa sanoma lienee entistäkin tärkeämpi, ajattelee sitä sitten yksilö- tai yhteisötasolta. Biisin pääkoukku on suorastaan rikollisen terävä, mutta korvat kertovat myös armottoman matalasta budjetista ja se heijastuu ikävästi soundeihin. Esikoiseksi silti mykistävän kova näyttö, joten pistetään nimi mieleen.

Mika Roth


Kettu Kasetti: Paratiisi Kettu Kasetti: Paratiisi

Kettu Kasetti on yhden miehen indie-artisti, joka toteuttaa eskapismiaan kotistudiossa, matkantekovälineinään orgaaniset, elektroniset sekä digitaaliset instrumentit. Kolmannella sinkullaan, joka ei muuten saapunut Desibeli.netin toimitukseen C-kasettina, Kettu Kasetti etsii pelimäisen syntetisaattoripulputuksen ja vanhan kunnon surf-musiikin liitospistettä. Tavoitteena on ollut eksoottisten rantojen soundi, eikä yritys ole heppoisemmasta päästä.

Paratiisi näyttäytynee jokaiselle hieman erilaisena, mutta tässä onnen alhossa syntetisaattorit aaltoilevat retroisesti ja ehdottoman matalateknisesti. Lo-fi ei tarkoita kuitenkaan suttuisuutta tai kohinaa, vaan ennemminkin diskanttia ja naksutusta suosivaa soundipolitiikkaa. Pieni kireys itse asiassa vain vahvistaa melodian lapsekasta ja reipasta kosketusta, etenkin kun väliosassa soundi kuulotetaan jo lähes puhki. Aika tiukkaa ysäri-trippiähän tämä on, mutta vailla vääränlaista menneisyyden painolastia. Outo biisi, kiehtova rakenne ja kuviothan jäävät nopeasti mieleen, joten suositellaan varauksetta rohkeimmille ääninauteille.

Mika Roth


Länsiväylä: Kesäbiisi Länsiväylä: Kesäbiisi

Länsiväylä on ihan hiton tukkoinen ja harmaa tienpätkä, joka johtaa ruuhkaisesta Espoosta ruuhkaiseen Helsinkiin. Olet itse viettänyt kyseisellä tienpätkällä aivan liian monta tuntia arvokkaasta elämästä, joten otti tottumista asettaa nimi Länsiväylä menevää suomirockia soittavan yhtyeen päälle. Jaakko Rytsölän kipparoiman bändin debyyttisinkku antaa sentään kesän tulla ja käsien nousta ilmaan, joten ehkä tässä arjen tylsistämässä maailmassa on yhä toivoa.

Kesäiset suomirock-kappaleet ovat toisille kirosanoja, toisille taas parasta mitä Suomen lyhyt ja vähäluminen suvi voivat suoda. Ottamatta kantaa suuntaan tai toiseen, voin todeta biisin perusideoiden olevan kohdillaan. Kertoja lähtee kesälomalle ja viimeinen duunipäivä käytetään jo tulevan suunnitteluun, kun upein mahdollinen suvi on täynnä toinen toistaan messevämpiä asioita. Itse sävellys on kuin parhainta/pahinta Popedaa, eli kitarariffin kyydissä lasketellaan ohituskaistaa huolta vailla. Kesäbiisinä siis valioyksilö.

Mika Roth


My Favourite Nemesis: In The Void My Favourite Nemesis: In The Void

Nimellään hivenen hämmentävä My Favourite Nemesis on ollut ahkera musiikinjulkaisija jo vuosia, mutta syystä tai toisesta kaikki bändin metallitorpedot ovat tähän mennessä ohittaneet Desibeli.netin. Tilanne korjaantuu uusimmalla sinkulla, joka esittelee samalla ryhmän uudet jäsenet. Rosoisten miesvokaalien rinnalla kuullaan Sanna Solanterän melodista laulua ja rumpali Valtteri Estola selviytyy myös tulikokeestaan naarmuitta.

In The Void on samalla ensimmäinen näyte uudesta materiaalista, jota on kuuleman mukaan syntynyt enemmänkin viimeisen vuoden aikana. Bändin soundi on tuhti, suorastaan massiivinen, mutta kaiken runtan, jyrän ja paukkeen seassa on myös ilmavuutta, joka saa sinkun liitämään mielestäni erittäin komeasti aina maaliinsa saakka. Vokalistit ovat kartoittaneet kenttänsä mainiosti ja kun toinen kitaristi antaa vielä tuohon päälle taustalaulutukea, saavat runsaat äänivallit entisestään potkua sekä voimaa. Jos parannettavaa etsii, niin turvallisuutta korostavalla sovituspuolella kaikkia tehoja ei saada mielestäni täysin hyödynnettyä.

Mika Roth


PK Keränen & Leija Lautamaja: Out Tonight PK Keränen & Leija Lautamaja: Out Tonight
Playground Music Finland

PK Keränen & Leija Lautamaja ovat päätyneet tekemään yhteistyötä, jossa ansioituneen kitaramestarin tuttujen juttujen rinnalle on nostettu haitari. Eikä kurttu rutise lainkaan hullummin, kun kaksikko palaa vuoden 2020 mainion Serobi Songs -albumin menoraidan pariin. En yleensä perusta versioinneista ja lämmittelyistä, mutta nyt uusi näkemys tuo riittävästi bonusta muassaan.

Ker√§nen kuulostaa tutulta Ker√§selt√§ vaikka rinnalla soisi mink√§laiset jouhikot ja s√§kkipillit, sille ei voi mit√§√§n ‚Äď eik√§ tarvitsekaan voida. Out Tonight on kiistatta ensiluokkainen s√§vellys, jolla palat ovat olleet jo alussa kohdillaan. Lautamaja on kuitenkin saanut itselleen riitt√§v√§sti tonttia vierest√§, jotta r√§m√§inen romupiharock ei vain koe pient√§ pintasilausta, vaan sielua viritell√§√§n tuoreeseen suuntaan. Idea sai alkunsa jo kes√§ll√§ 2020, mutta vasta nyt julkaistaan ensimm√§inen n√§yte yhteisty√∂n voimasta ‚Äď lis√§√§ on siis onneksemme luvassa.

Mika Roth


Rat Boogie: Bad Gravity Rat Boogie: Bad Gravity
Secret Entertainment

Oululainen rock’n’roll voimatrio Rat Boogie julkaisi vuonna 2020 tymäkän Bad Gravity -albumin. Kyseiseltä kiekolta ei löytynyt samannimistä siivua, mutta viimein kutkuttavan loistava otsikko on käytetty myös biisin nimenä. Painovoima on yksi universumimme suurimmista tekijöistä, mutta tällä raidalla oululaisten juureva rock ei painu rahtuakaan kasaan. Otetaanpa siis painovoima-aallot vastaan avosylin.

Bad Gravity ei ylitä rockin oppien mukaisesti neljän minuutin rajaa, mutta noin 225 sekuntiin ehditään kyllä survomaan runsaasti kaikenlaista jännää ja toimivaa. Kertosäkeessä rallaus lähtee sopivasti lapasesta, kun trio antaa voimansa virrata, mutta jarruja osataan myös tarvittaessa kiristää. Mukana taitaa olla lisäksi kiippareita, vaikka kitara-basso-rummut -kolmion ylivaltaa ei haastetakaan. Vokaalit rakentuvat perustyöhön ja sielukas rock-laulu tekee kunniaa muodon jämäkkyydelle. Biisi osaakin samaan aikaan rullata renkaillaan ja painaa massallaan, mikä ei ole aina niinkään helppoa saavuttaa. Toimii kuin painovoima.

Mika Roth


RELA: Feeniks RELA: Feeniks

Omista tuhkistaan nouseva Feeniks lienee mytologisista olennoista kummallisempia, muutenkin kuin fyysisenä ilmiönä. Jokelasta kotoisin oleva Laura Wäre, eli RELA, luo modernia ja räjähdysherkkää poprockia. Onko siis ymmärrettävä, että elämä on jo polttanut kertojan useampaan otteeseen tuhkaksi? Vai onko tulilintu elämässä vasta ensimmäistä kiertoaan, mutta tietää jo selviytyvänsä kaikesta tulevasta naarmuitta?

RELAn musiikkia aiemmin kuulemattomana tempaannuin välittömästi mukaan artistin energiapyörteeseen. Periaatteessa sävellys on hyvinkin suoraviivainen, mutta jokin raskaan rockin ja tarraisen popin liitossa saa raapimaan päälakea, eli sulkien alta löytyy enemmänkin kummasteltavaa. Rouheaa kitaraakin pistetään taustalle, mutta mikään ei ohita RELAn väkevää vokalisointia, johon kaikki lopulta pohjaa ja nojaa. Tekstin viesti on selvä: ole kuka olet, mutta ole sitä ylpeydellä ja muista että takuulla riität. Väliosassa kulmat vaihtuvat niin musiikin kuin tekstinkin puolella, mikä tuo muassaan vain yhden ripauksen lisää taikavoimaa.

Mika Roth


Sumuposauttaja (feat. KO:MI): Heart Sumuposauttaja (feat. KO:MI): Heart
Studios Mios

Sumuposauttaja on luonut aivan omanlaisensa synapopin pikkualueen, jota kutsutaan heartbeatiksi. Parin vuoden takainen SP1ALBUM löytyy edelleen vinyylihyllystä ja olen itse asiassa kuunnellutkin sitä kuluvan vuoden aikana. Vuoden 2022 aikana Sumuposauttaja aikoo julkaista silkkoja digisinkkuja neljän eri tuottajan kanssa ja uusimmaksi yhteistyökumppaniksi on valikoitunut Sanna Komi. Tuotannon, äänityksen ja miksauksen lisäksi Komi on mukana sovituksessa, soitossa ja vokaaleissa, joten kyseessä on todellinen yhteistyö, ja ensimmäinen kerta kun Komi urakoi näin laajalti.

Komin, eli KO:Min, lauluääni sointuukin nätisti yhteen Sumuposauttajan äänen kanssa, ja vokaalit ovatkin keskeisessä asemassa toteutuksessa. Vaikka biisi on periaatteessa rauhallinen slovari ilman mitään selkeitä irtiottoja, saa kaksikko pidettyä sykkeen yllä neljän minuutin ajan. Etenkin laulun kohdalla monikerroksisuus on alati läsnä, mutta äänimaisemaa ei tukita informaatiolla. Niinpä kun raitoja lisätään se myös tuntuu jossain, ja juuri tuossa vähäeleisessä virtaviivaisuudessa lepää Heartin voima. Kevyt sykekin voi olla väkevä. br>
Mika Roth


Ten After Dawn: Circles Ten After Dawn: Circles
Secret Entertainment

Kotimainen melodisempi ja tanssittavampi EBM tahtoo olla näinä päivinä katoava luonnonvara, mutta onneksi Ten After Dawn jatkaa sentään tekemistään. Vajaan kolmen vuoden takainen Club-sinkku saakin viimein jatkoa, kun melodisuudessa pyöritelty ja kaikin puolin virtaviivainen Circles avaa Ten After Dawnin 20-luvun korvia hivelevän komeasti.

EBM:n yhteydess√§ raskaampi industrial-juntta tahtoo usein kiilata melodisuuden edelle, mutta t√§ll√§ er√§√§ nokkimisj√§rjestys on t√§sm√§lleen p√§invastainen. Circlesin p√§√§melodia onkin se ase, jolla yhtye tulee taatusti ker√§√§m√§√§n lis√§√§ kunniaa ja glooriaa mm. Keski-Euroopassa, sek√§ Baltian maissa. Mustahuulisynapopin kanssa flirttaileva biisi on n√§et siin√§ m√§√§rin tarttuva, ettei t√§t√§ tarvitse kiepauttaa kertaa enemp√§√§ muistaakseen siivun. Toisaalta kappale ei my√∂sk√§√§n uuvu rankemmassakaan toistossa, joten Circles on eritt√§in lupaava makupala. Lyriikoissa kehotetaan rohkeuteen, koska mit√§√§n ei saavuta varman p√§√§lle pelaamalla ‚Äď ja helppohan t√§h√§n kyytiin on hyp√§t√§ mukaan.

Mika Roth


Underclass: Social Suicide Underclass: Social Suicide
V.R.Label Finland

Onko luokkayhteiskunta tekemässä paluuta, vai menikö se koskaan edes mihinkään? Niin tai näin, turkulainen kitaravetoista pop-rockia menevästi soittava Underclass pistää vuoden toista sinkkua ulos luokkarajoistakaan välittämättä. Uransa viidennellä sinkulla, jotka kaikki ovat muuten ilmestyneet viime ja tämän vuoden aikana, soundi on asettunut kohdilleen ja näillä näytöillä esiintymispaikkaa on lohjennut jo kesän festareilta. Ansioita voi pitää ansaittuina, sillä nelikon uusin sinkku tarttuu kuin purkka tukkaan.

Aino Vainion tunteikas ja sopivan ärhäkkä laulu saa vertaisensa heijastuspinnan, kun Jesper Parjanen antaa kitaransa rymistä etenkin kertosäkeissä. Tuohon päälle kun lasketaan tukeva rytmiryhmän työ, sekä taustan tarkoin annostellut lisämausteet, niin tulevaksi luvattua pitkäsoittoa kelpaa jo odotella. Eihän tässä kitararockin pyöriä tahi moottoreita keksitä uudelleen, mutta oleellinen on kasassa.

Mika Roth




Lukukertoja: 1131
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs