Lapko: Freedom

Sony/Fullsteam

Harjavallan pojat ovat isontaneet monella tasolla. Samalla kun yhtyeen trio-kokoonpano on kasvanut yhdell� kitaralla Janne Heikkosen siirtyess� rumpujen takaa toiseen kitaraan ja Jussi Matikaisen ottaessa ly�m�vastuun, on kolmesti tuotannoistaan Grammy-palkitun kanadalaistuottaja David Bottrillin n�kemys varmasti omalta osaltaan jykev�itt�nyt ja siloittanut yhtyeen ilmett�. Sielt� varmasti on saatu ajatuksia hitikkyyteen mutta my�s raskaamman puolen ter�v�itt�miseen - l�ytyyh�n kanadalaisen tuotantotaustasta niin Placebon kuin Toolin ja Musen kaltaisia menestyksi�. Saa sitten n�hd� riitt��k� se ja Fullsteamin kuuluminen j�ttim�isen Sonyn koneistoon nostamaan Lapkon ison maailman kartalle. Suomen kulmat yhtyeell� alkaa olla aika hyvin jo hallussa, vaikka mit��n Hartwall-areenoita ei yhtyeen tummasti v�reilev� vaihtoehtorock olekaan t�ytt�nyt. Joko biisikyn�st� nyt l�ytyy koko kansalle suosikkeja, ihan koko albumin mitalta?

Ei, Lapko on edelleen ns. tietyn skenen yhtye. Samaan aikaan se on edelleen hyv� ja omaleimainen sellainen. Sen tummapintainen, Ville Maljan laululla kantavasti haikeileva ja s�r�r�yh�kk��sti sykkiv� sointi ei ehk� viel�k��n ole tuottanut tarpeeksi helppoa, pelkistetty� ja yksinkertaisen koukukasta musiikkia nappaamaan radioeetterien tai nettisoittolistojen tehosoittoja, mik� saattaa toisaalta olla hyv�kin asia - sellaista huttua mainitut v�lill� suoltavat. Se on sitten makuasia ett� onko Back In Fashionin kaltainen kuulas keimailu tai ykk�shitti Money For Nothingin muriseva kertos�ekeskeisyys tervetullutta tiivistyst�? Eiv�t ne ainakaan minun Lapko-kuvaani murra tai luotaan ty�nn�...

Freedom on monessa kohtaa onnistunut tiivist�m��n Lapkon ydinmehusta toimivan koukukkaita kappaleita, mutta sellaisia "soitanpa t�m�n heti uudelleen" tai "t�ss�h�n on selke� kestohitti" -kaltaisia yksitt�isi� hetki� en silti l�htisi nostamaan. Tarkoittaako se sitten ett� niit� ei ole? Vai onko niin ett� koko albumin rima on mukavan korkealla? Vauhdistaan huolimatta mukavan hymyilev� Rave In Peace, massiivisen kohtalokkaan tunnelman ja pikkuhiljaa kasvavan rakenteen komeasti yhdist�v� No Hate Without A Heart tai huohottaen m�iskiv�, kuulaasti kaartava ja mukavan monisyinen Black Corridor ovat kaikki peukun yl�sp�in nostavia teoksia. Freedom kuulostaa albumilta joka saattaa kasvaa ja syventy� viel� ajan kanssa, mutta jo t�ss� vaiheessa sen ��rell� viihtyy.

Lapko on kasvanut soundillisesti aikuisempaan suuntaan. Se ei ehk� ole yht� h�rskin teinikiimainen kuin joskus takavuosina muttei sen seisokki ole kuitenkaan lerpahtanut taikka muuttunut mekaaniseksi suorittamiseksi. B�ndin hartiat ovat leventyneet ja viettely menee itsevarmemmin asiaan. Panisin.