Sinkut II - Toukokuu 2019

AK-77: Outo syd�n

Viime kes�n� AK-77 ilahdutti allekirjoittaneenkin maailmaa Mustan kissan luu EP-levyll��n, jolla �slaavilaista bluesia shakkinappulalaatikkokitaralla� kutonut yhtye soitti monisyisen melankolisesti. Tuoreella sinkulla kulku jatkuu tutun mustavalkoisissa lavasteissa, joissa moderni ranskalainen elokuva ja Kaurism�en boheemit antisankarit viihtyv�t kylki kyljess�.

Outo syd�n -kappaleella suomalainen iskelm� juoksee aiempaa vahvempana suonissa, vaikka ronskissa tekstiss� konstaapeli kaipaakin piiskaa ja kuolema korjailee Luojan virheit�. Musiikin toinen tukijalka on melankolialla lantrattu blues, joka kuulostaa juuri sopivasti eksoottiselta ja silti niin tutulta ja turvalliselta. Ehk�p� toisinaan jopa hieman kuin vapain Badding ihanimmassa utopiassaan. N�m� juonteet svengaavat keskell� tanssilattiaa hiljalleen keinuen, eik� mik��n kuvassa vaikuta v��r��n paikkaan p��tyneelt�. Syd�n on kielt�m�tt� joskus melko outo.

Mika Roth

---

Arpia: Valehtele mut onnelliseksi
Record Union

Silloin t�ll�in on mukava yll�tty� oikein kunnolla. Pitk�n uran suomalaisen rockin parissa tehnyt Arpia on vuosien saatossa kasvanut luotettavaksi ja itsens� kuuloiseksi yhtyeeksi. Ryhm� palasi tavallaan takaisin juurilleen reilun vuoden takaisella Hyv� t�st� tulee EP-levyll��n, kun vet�v� ja positiivinen poprock sai taas kukkia vapaammin.

Valehtele mut onnelliseksi -kappaleen tunnistaa melko nopeasti tekij�idens� lapseksi, mutta silti jokin kaavassa on muuttunut entist�kin toimivammaksi. Piileskeleek� tuo mystinen X-tekij� kenties rapsakasti etenev�ss� rytmiss�, kuulaissa kitaroissa, pintaan miksatussa laulusoundissa � vai kaikissa n�iss�? Pieni kiipparikuvio leijuu taustalla ja kirkas ��nipaletti huokuu auringonvaloa. Kenties vaikutus onkin viel� useampien palasten luomaa. J�lleen kerran tarinan aiheena on parisuhde, kaappien kolistessa luurangoista, mutta n�ist�kin asioista l�ydet��n se positiivinen kulma.

Mika Roth

---

Atlases: Neophyte
Rain Without End Records

Porilainen Atlases on takonut modernia ja rupista post-metaliaan jo parin EP-levyn verran, mutta toukokuun j�lkimm�isell� puoliskolla on luvassa ihan albumillinen uutta runttua. Tulevaa pitk�soittoa pohjustetaan Neophyte-sinkulla, jolla b�ndi m�yrii l�hes viiden ja puolen minuutin verran post-metal myllyss�.

Ryhm�n soitto potkaisee heti ensikosketuksella tanakasti munuaisiin. Vokalisti Jamppa Lamminp�� m�risee voimalla matalalta, osoittautuen melkoiseksi �ss�ksi ryhm�n mustanpuhuvassa hihassa. Ilahduttavaa on my�s huomata, ett� helvetilisen vallittelun lomassa muistetaan vet�� happea v�ljemmiss� vesiss�, jolloin paahtokohtien voimallisuus vain entisest��n korostuu. Seassa on my�s ripaus puhdasta laulua ja koskettimia, jotka ainakin Neophyten tapauksessa toimivat vakaasti b�ndin eduksi. Atlases ei nappaa t�ysi� pinnoja persoonallisuuskisassa, mutta on t�m� kyll� mahdottoman v�kev�� m�tkett� esikoisalbumin materiaaliksi. Iso peukku ja antennit kohti tulevaa pitk�soittoa.

Mika Roth

---

Boreal Nuance: Slack Water

Vuonna 2017 perustettu Boreal Nuance liikkuu toisella sinkullaan syviss� vesiss�. Jyv�skyl�l�inen yhtye on uuttanut virtaansa paljon aineksia pohjoisamerikkalaisesta raskaasta rockista sek� grungesta, mutta t�m� ei tarkoita suinkaan sit�, ett� biisin pit�isi kulkea vain varjoissa ja vauhditta.

Slack Water tarjoaakin melkoisen yll�tyksen jo ensimm�isen minuuttinsa lopulla, kun melankolinen kitarajyrnytys vaihtuu reippaampaan osuuteen. Taustalle tuupataan jopa kiippareilla (?) buustattua rytmittely�, josta tulee ennemminkin mieleen Franz Ferdinand kuin Alice in Chains. T�ll� vuorottelulla biisist� kasvaa hieman jakomielitautisen tuntuinen outolintu, mutta eiv�tk�s kaikki parhaimmat meist� ole hieman liikaa siunattuja? T�m�nkertaisen sinkkunipun kummallisimpia ja kiehtovampia numeroita, joista on viel�kin vaikea muodostaa lopullista mielipidett�. Eli toisin sanoen: ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus.

Mika Roth

---

Chronoform: Conquer

Chronoform hieroi muistettavasti rystyst� leukaperiin, kun b�ndin Veil-sinkku t�m�hteli alkuvuodesta kammioni seinist� edestakaisin. Nyt on taas uusi tuliannos ihmetelt�v�n�, eiv�tk� herrat ole ainakaan pehment�neet otteitaan. Toki alussa kuullaan 15 sekunnin mittainen kosketinintro, mutta tuon j�lkeen paukutus onkin sitten armotonta.

Ensi kerroilla pauke maistuu herkulliselta, eri nopeuksien ja s�vyjen sekoittuessa toisiinsa. Conquer-sinkku painuu kuitenkin lopulta jo niin syv��n p��tyyn, ett� kaikki t�m� suunnaton voima k��ntyy jo hetkitt�in ryhm�� itse��n vastaan. N�in k�y etenkin toiston kautta ja siksi, koska kontrastin puuttuessa raivoisa ilmaisu on lopulta vain yht� raivoa vailla kohdentavia polttopisteit�. Osana suurempaa kokonaisuutta biisi saattaa kyll� hyvinkin palvella tarkoitustaan, mutta sinkuksi valinta on hieman outo.

Mika Roth

---

Colorblue: No More Peace
Nowhere Boy

�Rakkaus on taistelukentt� sanaili joku muinoin, mutta helsinkil�inen Colorblue vie tuon kiistanalaisen ajatuksen viel� huomattavasti pidemm�lle. No More Peace -kappale kun kertoo siit� oivalluksesta, ett� t�ss�h�n on itse asiassa synnytty tuhoamaan kaikkea kaunista ja arvokasta. Julistus on kielt�m�tt� melko mahtipontinen, mutta niin on toisaalta my�s itse s�vellys sek� erityisesti sovitus.

Colorblue on toki jo aiemminkin ymm�rt�nyt isosti soivan popin, AOR:n ja melankoliarockin p��lle, mutta t�ll� er�� orkestraatiosovitus karkaa jousineen kaikkineen megalomaanisen eeppisyyden loisteliaalle puolelle. Biisin sisin on puhdasta poppia, jota ryyditet��n elektronisella kuorrutuksella, mutta varsinaisen koukun muodostaa kertos�keen rock-nostatus. Pistet��n tuohon p��lle viel� jo muutenkin ty�ns� kiitett�v�sti hoitavan vokalistin loppukorotukset, niin johan on 007-kelpoinen j�ttibiisi kasassa.

Mika Roth

---

Ilja Teppo: Laulu �idille
Fun Pandemia / Supersounds Music Oy

Laulaja-lauluntekij� ja folkpoppari Ilja Teppo rakastaa mit� mittavimmin omaa �iti��n ja kertoo sen my�s tavoin, jotka eiv�t j�t� mit��n arvailujen varaan. Jaakko Tepon poika on jo aiemmin kunnostautunut musiikin saralla erilaisten b�ndien kera, mutta syksyll� nuorempi Teppo julkaisee viimein soolodebyyttialbuminsa. Alkujaan t�m� sinkku piti pist�� pihalle vasta syksymm�ll�, mutta tokihan Laulu �idille sopii huomattavasti paremmin n�in �itienp�iv�n tienoille.

Itse kappale on kerrassaan kaunis, Tepon laulun ja akustisen kitaran asettuessa v�h�eleisen ��nimaisemoinnin etualalle. Kuinka suuri ja voittamaton, sek� kaiken rikkoutuneen korjaava oma �iti onkaan, ja kuinka laittaa kaikki tuo pariin lauseeseen? En l�ht�kohtaisesti rakasta viuluilla ryyditettyj� slovareita, mutta t�ss� sanoituksessa Teppo kiistatta saavuttaa jotain meist� jokaisesta. Sill� onhan jokaisella �iti, eik� pyyteett�m�n rakkauden ihmett� voi koskaan kylliksi korostaa.

Mika Roth

---

Jontte Valosaari: Yksin, mutten yksin�inen
Playground Music Finland

Jontte Valosaari on viime aikoina py�rinyt julkisuuden valokeiloissa useammastakin syyst�, mutta miehen musiikillinen ura on ollut viisi vuotta enemm�n ja v�hemm�n j�iss�. Nyt kuitenkin taas tapahtuu ja Yksin, mutten yksin�inen -sinkku on vahvasti omael�m�kerrallinen tilitys eronneen miehen fiiliksist� ja moninaisista sis�isist� myrskyist�.

Vanhoilla tutuilla urilla, eli modernin popin ja r�n�b:n tiet�mill�, liikkuva s�vellys pelaa vahvasti akustisen kitaran soundin varaanb, sek� elektronisen rakenteen ymp�rill� liukkaasti kiemurtelevaan melodiakulkuun. Biisin tuottaja Kalle �Kashwell� M�kipelto on tehnyt kielt�m�tt� upeaa j�lke�, kuten Emma-ehdokkaan kuuluukin, mutta isot k��reet eiv�t peit� jalometallisen ytimen puhdasta laadukkuutta. Ensimm�inen laukaus osuu siis lupaavan l�helle maalitaulun keskustaa, joten kuuden vuoden mittainen odotus on n�ill� n�kymin johtamassa isoon pottiin.

Mika Roth

---

Lord EST: Kaverin �iti
Kaiku Entertainment

�itienp�iv�n� muisteltiin luonnollisesti monia �itej�, mutta Lord EST ottaa rohkean askeleen uuteen suuntaan. Kaverin �iti on niin kuuma pakkaus, ett� kumpikin sana on pit�nyt kirjoittaa ihan isoilla kirjaimilla, eik� lyriikoissa heitell� turhia huntuja villisti leimuavien n�kymien eteen.

Parhaan kaverin �iti on siis muuttamassa kertojan luokse, eik� lemmen otteluista ole pulaa. Lord EST pikkutuhmailee, mutta pit�� silti hyv�n maun rajat tiukasti n�kyviss� � v�hint��nkin toisessa silm�kulmassaan. Rytmimusiikkiartistimme puuhaa j�lleen itselleen tuttujen Karibian dance- ja reggae-soundien parissa, mutta biisiss� on my�s positiivista suomi-iskelm�n kaikua ja kes�ist� hohkaa. Torvet t�r�htelev�t taustalla, s�keist�iss� tapaillaan Jamaika-aksenttia ja kiipparit seilaavat takalinjoilla mit� pilvett�mimm�n taivaan alla, eli t�ss�h�n on aineksia pieneksi kes�hitiksi. Allekirjoittaneen mielest� nyt ainakin.

Mika Roth

---

Maija Kaunismaa: Happiness I Gave Away

Sanotaan ett� alkuper�inen on aina alkuper�inen, mutta Happiness I Gave Away -kappaleen tapauksessa en edes oivaltanut ensi alkuun kyseess� olevan lainabiisin. Maija Kaunismaa versioi n�et Reino Helismaan alkuper�issanoitusta Onni jonka annoin pois, jonka Mikko Ij�s on k��nt�nyt englanniksi.

Eiv�tk� yll�tykset p��ty t�h�n, sill� perinteiselt� rakkausballadilta kuulostava kappale on kannanotto k�rsiv�n planeettamme puolesta. Hyv� ajatus on saanut Kaunismaan s�vellyskyn�n liit�m��n ilahduttavan nostattavasti, eik� hieman 80-luvun Euroviisuista muistutteleva mahtiballadi ole lainkaan hullumpi. Hieman kankea englanninkielen lausuntakin kuulostaa positiivisella tavalla retroiselta, eiv�tk� afrikkalaisia viboja v�litt�v�t perkussiot ainakaan heikenn� lopputulosta. Eik�h�n rakasteta kaikki t�t� palloamme ja muisteta pit�� siit� parempaa huolta.

Mika Roth

---

Mansku 33: Ohuet sein�t

Onko hyv� kuulla ihan kaikki se, mit� naapurissa aina milloinkin puuhaillaan? Mansku 33 on kimppak�mp�st� muodostunut yhtye, joten ehk� heppoinen rakennusj�lki voi toisinaan osoittautua siunaukseksikin. Helsinkil�isen trion j�senet l�ysiv�t toisensa siis sattuman kautta ja ainakin t�m�n debyyttisinkun perusteella kimppak�mpp�� kannattaa pit�� pystyss� my�s tulevaisuudessa.

Ohuet sein�t -kappaleen soundia on vaikea kuvata tarkasti. Pohja on groovaavassa popissa, elokuvamaiset ja viipyilev�t soundit ovat hiukan triphopahtavia ja jazzahtavia, joilla mm. David Bowie leikitteli mm. raskaasti aliarvostelulla �Hours��-albumillaan. Biisi hiipii y�n puolelle, tarinan eri linjat sekoittuvat toisiinsa ja onnellisuuden silkki sotkeentuu melankolian raskaaseen sarkaan � mutta vain hetkitt�in. Kolmikon �kerrostalopsykofilosofia� vinkkaa silm�� Suomi-hiphopille ja amerikkalaiselle l�hi�rytmeilylle, mutta on silti samaan aikaan aivan oma juttunsa. Lis��, kiitos.

Mika Roth

---

Mikko Ilmari: Atlantti

Mikko Ilmari soittaa folkahtavaa poppia, jossa ��nille on j�rjestetty mittavat tilat soida. Aiemmin Mikko Lankinen -nimell� soolomateriaalia julkaissut artisti on lis�ksi vaikuttanut my�s eri yhtyeiss�, joissa musiikki on ollut toisinaan rankempaakin. Mennyt oin kuitenkin mennytt� ja folkahtava sek� elokuvamaisen laaja pop on nyt miehen ominta alaa.

Atlantti-sinkullakin on toki aistittavissa painoa ja voimaa, mutta keskukseksi nousevat vokaalit, joiden rinnalla kuullaan kitaraa ja rytmisoittimia, sek� tietysti kosketinsoitin/kone tapetteja. Teksti kertoo ymm�rt��kseni j��htyneist� tunteista, jotka kuitenkin kest�v�t ja ulottuvat tarvittaessa jopa valtameren ylitse, sill� jotain ainutlaatuista on kuitenkin j��nyt eloon. Hitaasti k�ynnistyv� ja verkalleen voimaa ker��v� kappale nousee hitaasti kiihdytt�en siivilleen, mink� j�lkeen siivet eiv�t en�� osu kertaakaan aaltoihin.

Mika Roth

---

Puk: Kunnes tuuli k�y yllemme
Wood Productions

Puk jatkaa vahvojen pienjulkaisujensa ketjua uudella sinkulla, joka on viimeisin lis� ryhm�n seikkailuihin indiepopin kultaisilla niityill�. Siin� miss� viimekuinen sinkku seikkaili kansainv�lisiss� kasarimaisemissa syntetisaattoreiden ja eteeristen kitaramaalausten thecuremaisissa sf��reiss� on viimeisen n�yte ennen Romanssi-albumia mit� suomalaisin numero.

Kunnes tuuli k�y yllemme -kappale on luonnollisesti tarina rakkauden voimista, sek� niist� vastuksista jotka tuon oikukkaan onnen takia on k�rsitt�v�. S�vellys on pitk�, kohtalokas ja dramaattinen, mutta samaan aikaan parempaa huomista lupaava, vikkelill� varpailla etenev� ja viilt�v�n tarkkoja visioita v�litt�v�. Yhtye kutsuu t�t� melankolian vieh�tt�vill� liekeill� viimeistelty� lauluaan er��ksi parhaimmistaan, enk� l�hde juuri v�itt�m��n vastaan. Etenkin j�lkimm�isell� puoliskolla Puk saavuttaa suorastaan diaryofdreamsmaisia sf��rej�.

Mika Roth

---

Sunset Ride: LOVERBOY
Cityman Productions

Okei, nyt pelataan klisheiden voimalla ja kovaa. Turkulainen Sunset Ride chillailee mallsoftin digipalmujen varjossa ja vaporwaven elektronisten kasari- ja ys�rituulien turkoosinv�risill� unelmarannoilla. LOVERBOY sy�tt�� automaattiin nipun kolikoita ja l�htee kruisailemaan armaansa kera, kuten kansikuva pikselisesti jo kertookin.

Instrumentaalikappale pohjautuu pitk�lti yhteen melodiaan, jonka ymp�rille on rakennettu pala palalta tarinaa rikastava, syvent�v� ja ehk� hiukan mutkistavakin ��nimaailma. Kes�ll� kokonaista pitk�soittoa lupaileva Sunset Ride pit�� biitit kurissa ja kierrokset alhaalla, mik� palveleekin biisin tarkoitusta, sill� t�m�ntyyppisten mielikuvien maalailuun eiv�t sovi supersankarielokuvien trailereita muistuttava leikkely vaan suurempien linjojen ja kaarien suosiminen. N�in upeaa ��nimaisemointia voisikin mieluusti kuunnella vaikka kohti sit� pastellis�vyist� auringonlaskua ajellessa, tai ainakin moisesta unelmoidessa.

Mika Roth

---

Tarja: Dead Promises
Edel

Kuudennen sooloalbuminsa elokuun lopulla julkaiseva Tarja on hieman yll�tt�enkin pist�nyt taas rahdun raskaampaa metallia purkkiin. Dead Promises -sinkku onkin rankinta Tarja Turusta hyv��n aikaan, eik� tulevalta In the Raw -pitk�soitolta tule kuuleman mukaan puuttumaan rosoa.

Koska Tarjan materiaalia tullaan kaiketi aina vertaamaan neidon Nightwish-aikoihin lienee osuvaa hakea my�s t�h�n tilanteeseen sopivaa vertailukohtaa noista vuosista. S�r�inen kitara, eeppiset taustat ja suuri ��nikatedraali nostavat melko nopeasti mieleen Oceanbornin ajat, jos tuore biisi kuulostaakin samalla vahvasti 10-luvun lopulta. Maneerit ovat kuitenkin tutut ja itse kipale on melkoisesti velkaa yhteen jos toiseenkin suuntaan. Mutta, ja t�m� on iso mutta, biisi kuitenkin tarttuu ja sis�lt�� riitt�v�sti omaa perim��, jotta puheet pastissista voidaan unohtaa.

Mika Roth

---

Taru Still: Todellisuus

Helsinkil�inen Taru Still on omien sanojensa mukaan tehnyt aktiivisesti musiikkia vuodesta 2017 saakka, ja Todellisuus-sinkku on toinen virallinen julkaisu. Nainen & kitara -keikkoja tekev� Still kutsuu musiikkiaan indiepopiksi kansanmusiikkivivahteella, mik� onkin sangen osuva kuvaus.

Todellisuus l�htee liikkeelle veike�sti keinuen, akustisen kitaran ja vokaalien liu�uttaessa jalkojaan kuin huomaamatta. Minuutin j�lkeen muutokset viev�t biisi� nopeasti kohti ��nek�st� kertos�ett�, tosin ���nekkyys� on t�ss� yhteydess� kovin suhteellista. Isompi ��nimassa antaa tarvittavan vauhdin, mutta Stillin vahva laulu ei hautaudu onneksi soitinten peittoon, vaan on se kappaletta luotsaava johtot�hti. Itse tarina vangitsee lyhyen tuokion, jossa jokainen mahdollinen tulevaisuuden v�yl� on hetken aikaa avoinna � mutta sulkeeko todellisuus kaikki ovet? Kas siin�p� vasta kysymys.

Mika Roth

---

Tatu Kaihua & The Violent Mood Swings: Lemmenlotto

Onko lemmenlotto, tai edes lemmen vertaaminen loton kaltaiseen onnenpeliin mitenk��n asiallista? Tai asiatonta? Tatu Kaihua & The Violent Mood Swings on joensuulainen rock-yhtye, jonka j�senist�ll� on kokemusta jo aiemmista, osin menestyneist�kin orkestereista. Toisella sinkullaan nuori ryhm� haikailee Tatu etunen�ss� menestyst� rakkauden kentill�, muotojen my�t�illess� asianmukaisesti klassisia kaavoja.

On vaikea sanoa kuinka tosissaan biisi on tehty, mutta ainahan sit� on tilaa kaukor�yhk�m�iselle nokkeluudelle tekstiss� ja agentsmaisen py�re�lle soundimaailmalle. 60-luvun jukeboksi-iskelm�t on tutkittu tarkoin, pehmeyden ja miellytt�vyyden asettuessa diabetes-rajoille, mutta ainakin t�ll� er�� uhkapeli kannattaa. Eih�n t�m� nyt mik��n seitsem�n oikein ole, mutta ehk�p� sellainen viisi ja vara, tai Eurojackpotin muhkeampi lohdutusvoitto. Luistavaa, makeaa ja silti viel� kaiken kukkuraksi rock.

Mika Roth

---

The Empire Strikes: The End

Helsinkil�inen action-rock orkesteri The Empire Strikes esittelee t�ll� kierroksella syksyll� julkaistavan Charm-albuminsa avausraidan. Siin� miss� talven pakkasten paukkeeseen t�r�ht�nyt Blinded by the Light -sinkku kaahasi raskaalla lastilla ja painavalla kaasujalalla kohti action-rockin auringonlaskua Jerry Lee Lewis oikealla olkap��ll��n, on The End jotain hieman muuta.

Bensankatkuista paahto on kiistatta nytkin, mutta rouhean kitararockin p��lle on ladottu yll�tt�en tuumakaupalla James Bond -orkestraatiota. Onko se sitten niin paha asia, ett� samassa biisiss� on AC/DC:in junttariffittely� ja eeppisten agenttitrailereiden meininki�? Niin, on ja ei � kaiketi. Kyll�h�n b�ndi pit�� purtensa kurssissa rockin saralla, mutta kun mittaa siivulla on alle kolme minuuttia, niin ison orkesterin loppurymistelyss� yll�tt�� jo �hky. Onneksi viimeiset sekunnit laukataan taas rokkib�ndin kyydiss�.

Mika Roth

---

V-Osasto: Kellokosken prinsessa

Rosoista mutta melodista punkrokkia veivaava V-Osasto ei ole julkaissut pitk�soittoa viiteen vuoteen, mutta nyt olisi tarjolla uutta sinkuraa. Tarina ei kerro, josko Kellokosken prinsessa -biisi jopa edelt�isi jotain suurempaakin, mutta nautitaan siit� mit� saadaan.

Eli perusasioiden ��rell� t�ss� liikutaan t�ll�kin er��, kun vuodesta 2008 toiminnassa ollut orkesteri kertoo eri tavoin j�rkkyneist� mielist�. Kellokoskihan on psykiatrinen sairaala, jonka k�yt�vill� on taatusti kuultu mit� ihmeellisempi� tarinoita ja visioita. V-Osasto ei kuitenkaan l�hde rypem��n kurjuudessa ja shokeilla, vaan reippaasti etenev� kipale toteaa maailman ehk� kaipaavankin Kellokosken prinsessaa � ja sanojen tulkinta j�tet��n kuulijalle itselleen. Melodia on A-luokkaa, eik� kipaletta ehdit� ajamaan loppuun reilun kahden ja puolen minuutin aikana. Toimii siis, ja enemm�nkin kyll� kelpaisi, kiitos.

Mika Roth