Pienet

Joulusinkut 2022

02.12.2022


Astrid Nicole: Christmas Has Come Astrid Nicole: Christmas Has Come
Mark My Tunes

Astrid Nicole p√§√§si yll√§tt√§m√§√§n parillakin tavalla. Ensinn√§kin vaikutuin heti ensisekunneista, kun kuulin Nicolen laulavan. Nicolella on n√§et todellakin √§√§nt√§, mink√§ lis√§ksi tulkinnan v√§kevyys pisti heti k√§ttelyss√§ hiljaiseksi ‚Äď positiivisella tavalla. Toisekseen Christmas Has Come on k√§√§nn√∂s Pekka Simojoen klassikoksi laskettavasta Joulu on taas -laulusta, ett√§ onnistuu se joulucovereiden k√§√§ntely t√§h√§nkin suuntaan.

Eikä modernisointi ole jäänyt vain pintapuoliseksi työksi, sillä hiljalleen kohoava, kasvava ja uusia tasoja valloittava tulkinta avaa uusia suuntia. Soundien puolella avainsanat ovat elektronisuus ja avaruus, mutta mitään näennäisfuturistisia foliopukuja ei tarvitse sentään ylleen vetää. Synat soivat harkitusti ja rytmi vain rytmittää, eikä hakkaa tahtia seinästä läpi. Biisin kruunu on kuitenkin Nicolen upea ääni, joka täyttää vaivatta sille pedatun tilan ja kohottaa kappaleen viimeisellä minuutillaan aivan käsittämättömiin korkeuksiin. Ei ole tärkeää, että onko tämä nyt sitten neo soulia, huippuunsa jalostettua mahtijouluballadia tai vain modernia poppia. Tärkeää on oikeasti kuulla kappale, aistia tulkinnan voimallisuus ja ymmärtää itse sanoma.

Mika Roth


AT¬īs Roots & Ramblin: Hey Daddy-O! AT¬īs Roots & Ramblin: Hey Daddy-O!
Stupido

AT¬īs Roots & Ramblin on tuttu yhtye ja alkuper√§isen 50-luvun rock‚Äôn‚Äôrollin riemullinen soundi sopiikin jouluun kuin pottuloora p√∂yt√§√§n (allekirjoittaneen makutottumusten mukaan nyt ainakin). Sinkku toimii samalla k√§yntikorttina kokonaiselle joulu-EP:lle, joka on nimelt√§√§n Rumblin‚Äô Wild Until Christmas. Eli jouluun on tulossa enemm√§nkin kovia paketteja, ennen kuin mies punaisissa suuntaa taas takaisin pohjoista kohden.

Svengaava rock’n’roll soi kuin viimeistä päivää, torvet törähtelevät riemukkaasti ja taustalaulut tukevat kertojaa, joka kärvistelee aattoillan odotuksessa. Koskas se punanuttuinen herra saapuukaan ja kun hän saapuu, niin mitä sitten tapahtuukaan? Kahteen ja puoleen minuuttiin puristuva siivu on täynnä aaton levotonta energiaa, kitaran kaiverrellessa kuvioitaan ja torvien toimiessa tuntojen tulkkina. Kävisikö tänä vuonna oikein kunnon tuuri? Se selviää sitten 24. päivän tienoilla, mitä odotellessa annetaan rockin soida.

Mika Roth


Christian Lee Hutson: Silent Night Christian Lee Hutson: Silent Night
Anti

Soolodebyyttialbuminsa jo vuonna 2013 julkaissut Christian Lee Hutson on yhdysvaltalainen laulaja/lauluntekijä, joka luo unenomaista ja rahdun folkahtavaa poppia moderneilla sipauksilla. Periaatteessa musiikki on laskettavissa myös americanan ja popin laareihin kuuluvaksi, mutta kaikkea leimaa omanlaisensa rauhallisuus ja kiireettömyys. Aiemmin tänä vuonna Quitters-albumin julkaissut Hutson on valinnut joulukappaleekseen todellisen klassikon, mutta Silent Night kuulostaa silti joltain tyystin erilaiselta, uudeltakin. Modernius on tosin saavutettu kummallisin siirroin, kuten muunnetuin lyriikoin ja lasten lahjalistoilla kappaleen loppupuolella.

Silent Night soitetaan hiljaa, pienimuotoisen sähkökitaran ja vokaalien vastatessa lähes kaikesta. Mikä tekee raidasta kummallisen, on hetkittäin taustalle lisätyt lukemattomien lasten sekoittuvat puheet, jotka tekevät kokonaisuudesta aavemaisen. Nythän lauletaan hiljaa seimikätkyessään lepäävästä pienokaisesta, mutta taustalla äänitekstuuria luovat pienet lapset muistuttavat taas joulun suorituspaineista, koska lapset haluavat sitä, tätä ja tuota, eikä tilanne varsinaisesti parane valtaisilla sokerimäärillä ja ylimääräisellä jännityksellä.

Mika Roth


Future Radio: Another Christmas Song Future Radio: Another Christmas Song

Etelä-Afrikasta tulee harvemmin kuultua musiikkia, mutta Future Radio saapuu noilta kaukaisilta mailta. Johnny Future ja Drikus Roets soittavat kevyesti punkahtavaa kitarapoprockia, jossa avainasemassa on melodisuus. Another Christmas Song on otsikkonsa mukaisesti jälleen yksi joululaulu, mutta mitä lahjapapereiden alta löytyy?

Angloamerikkalaisen popahtavan punkrockin periaatteet on omaksuttu viimeistäkin piirtoa myöten, eivätkä Johnny & Drikus varsinaisesti yllätä kuulijaansa. 70-luvun kimaltavammat hard rock -jätit sekoittuvat uuden vuosituhannen amerikkalaisiin voimasoittajiin, joten kurveja ei jää ainakaan näistä poronsarvista puuttumaan. Riskinä on tietysti sekava säntäily, etenkin kun vauhtiakin on reippaamman puoleisesti, mutta tärkeimmät koukut on onneksi hiottu huipputerään. Väliosa vaikuttaa kyllä paikalleen pakotetulta, etenkin kun sitä ei rikasteta edes lyhyellä soololla, mutta onpa mittakin sitten reilusti alle kolmen minuutin.

Mika Roth


JP Leppäluoto: Tonttu JP Leppäluoto: Tonttu
Playground Music Finland

Raskasta Joulua -projektien luottomies ja monesta muustakin yhteydestä soolouransa lisäksi tuttu JP Leppäluoto ei ole ensimmäistä kertaa pukkia kyydissä, joten hän oli tavallaan odotettukin vieras joulusinkkukoosteessa. Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen joskus 1940-luvun alkupuolella säveltämä Tonttu on suomalaisen joulun klassikko, joka taittuu kantavaääniseltä laulajalta mitä komeimmalla tavalla. Valter Juvan tekstikin istuu tähän päivään, kun sanoihin vain uskotaan ja niihin puhalletaan riittävästi henkeä.

Tonttu voisi oikeissa/väärissä käsissä muuntua vaikka minkälaiseksi mahtirockballadiksi, etenkin kun tulkitsijalla on kokemusta sellaistenkin työstämisestä. Tonttu pidetään kuitenkin luterilaisen pienenä, tavallaan jopa hartaana ja rauhallisena, akustisten soitinten pysytellessä vokaalien rinnalla ja sovituksen suosiessa pientä. Sähköäkin mukana kyllä on, mutta asianmukaisen rajoitetusti. Näin ajattomat lyriikat ja kirpaisevan kaunis sävellys heräävät kuin uuteen eloon, ja siinä on jälleen yksi joulun ihme.

Mika Roth


Meri-Maaria: Voin olla sun tonttus Meri-Maaria: Voin olla sun tonttus

Jonkin aikaa julkaisutaukoa pitänyt Meri-Maaria omaksuu tonttuiluun hiukan toisenlaisen kulman. Helsinkiläinen laulaja/lauluntekijä näet julistaa olevansa tonttu, jonka tärkein tehtävä on läheistä uhkaavan harmauden torjunta. Ihailtava asenne, etenkin kun kahden ja puolen vuoden takainen Tähdistä kotiin -albumi jäi maailman tyrskyissä vaille ansaitsemaansa huomiota. Tarina ei kerro, josko uusi paketti on osa jostain isommasta, mutta otetaan kaikki saatu avosylin vastaan.

Kertoja ojentaa siis tonttumielist√§ k√§tt√§√§n ja biisi√§ lienee helpointa kuvata moderniksi pop-laulelmaksi. Tuttujen palasten kanssa leikitell√§√§n, melodiaa kuljetetaan pienin paloin ja s√§keist√∂ss√§ pistet√§√§n varoittamatta rapiksi ‚Äď vai onko t√§m√§ nyt spoken word -taiteilua? Niin tai n√§in, paketti on pehme√§ ja sanoissa summataan arjen haasteita. Joulu on oikeasti enemm√§nkin mielentila, hymyyn johtava ep√§looginen valinta, vain puolit√§ysien gl√∂gilasien n√§kemist√§, l√§mm√∂n tuomista arjen haasteisiin. Kerrassaan hieno uusi joulubiisi!

Mika Roth


NNS: Air Maxit NNS: Air Maxit

NNS on modernia poppia omanlaisin liikkein luova kotimainen kokoonpano. Studio- ja livealbumin lisäksi julkaisuhistoriasta löytyy vino pino sinkkuja, joista uusin ottaa jouluun hiukan toisenlaisen lähestymiskulman. Air Maxit on kuulemma osa joulutrilogiasta, mutta tarina ei kerro, että mitähän ne muut osat mahtaisivat olla. Keskitytään kuitenkin siihen mikä on tiedossa.

Air Maxit pomppii modernin popin universumissa vapaana sieluna. Lyriikoita voi tulkita kuten haluaa, mutta itse olen kuulevani tässä Walking in the Airin ja sen tutun Poika & Lumiukko -elokuvan tarinasta innoittuneita rivejä. Kuulas elektropop soi lähes painottomana ja ilmojen halki käy kertojan tie, sillä Air Maxit jalassahan voi tunnetusti päästä minne vain. Lähellä on alati toinen, hän saattaa olla lumiukko, rakas tai joku muu, mitä siitä, sillä tärkeitä asioita ovat yhdessäolo ja vapaus. Kappale on samaan aikaan suunnattoman kokoinen ja intiimin pieni, kaiken selittävä ja kaiken mysteeriksi jättävä simppeli pop-kummajainen.

Mika Roth


Otos: Joulupukki on Otos: Joulupukki on
Texicalli Records

Melankolista poppia vuodesta toiseen taitavasti luova ja göstamaiseen sanan säiläänsä luottava Otos ei tänä jouluna tunnu innostuvan ainakaan suuresta ostosjuhlasta. Siinä missä viime vuonna Rosolli sai kakistelemaan kurkkua ja joulun ruokapuoli päätyi kritiikin kohteeksi, otetaan tällä erää joulun kaupallisuus suurennuslasin alle. Eikä huonojen puolien listaus tietenkään siihen jää, kun vauhtiin kerran päästään.

Markkinatalouden kätyrin leiman otsaansa saanut joulupukki on siis huijari ja pelkkä kauppiaan saunakaveri. Tarttuvan poprockveisun voima kertaantuu kuorolla ryyditetyssä kertosäkeessä, eivätkä säkeistöjen mandoliini ja joulukellot osu tietenkään ohi kohteestaan. Leevihän se siellä taustalla kummittelee, mutta parhailta saa aina lainata. Tekstin joulukriittisyys on kovaa, mutta jos vaikka muistetaan ostaa harkitummin, kierrättää tunnollisemmin ja ollaan jouluna oikeasti yhdessä, niin josko sitten se lapsuuden jouluhenki taas löytyisi? Ehdottomasti joulukoosteen kantaaottavinta päätä, mutta myös musiikillisesti tarttuvinta.

Mika Roth


Paha Tuomas Paha Tuomas: Paha Tuomas

Kun joulusinkun mukana saapuu manifesti ja genreksi julistetaan industrial metal, ollaan jonkin erilaisen √§√§rell√§. Paha Tuomas antaakin todella kovan paketin purtavaksi, koska kyseess√§ on langenneen tontun kosto. Kiltteys ja tuhmuus ovat n√§et vain n√§k√∂kulmia, joista meid√§n kaikkien tulee vapautua ‚Äď hyv√§ll√§ tai pahalla. Vallankumous alkakoon.

Tunnustan innostuneeni välittömästi näin rohkean erilaisesta joulutarinasta, jossa Grimmin veljesten maailma on vuotanut jonnekin Nightmare Before Christmasin ja japanilaisten kauhuleffojen puolelle. Industrial tarkoittaa tässä tapauksessa kevyesti koneistettua kolinaa, mutta ’metal’ on kyllä jo aika paksu väite. Toki särökitaraa kuullaan runttakohdassa, mutta niin sitä kuullaan vähän kaikkialla tätä nykyä. Itse peikkosatu on maagisen kummallinen ja kuka lopulta onkaan hyvä ja kuka taasen paha? Oletko sinä valmis ja oikeutettu tekemään minkäänlaisia listoja? Aika terästää glögiä, sanoisin, ja lukita ulko-ovi tuleviksi öiksi.

Mika Roth


Phoebe Bridgers: So Much Wine Phoebe Bridgers: So Much Wine
Dead Oceans

Eri artisteilta osaa odottaa hieman erilaisia ja eri tasoisia asioita, mutta kun joulusinkkujen pinossa tuli vastaan Phoebe Bridgers, arvelin jo jotain poikkeuksellisen laadukasta saapuvaksi. Viiden vuoden takainen Stranger in the Alps -albumi on mielestäni edelleen viiden tähden mestariteos, jolla folkin, popin ja aina yhtä vaikeasti määriteltävän americanan palaset naksahtelivat kuin itsestään kohdilleen.

Bridgers on rakentanut oman jouluperinteen levytt√§m√§ll√§ yhden joululainan vuotta kohden ja t√§ll√§ er√§√§ versioitavaksi on valikoitunut The Handsome Familyn vuoden 2000 In the Air -pitk√§soiton tunnelmallinen So Much Wine. Hiljainen americana-raita soi surumielisen√§, kertoen aivan hirve√§ksi k√§yneest√§ joulup√§iv√§st√§. Viini ei sovi l√§hesk√§√§n kaikille, mutta rakkaushan se kaiken kest√§√§, kaiken k√§rsii jne. √Ą√§rimm√§isen paljaaksi j√§tetty muoto ja osin akustinen soitinpaletti tekee biisist√§ viel√§kin hyyt√§v√§mm√§n, koska sanojen tylyys ja musiikin kauneus muodostavat niin kovin ep√§suhtaisen parin.

Mika Roth


Sampsa Astala: Resuinen puuenkeli Sampsa Astala: Resuinen puuenkeli

Joulussa on moderni puolensa, kun pukinkontista kammetaan aattona esiin ties mitä uusia vempaimia ja härpäkkeitä, mahdollisesti turhakkeitakin. Monelle tärkeämpiä juhlassa ovat kuitenkin perinteet ja sukupolvilta toisille siirtyvät asiat. Omassakin puussa roikkuu eri aikojen osasia, joista osa on peritty, osa hankittu itse mikä mistäkin. Sampsa Astalan joulusinkku kertoo poikkeuksellisen iäkkäästä joulukoristeesta ja sen tarinasta.

Resuinen puuenkeli on rauhallinen ja rento joulun poprock-siivu, joka etenee maltillisella rytmillä ja jättää suuremmat säröt toiseen kertaan. Pinnalle pehmeitä arvoja kunnioittavassa äänimaisemassa nousevatkin vokaalien rinnalla koskettimet, joista kaivetaan esiin jouluisia soundeja. Joulun kumeat kellotkin soivat oikeissa kohdissa ja tarina jatkaa matkaansa eteenpäin, kun seuraava pieni joulun ihailija saa enkelistä aarteen itselleen. Tuo aikojen halki (toisinaan fyysisestikin) liitänyt puinen enkeli on kuitenkin ainutlaatuinen, rikkinäisine siipineen kaikkineen.

Mika Roth


Sara Sydän: Yksinäisten joulu Sara Sydän: Yksinäisten joulu

Keveämpää poppia luova Sara Sydän esittää nyt hieman haikeampaa joulumusiikkia. Suomalais-kenialainen artisti näet laulaa yksinäisten joulusta, ja nyt kannattaa huomioida monikkomuoto. Kappaleen innoittajana on toiminut Espoossa järjestettävä Yksinäisten joulujuhla, jossa Sara Sydän on aiemmin myös esiintynyt. Biisi onkin omistettu kaikille niille yksinäisille, jotka eivät yhdessä juhlissaan enää hetkellisesti olleetkaan yksin.

Kaunis ajatus on saanut viehättävän muodon, joskin Yksinäisten joulu on kovin melankolinen sävellys. Siinä huokuu klassisten joululaulujen tenhoa, verkkaisen tempon ja elokuvamaisten venytysten hidastaessa jopa lumihiutaleiden matkaa alas maahan. Surumielisyys ei kuitenkaan läisky yli äyräiden, sillä tekstissä muistetaan ainutlaatuisesta yhteisöllisyydestä, joka lopulta ulottuu jopa yksinäisimpien luo. Eikä jousia ja pianoa ripottelevan kappaleen sovitusta posauteta Hollywood-taivaisiin, vaan kaikki pysyy pienenä ja nättinä.

Mika Roth


Saxman Syrjänen: Happy Santa Saxman Syrjänen: Happy Santa
Runski Music

Saxman Syrjänen -nimen takaa löytyy Panu "Saxman" Syrjänen. Hän on monien isomman luokan artistien kanssa yhteistyötä tehnyt saksofonisti, joka on antanut joulumielen vallata nyt itsensä. Mm. jazzin ja bluesin saralla Syrjänen on kunnostautunut myös monissa eri yhteyksissä sovittajana, tuottajana sekä säveltäjänä. Sinkulla kuullaankin melkoista kokoonpanoa, joka rusauttaa Happy Santan ammattimaisen rautaisin ottein, svengiä unohtamatta.

Jazzahtavalla ja New Orleansin mieleen nostattavalla joulutsibaleella pistet√§√§n pyrst√∂sulkiin vipin√§√§ ja tanssikenkiin liikett√§, kun saksari, trumpetti ja piano k√§yv√§t yst√§v√§llismielist√§ kisaansa. Rytmipuolella rummut, basso ja bongo pit√§v√§t jalakset liikkeess√§, mutta pukin amerikkalaishenkiset ‚ÄĚHo! Ho! Ho!‚ÄĚ -huudot tuntuvat liev√§sti h√§iriintyneilt√§. En tosin ole koskaan t√§ysin ymm√§rt√§nyt tuota huutelua, mutta kai se pit√§√§ kest√§√§ New Orleansin ja joulun nimiss√§. T√§m√§ on kuin musiikillinen konvehtirasia, jossa se yksi rommipommi sotkee hieman muuten makoisaa kokemusta. Pinnat ykk√∂sluokan svengist√§ ja joulun kelloista.

Mika Roth


Tekram√ľtisch: Lahjaton pukki Tekram√ľtisch: Lahjaton pukki

Enp√§ ehtinyt edes knallia narikkaan viskata taannoisen T-tuokion j√§ljilt√§, kun t√§m√§ hurmaavan herkullinen ja jouluisen kaupallinen Tekram√ľtischin sinkku saapui toimitukseen. Lahja saapuikin aivan viime tingassa, mutta viel√§ oli joulusinkkujen s√§kiss√§ tilaa yhdelle kausiplinkuttelulle. Itsen√§isyysp√§iv√§n√§ laajemman julkaisun kokeva sinkku kertoo lahjattomasta pukista, jolla hommat eiv√§t suju ja masennuskin taitaa painaa pikkuhiljaa p√§√§lle. Jouluista outorockia liev√§sti kaupallisella soosilla, nam!

Ja koska Tekram√ľtisch on Tekram√ľtisch saa sanan s√§il√§ pistell√§ s√§kkiin reiki√§ ja katkoa porojenkin suitset. Eik√§ jouluinen poprockbiisi olisi aito joulubiisi, ellei mukana oli Joensuun R√§ttisitikka ja Volkkari -harrastajien lapsikuorot. Kertojana toimii joulupukki, jota tontut ved√§tt√§v√§t kuusi-nolla ja jonka s√§kist√§ ei l√∂ydy mit√§√§n. Lapset kiskovat parrasta, suukkoja ei √§ideilt√§ tipu, isien huikkapullojen j√§m√§tipoista puhumattakaan, ja kaiken kukkuraksi tuskan lopettava loppiainen on viel√§ niin kovin, kovin kaukana. S√§√§lik√§√§ nyt pukkiparkaa.

Mika Roth


TEMPT: Christmas Is The Time to Say I Love You TEMPT: Christmas Is The Time to Say I Love You
Better Noise Music

Vahvaa nousukautta el√§v√§ TEMPT on Yhdysvaltain New Yorkista kotoisin oleva rock-yhtye, joka on p√§√§tynyt versioimaan reilun nelj√§n vuosikymmenen takaista joulukappaletta. Samalla b√§ndi lupaa tuoda rockin takaisin jouluun, koska heid√§n mukaansa joulussa on jo riitt√§miin Mariah Careyn valtaa (aamen t√§lle). Billy Squierin vanha hitti on kest√§nyt aikaa yll√§tt√§v√§n hyvin ja rapean hard rockin diskanttisuutta suosiva soundi on itse asiassa j√§lleen hieman ajankohtaisempaa, koska kaikkihan on tunnetusti kierrossa ‚Äď my√∂s jouluisen rockin saralla.

Joulusta puhutaan ilon aikana ja juuri sitä Christmas Is The Time to Say I Love You -biisi on alusta loppuun saakka. Nopeatempoinen siivu on hivenen velkaa Sladen soundille, tyylille ja tavoille, mutta mitäpä näistä, kun kulkuset kilkkaavat ja kitarat iloisesti raikuvat. Eikä touhua venytetä, vaan paketti kääräistään napakasti kasaan reilusti alle kolmessa minuutissa. Rock on rajaton riemu, ja joulurock pistää siitä vielä mistelinoksan verran paremmaksi. Suositellaan myös uudenvuoden bileisiin tunnelmankohottajaksi.

Mika Roth


The Linda Lindas: Groovy Xmas The Linda Lindas: Groovy Xmas
Epitaph

Ja sitten annetaan puheenvuoro nuorisolle, joista osa on viel√§p√§ esiteinej√§. Yhdysvaltalainen pop-punk b√§ndi The Linda Lindas on nelj√§n j√§senen muodostama yhtye, joka julkaisi esikois-EP:ns√§ jo pari vuotta sitten. Nyt vanhin soittaja onkin jo 18-vuotias, ja nuorimmallakin on jo ik√§√§ mittarissa 12 vuotta, mutta ik√§h√§n on vain numero ‚Äď tuossakin p√§√§ss√§.

Los Angelesin ollessa koti on tietysti luonnollista, että joulusinkkuun on haettu viboja länsirannikon 70-luvun lopun punkista. Kaikki neljä tyttöä laulavat ja niin vokaalit kuin soittokin sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä. Neljän vuoden kokemus soittolavoilta ei ole kuitenkaan nitistänyt tippaakaan riemusta pois, ja Groovy Xmas onkin joulusinkkukoosteen pirskahtelevinta päätä. Hienot stemmat, nätisti rakennettu melodian kasvattelu ja tietysti super-douper päheet lyriikat, jotka antavat punkin hivenen pölyttyneille opeille sopivasti tuuletusta. Pinnat myös taustan efekteistä, joita ymmärretään käyttää juuri sopivasti. Tästä sinkku joulun poppunk-bileisiin!

Mika Roth


The NEW Bardots: Never Too Much Christmas The NEW Bardots: Never Too Much Christmas
Bongo Boy Records

The NEW Bardots on rock-bändi, jonka nimen keskimmäinen sana tulee kirjoittaa isolla. Näin tehdään asioiden selkeyttämiseksi, eikä itse joulukappalekaan jätä asioita roikkumaan ilmaan. Never Too Much Christmas on bändin uuden EP:n bonusraita, jolla rock’n’roll tuodaan takaisin jouluun isolla lekalla, hyvällä asenteella sekä iloisella mielellä.

New Yorkin ja New Jerseyn suunnilta operoivat soittajat ovat ehtineet kiertää rockin toistakin tahkoa urillaan, joten rosoisella tavalla svengaava rock’n’roll luontuu käy hepuilta ilman lastentauteja. Ja kierros aikamittarilla tarkasteltuna näyttää aiheuttavan eniten kipinöitä 70-luvun hard rockin kohdalla, juuri siinä Sladen ja kumppaneiden vaiheilla. Never Too Much Christmas julistaakin uhmakkaasti hengen kestämistä, vaikka pyhäputki painaisi kuinka päälle ja adventtiangsti nostaisi rumaa päätään. Nopeasti tamppaava ja runsaita kitaroita kulkusilla tarjoileva siivu saa kyllä hymyn karehtimaan, ei sille mitään voi.

Mika Roth


Tuomas Hirvonen: Joulun jätkänkynttilä Tuomas Hirvonen: Joulun jätkänkynttilä

Jouluna kenenkään ei pitäisi olla yksin, mutta mitäs sitten tehdään, kun näin on tapahtunut? Ja kaiken kukkuraksi olet vielä itse yksinäisyyteesi syyllinen. Tuomas Hirvonen lähestyy joulun aikaa hiukan tragikoomisikin liikkein, kertoen perheensä työn kiireisiin hukanneen miehen yrityksistä voittaa rakkaansa takaisin. Vaan kuinka mahtaa luonnistua parisuhdedraaman ja kirvelevän kaipuun sijoittaminen perhejuhlan iloiseen maailmaan, eli onko Göstan perinnöllä uusi jatkaja alati kasvavassa ketjussa?

Haikea ja hiljainen balladi lähtee vaimeasti liikkeelle, tarinan hiljalleen avautuessa. Aina kotoa poissa olleeseen isään kyllästynyt perhe on saapumassa jouluillalliselle, mutta eihän se joulun koristelu ota luonnistuakseen, kun koristeitakaan ei löydy. Kuulija asettuu kuin luonnostaan aidosti mennyttä katuvan kertojan puolelle, sillä onhan joulu myös anteeksiannon ja sovun aikaa. Loistakoon jätkänkynttilä siis yössä ja kertokoon luojansa ehtymättömästä rakkaudesta. Täydellisyyttä hipovaa joulumelankoliaa.

Mika Roth


Tytti Koivunen: Kunpa näkisin sinuakin Tytti Koivunen: Kunpa näkisin sinuakin
Recovery Records

Tytti Koivunen on tamperelainen iskelmäpop-laulaja, jonka joulusinkussa puhutaan yhdestä jouluun liittyvästä asiasta. Lapsena ihmettelin usein, että miksi ihmeessä juuri jouluna piti mennä hautausmaalle viemään kynttilöitä jo ennen aikaani kuolleiden haudoille. Sittemmin uskon oivaltaneeni tuosta tavasta paljonkin, kun vietäviä kynttilöitä on aina vain enemmän, ja samaista kaipuuta kaikuu myös Koivusen uusi sinkku.

Kauniiseen melodiaan nojaava kappale kasvaa hiljalleen kohti loppuaan, mutta mitään mahtiballadia tästä ei (onneksi) leivota kasaan. Joulua vietetään läheisten kanssa, sukulaisia tavataan ja moniin ystäviin ollaan taas pitkästä aikaa yhteydessä, mutta kaikki eivät ole enää täällä. Koivunen laulaa vähäeleisesti, hissukseen kulkeva sävellys elää melodiansa voimalla ja yhdessäolon voima on lopulta se lämmin viitta, joka mielestäni laskeutuu ennen hiljaisuutta kaiken ylle. Saunakin on tietysti lämmin, koska nyt on joulu.

Mika Roth




Lukukertoja: 714
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs