Lapko: Your Special K.O.

Hyvin s�risev�ll� kitaralla jyr�ht�� k�yntiin Harjavaltalaisen Lapkon tuorein eepee. Tasaisesti junnaavat s�r�kitarapurskahtelut l�htev�t viem��n avauskappaletta Hall Of Fame, s�r�t, joiden p��lle laulaja-kitaristi Maljan rauhalliset laulupohdinnat pienine ��nialan vaihteluineen ja ik��nkuin jatkuvasti hampaat irvess� puristaen sopivat erinomaisesti. Jo liveannin perusteella (viimeksi Jyv�skyl�n RockInn -festivaaleilla) on tullut verrattua Lapkon antia muun muassa Placeboon, joka nousee mieleen juuri tuosta laulutulkinnasta. Esikuvia unohtamatta basisti Nordbergin ja rumpali Heikkosen t�ydent�m�n trion musiikki on silti omaper�ist� ja my�s hyvin kitkatonta. Yhteissoitto on mukavan hioutunutta ja kun biiseiss�kin riitt�� ideaa, voisi odotella yhtyeen pikkuhiljaa p��tyv�n jonkin oikeasti hyv�st� musiikista kiinnostuneen levy-yhti�n kiikariin. Miksik��n hittikoneeksi Lapkon kaltaisesta vaihtoehtoisemmasta indiest� ei heti ensikuulemalta ole, mutta hitostakos sit� tiet��? Ehk� sit� joskus isompikin yleis� ymm�rt�� hyv�n p��lle kaikenmaailman popstarsien sijaan. Toivoa moisesta ei saa hukata, vaikka rahavaltainen hittitehtailu tuntuukin olevan yh� suuremmassa m��rin levy-yhti�iden ohjes��nt�n�.

Hiljainen v�lirukous hyv�n musiikin puolesta. Yhtyk��n siihen ne, jotka asian omakseen kokevat...Amen.

Vuodesta 1999 nykyisell� nimell� toimineen ja ainakin yhden omakustanteen jo aiemmin nauhoittaneen Lapkon materiaalia on vaikea kuvailla sanoilla, b�ndi itse k�ytt�� modernin indie-rockin termi�. Synkk�� se joka tapauksessa on, uhkaavaa ja junnaavaa. Rauhallisempia v�liosia osataan k�ytt�� t�ydent�m��n purskahtelevia riffittelyj�, jyr��v�� bassoa ja mukavan vaihtelevia rumpufillej�. Maj Karma -mies H�iri� Piirisen istuessa ��nitysp�yd�n takana studiossa kolmikon soittoon on saatu ulkopuolinen n�kemys. Miss� m��rin se sitten raidoilla kuuluu, j�� tulevaisuuden tuotoksien peilattavaksi. Ainakaan Maj Karmaan Lapkoa on turha verrata, paitsi ehk� synkkyyden ja tiukan livesoiton osilta. Kappaleista yksik��n ei suoraan nouse toisten yl�puolelle, silti yksik��n biisinelikosta ei my�sk��n j�� korkean tason alapuolelle. Eniten tunteita her�tt�� lopulta levytuotoksen p��tt�v� Mary The Queer, jossa Malja p��see tosissaan venytt�m��n kielt�m�tt� kantavaa ��nt��n. Soitossa on mukavia nousuja ja laskuja ja silmien sulkeutuessa alkaa niska v�kisinkin liikkua leijailevan v�ijyvien s�keiden tahdissa. Armottomuus voisi olla oikea sana kuvaamaan kiert�vien kieliriffien ja tykittelevien rumpujen rakentamaa, pilkkopime�ss� kaivoskuilussa sy�ksyv�� malmivaunua, jota Maljan laulu ohjaa kohti syvyyksi�.

Eritt�in lupaavaa. Vain se todellinen hitti puuttuu.