Sinkut - Joulukuu 2019

Ancylus: Mare Magnetica
Luola Records

Englanninkielen valta-asema populaarikulttuurin eri aloilla on vankkumaton, mutta kyll� se vanha tuttu latinakin yh� toimii. Mare Magnetica tarkoittaa magneettimerta, eli paikkaa jota unten t�lt� puolen ei voine l�yty�, mutta Ancylusin sinkku kertookin unista innoittuneesta ��nimatkasta. Ja koska paikka on valveen tuolla puolen, on my�s musiikin muoto �hieman jotain muuta�, eli valmistautukaa samalla ulottuvuuksien v�liseen matkaan.

Mare Magnetica on yli 13 minuutin mittainen j�tti, jota voisi kutsua vaikkapa eeppiseksi seikkailuambientiksi. Syntetisoidut ��net vellovat ja vy�ryv�t kuin ensimm�isen Tronin verkot olisi onnistuttu viimeinkin muuntamaan ��niaalloiksi. Mukana on my�s reilu annos seikkailullista rohkeutta ja voinkin verrata t�m�n kiehtovan meren massoja oikeastaan vain Mike Oldfieldin Incantations-j�ttiin, joka eroaa luojansa muusta materiaalista selv�sti. Ambientin ja elektronisen ��nimaisemoinnin kokeellisuuden rajattomuus jaksaa aina h�mment��, etenkin kun t�rm�� Ancylusin kaltaisiin, rohkeasti kohti tuntematonta horisonttia suuntaaviin projekteihin.

Mika Roth

---

Antti Ruutu: Loppuun saakka
Mark My Tunes

P��kaupunkiseudulta kotoisin oleva laulaja/lauluntekij� Antti Ruutu on viimeisen parin vuoden ajan luonut hiljalleen soolouraa, mutta musiikin parissa mies on vaikuttanut jo ainakin 90-luvusta l�htien. Muillekin biisej� kirjoittanut Ruutu toimi aikoinaan Kuopus-yhtyeen biisintekij�n� ja vokalisti-basistina. Ryhm�n julkaisut eiv�t ole tuttuja, mutta soolomateriaali on ainakin paineetonta ja kiireet�nt� kitarapoppia.

Uusin soolosinkku Loppuun saakka rakentuu naurettavan yksinkertaiseen kitarakoukkuun, joka kuitenkin tarttuu nopeasti ja pit�� otteensa, niin, loppuun saakka. Hyv�ntuulisen ja kiireett�m�sti teemansa ymp�rill� kaartelevan kipaleen ydin on pyynn�ss�, jossa toista kysyt��n vierelle ja pysym��n siin� loppuun saakka. Eih�n kukaan tied� p�iviens� m��r��, mutta tokihan loppumatkasta voisi tulla se kaikista mahtavin osa taivalta, kun asenne on kohdillaan. Etenkin kertos�keess� tarttumapintaa l�ytyy yllin kyllin ja Ruutun sympaattisen simppeli laulutapa silaa hyv�lle el�m�lle maistuvan raidan. Pinnat viel� pienest� kitarasoolosta, joka istuu paikalleen t�ydellisesti.

Mika Roth

---

Human Cell Signals: Wonder
Eclipse Music

Human Cell Signals on sellisti Harri Topin ja kantelisti Noora Laihon muodostama duo, joka luo rohkeita crossover-versioita rockin klassikoista, mutta my�s omaa musiikkiaan. Toisinaan runsaammin elektronisesti h�ystettyn�, toisinaan taas l�hes t�ysin akustisesti. Wonder-sinkku pohjustaa tiet� ensi vuoden puolella julkaistavalle pitk�soitolle, tarkkojen p�iv�m��rien yh� puuttuessa.

Wonder on siit� ihmeellinen kappale, ett� se on samaan aikaan mit� selvimmin l�nsimaisen populaarikulttuurin hedelm� ja jotain tyystin erilaista ja uutta. Instrumentaali-kappale kolisuttelee klassisen musiikin porstuaa, sipaisee elokuvista tutun ja sopivasti etnisyytt� sis�lt�v�n historian lehti�, mutta on silti kevyt ja tuore. Soittimia ja efektej� ei k�ytet� runsain mitoin, jokaisen ��nen ja yksityiskohdan seistess� paikallaan silkasta tarkoituksesta. "You little wonder, little wonder you" lauloi David Bowie aikoinaan, enk� voi kuin yhty� herran sanoihin.

Mika Roth

---

Hurtta (feat Noora Alexandra): Just nyt
3rd Rail

Musta-Lista kokoonpanosta tuttu r�p-mies Hurtta avasi vuoden melko tummissa tunnelmissa, kun Edelleen raiteilla pelasi pienell� kosketinkoukullaan. Vuoden toisessa p��ss� ollaan jo kaivamassa omaa hautaa ja pist�m�ss� haulikkoa suuhun, kun elon harmaus ja toivottomuus ovat viem�ss� kertojasta voiton. Melkein nyt ainakin.

Kertoja toteaa heti ensimm�isess� lauseessa olevansa yksin�inen luuseri ja biisin melankoliset soundit jatkavat suomalaisugrilaisen murheen jalostamista aiempaakin myrkyllisemm�ksi liemeksi. Mutta kuinka ollakaan, Noora Alexandra liittyess� mukaan kertos�keess� on koukku tiukasti kuulijan korvassa. Eiv�tk� mustuuteen kaatuvat rivitk��n ole lopulta niin mahdottoman tappavia, koska yl�puolella saattavat sittenkin laulaa enkelit kun rauhaan vain p��st��n. ��rimm�isen riisuttu soundipaletti pelaa ja Hurtta osaa hy�dynt�� vahvuutensa kovalla prosentilla. Ei t�m� t�st�, ja siit�h�n me juuri tyk�t��nkin.

Mika Roth

---

Jade: Piirr� kartta minuun
Jademagia Music Oy

Jaden debyyttisinkun luvataan olevan suurisoundista ja hypnoottista indiepoppia, mik� ei ole ihan v�h�n sanottu n�in� popin kultap�ivin�. Aiemmin muille kappaleita kirjoittanut Annika Tello osoittautuu kuitenkin melkoiseksi tunnelmienluojaksi ja ensimm�isell� kappaleella eeppiset soundimaisemat asettuvat jo kuin luonnostaan paikoilleen.

Kuten kansikuvan syd�menmuotoinen jokikin jo vihjaa, tarinassa kerrotaan rakkauden voimista, sek� etenkin rakkauden kyvyst� muuttaa karuinkin maisema ja kivikkoisinkin syd�n lempe� s�teilev�ksi valonl�hteeksi. L�heisyyden kaipuu ja toivon pieni valonkaje valaiset my�s kappaleen sisuksia kauniisti. Jaden laulu on kaiken avain, jota elektroniset taustat kehyst�v�t yhdess� v�hien taustalaulujen kanssa. Aaltomaisesti etenev� biisi ei kest� kuin kolme minuuttia, mutta eip� lis�toistosta olisi en�� hy�ty�k��n ollut. J�in kaipaamaan selvemp�� kulminaatiopistett� tai kohokohtaa, koska tarina j�� kuin roikkumaan � tai ehk� ongelma on vain vastaanottavassa p��ss�.

Mika Roth

---

Jere Valkonen: Laulu
Eclipse Music

Laulaja/lauluntekij� Jere Valkonen omaa taidon luoda pienist� folkrockin palasista arjen ihmeist� kumpuavia pop-sinfonioita. Siin� miss� kev�ttalvinen Pehme� poski EP asteli herkin askelin kuoleman vakavien kysymysten ��rell�, on tuore sinkku kuin reipas harppaus noista varjoista aurinkoon. Toki menneisyyden varjot ovat l�sn�, mutta niinh�n ne ovat jokaisella meist�.

Laulun alku kuulostaa ja vaikuttaa hieman valaiden laululta, mik� tuskin on vahinko, kunnes kertoja l�htee hitaasti kutomaan outoa tarinaansa. Kuulenko palasia elokuvista ja muista fiktiivisist� tuotoksista? Kenties, ja mit�p� tuolla on v�li�, kun rivien v�leihin j�� riitt�v�sti tulkinnanvaraa. Kuulaan painotonta poppia pienell� folk-fiiliksell� varustettuna ja runsaalla melodisuudella, peruslinjan pysyess� silti minimalistisen rajattuna. Ensi vuonna julkaistavan esikoisalbumin avaussingle nostaa rimaa hiljalleen, joten ensi vuotta odotellessa.

Mika Roth

---

Joni Ekman: Kaupunki
Soit Se Silti

Joni Ekman on rock�n�rollin sissi ja ikuinen kaukopartiomies, jonka tekemisi� on viime vuosien aikana tullut seurattua alati karttuvalla kiinnostuksella. Jotenkin onnistuin missaamaan Jouni Ekman & Koira -yhtyeen Uskon musiikkiin -albumin julkaisun aiemmin t�n� vuonna, mutta mit�p�s noista kun tuore sinkku on l�hes kahdeksan minuutin mittainen rock-annos.

Aiemmin useimmiten alle nelj��n ja kolmeenkin minuuttiin asiansa boogaavan retrorockin avulla kiteytt�nyt Ekman on siis saavuttanut uudet, eeppiset rajat, mutta onko Kaupunki koko mittansa veroinen veto? Ensimm�iset puolitoista minuuttia ovat oikeastaan silkkaa alkuhuminaa, eik� lopussa viimeinen puoli minuuttia ole juuri tuota t�hdellisemp�� venyttely�, joten j�ljelle j��kin vain kuusi minuuttia. Sen Ekman kulkee pumppaavan basson, maalailevan chrisreaskittailun ja retroisten koskettimien kera kuin tyhj�� vain, boogien puksuttaessa yh� selk�ytimess�. Puolessa v�liss� siloteltu soundi saa ter�� kitarasoolosta, joka tuodaankin oikein isosti eteen. Saatesanojen AOR-henkisyys j�i ehk� osin saavuttamatta, mutta aurinkoiset fiilikset l�ysiv�t kyll� perille.

Mika Roth

---

Joy Regwan: Virtaa
Stupido Records

Nuori helsinkil�inen laulaja/lauluntekij� Joy Regwan julkaisi kes�n kynnyksell� kaksi sinkkua, joista p��dyin tuolloin arvioimaan englanninkielisen Back Aliven. Kuinka ollakaan se toinen biisi nousi pieneksi hitiksi ja suomenkielisen materiaalin ketjua jatkaa onnistuneesti Virtaa. Kaikille kaipaaville syd�mille omistettu kappale on kev��ll� julkaistavan esikoisalbumin kolmas sinkkulohkaisu, jonka my�t� artistin luoma kuva vain syvenee ja t�ydentyy.

Kaipaavat syd�met, menneet mahdollisuudet ja nykyhetken tuntemattomuus � siin�h�n sit� on materiaalia, josta ty�st�� kaihoisaa, voimallista ja puhuttelevaa musiikkia. Regwanin upea ��ni r�j�ht�� t�yteen voimaansa viisiminuuttisen raidan viimeisell� osuudella, mutta ennen noita hetki� neito ehtii jo kietoa kuulijan sanojensa ymp�rille. Merkitt�v� palanen on my�s melankolisesti soiva s�hk�kitara, sek� j�lkimm�isell� puoliskolla t�ysin uuden rintaman avaava trumpetti, tai jokin l�helt� liippaava soitin. T�m� siivu ja etenkin sen p��t�sosa sai kylm�t v�reet juoksemaan selk�� pitkin toistuvasti.

Mika Roth

---

Koskelan Halli: Alla varjojen maan

Koskelan Halli pohti alkuvuodesta ilmestyneell� Tuonelan valssi (Saat loistaa) -sinkullaan suuren muurin tuonpuoleista maailmaa, sirkusmaisen soiton ja selk�piit� hyyt�vien huutojen sotkeentuessa kitararockin palasiin. Helsinkil�iset rokkarit jatkavat tummien aiheiden parissa, uuden biisin k�sitelless� oman menneisyyden pitki� varjoja, joita yksik��n meist� ei voi paeta. Ei niin mitenk��n, vaikka oli alla sitten kuinka nopea kiesi tahansa.

Rahdun ep�m��r�isi� ovat siis ajatukset ja tunteet, ja twinpeaksmaisesta hongasta on ty�stetty my�s biisin ��nimaisema, joka luo vaikutelmia amerikkalaisten loputtomien maanteiden kaiken h�ivytt�vist� mittakaavoista. Toisessa kupissa olen havaitsevinani liev�� Miljoonasadetta, jostain sielt� Nuoli ja v�ri -ajoilta, eli syviss� ja ravinnerikkaissa vesiss� uidaan. Kahden ja puolen minuutin kohdilla rock ker�� hetkellisesti enemm�n massaa, mutta homma ei miss��n vaiheessa hajoa viikatemetalliksi. Ja onneksi n�in, sill� kaiholla p��see aina pidemm�lle n�ill� teill�.

Mika Roth

---

Kupittaa: Propagandaa
Komitea

Kupittaa saavutti mukavasti huomiota uuden vuosituhannen ensimm�isell� vuosikymmenell�, mink� j�lkeen turkulainen ryhm� p��tyi pit�m��n enemm�n ja v�hemm�n pysyv�� taukoa. Nyt hiljaisuus on kuitenkin ohitse ja pieni lis�roso b�ndin rokkaavassa soundissa on p�ivitt�nyt Kupittaata mukavasti 20-luvun alun maailmaan.

Biisi k�ynnistyy historian summaamisella ja edess� avautuvan uuden ja vaikeamman maailman toteamisella. T�ss� maailmassa kun ei auta, vaikka k��nt�isi sen toisenkin posken ja yritt�isi olla laupias samarialainen. Propagandaa soi �rtyneen�, kitaroiden kiert�ess� tahkonkiven lailla urallaan, mutta vaikka biisi on tavallaan raskas, on se kupittaamaisella tavalla my�s vaivattomasti siivilleen nouseva ja siten sujuva. Siivet ovat vain rahdun raskaammat verrattuna aiempaan. Viimeiselle minuutille s��stetty kitarasoolo ja asianmukaisesti paukahtelevat rummut ansaitsevat maininnan, kun 90-luku pist�� viel� p��t��n esiin.

Mika Roth

---

M: Anne Neville ja auringonpimennys
Solina Records

M, eli Minja Koski, jalosti soundinsa huippuunsa alkuvuodesta ilmestyneell� N�yt�n miss� asun -albumillaan. Harvat akustiset soittimet, usein ennemminkin lausuntaa muistuttava laulu, sek� kurissa ja minimalistisina pidetyt elektroniset taustat � kaava ei sin�ll��n ole uusi, mutta M vain saa uutettua siit� viel� sen ylim��r�isen kymmenen prosenttia enemm�n, jonka ansiosta h�n erottuu massoista vaivatta.

Eik� kunnianhimo ja rohkeus ole ainakaan v�henem��n p�in, sill� Anne Neville ja auringonpimennys -kappaleen teksti on itsens� William Shakespearen kyn�st�, ymm�rt��kseni Richard III -n�ytelm�st�. Verta ja tragediaa, murhetta, valitusta ja kuolemaa, eli kaikki Shakespearen tunnusomaiset elementit ovat mukana, mutta M osaa pit�� tunnekuohut aisoissa ja kaiken murskaavan pienen�. Pienist� paloista on syntynyt j�lleen yksi uusi luku, joka toistaa mennytt� ja lis�� siihen ripauksen persoonallista taikaa.

Mika Roth

---

Maustetyt�t: Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mit��n
Is This Art!

Maustetyt�t on mielenkiintoinen menestystarina, jonka esikoissinkku Tein kai lottorivini v��rin osui kerrasta keskelle kansallisen melankoliamme kultasuonta. Eik� t�ll� kaavalla voi tietenk��n edes ep�onnistua, kun Leevi and the Leavings ja asianmukaisen matalatekninen soundipaketti huipentavat h�vytt�m�n tarttuvaan melodiaan ja kurjuuden kurakoissa pestyihin teksteihin. Esikoisalbumi Kaikki tiet viev�t Peltolaan nosti panoksia ja nyt on koittanut jo ensimm�isen uuden sinkun aika.

Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mit��n -kappale on ymm�rt��kseni kuulunut jo jonkin aikaa b�ndin repertuaariin, mutta vasta nyt se on p��tetty levytt��. Ja hyv� n�in, sill� kyseess�h�n on puhdas muotovalio rockballadien saralla. Eik� t�ss� nyt sivell� mit��n babysiirappia seinille, vaan asioiden simppeli voima ja l�heisen korvaamattomuus vain todetaan mit� suorimmin. Laulu on paljasta, samoin taustat, mutta homma toimii ja en voi kuin nostaa k�det pystyyn. Ehdottomasti vuoden parhaita slovareita, ihan t�ss� tulee tippa linssiin vailla pienint�k��n ironiaa.

Mika Roth

---

Mea: My Cocoon

Laulaja/lauluntekij� Mea osui mielest�ni napakymppiin soulahtavalla Roses-kappaleellaan, eik� edelt�j��ns� rauhallisempi Cages ollut sek��n lainkaan hullumpi numero. Tuore My Cocoon vie rauhoittumisen kuitenkin tyystin uusille tasoille, biisin tasapainoillessa jo suoranaisen hiljaisuuden rajamuureilla.

Alle kolmen minuutin mittainen My Cocoon on oikeastaan rakennettu vain muutamasta ainesosasta. Kaiken ytimess� on tietysti Mean laulu, jonka syvyys ja s�vyisyys ovat elint�rkeit� valttikortteja. Vokaalien rinnalla kuullaan koskettimia sek� eri tavoin muokattua s�hk�kitaraa, mink� ansiosta ��nimaisema on eteerisen ilmava, h�yhenen kevyt ja kuin painottomana kohti taivaita kohoava. On t�ysin kuulijasta kiinni j��k� My Cocoon jo turhankin hattaraiseksi numeroksi, mutta omasta mielest�ni nimenomaan Mean laulun kautta kappale her�� eloon ja ansaitsee paikkansa lupaavasti kasvavassa sinkkuketjussa.

Mika Roth

---

Olli Pekka: Tulen kosketus
Texicalli

Olli Pekka leikitteli kes�ll� jo vanhan ja tutun Nukkuvan stadin kanssa, eik� mielest�ni lainkaan hullummin. T�ll� er�� modernin soulin urbaani syke on vaihtunut kenties hieman luontevammin suomalaiseen makuun istuvaan americanan ja suomirockin yhteenliittym��n, jossa s�hk�kitara kuljettaa karavaania sankarinuotein eteenp�in ja soundi on lavea kuin preeria.

Tulen kosketus -kappale kertoo ymm�rt��kseni rakkauden liekkien polttamista sormista, jotka antavat varoitusmerkkej�, mutta innostavat samalla siirtym��n aina vain l�hemm�s korventavan l�mm�n l�hdett�. Ettei t�ss� nyt vain k�visi kuitenkin Ikarokselle aikoinaan, ja mit� ensinn�k��n on se toivo ja onni, jonka per�ss� niin moni meist� juoksee huomaamatta ymp�rill��n olevaa onnea? Teemahan on tuttu ja niin on my�s muoto, mutta kasarirockin kanssa tanssiin l�htenyt Olli Pekka osaa k��nnell� kivi��n siten, ett� sammaleet rapisevat sivuun. Jo pidemp��n musiikin saralla viihtyneen miehen soolodebyytti ilmestyy kev��ll� 2020 ja jo kuullun perusteella albumista tulee monimuotoinen ja mielenkiintoinen kokonaisuus.

Mika Roth

---

Planeetta 9: Rakkauden ateisti
Taulamaa Records

Kerrassaan upean nimen omaava Planeetta 9 jatkaa laadukkaiden pienjulkaisujensa ketjua ja Rakkauden ateisti on kappaleena j�lleen vahva lenkki jo yli kaksi vuotta jatkuneessa ketjussa. T�m�nkin tarinan takaa l�ytyv�t oikean el�m�n karikoiden j�tt�m�t j�ljet, joiden k�sittely musiikin muodossa on terapeuttista niin tekij�ille kuin taatusti osalle kuulijoistakin.

Rakkauden ateisti ei usko en�� mihink��n n�kyv�ist� ja k�sinkosketeltavaa suurempaan voimaan, kohtalosta nyt puhumattakaan. Ehk� me kaikki olemmekin vain biokemiallisia koneita ja viisaita apinoita, mutta jostain syyst� pystymme silti tuntemaan. Vai pystymmek�? Tummas�vyinen rock rutistaa metallisista soundeista pinnoitetta kappaleelle, joka samaan aikaan flirttailee popahtavan tarttuvuuden ja rujon raskauden kanssa. Vokalistin pehme� ��ni ja taustalla vaanivat koskettimet ovat valtteja, siin� miss� herkullisen rouhea kitarasoundikin, eli paketti alkaa olemaan ihailtavan tukevasti kasassa.

Mika Roth

---

Rohkeat kuvat: Syksy

Mit� m� siin� voitan kyseli Oulusta Helsinkiin joukkomuuttanut Rohkeat kuvat kes�isell� sinkullaan. Ep�varmaa on elo my�s nyt, mutta kun b�ndi lupaa Nobelin arvoisen kertsin, niin odotukset Syksy� kohtaan kohenevat ihan silmiss�.

Okei, kyll�h�n kertos�e kielt�m�tt� vie kuin p�ssi� narusta, mutta onneksi syksyisen haikea ja lehti� puolinopeasti puista alas tiputteleva kitarapoprokkis ei nojaa vain yhteen �ss��n. Vokaaleissa kuullaan viidest� j�senest� nelj��, vaikka liidi selv�sti j��kin yksille harteille. My�s kitarat soivat runsaina ja ys�rin kukkeina, eiv�tk� kuusikieliset ole ainoita eturiviin tunkevia soittimia. B�ndi osaa kuitenkin pit�� hanat juuri sopivasti puoliaukinaisina, mink� ansiosta Syksy soi v�rikk��n�, dynaamisena ja loppua kohden hivuttaen kasvamalla. Ensi vuoden puolella julkaistavaa Hauskaa, mutta ei koskaan en�� -debyyttialbumia odotellessa, ja olihan se kertsi ainakin Nobelanerin arvoinen.

Mika Roth

---

Sakea Ilta: Ainoa

Jyv�skyl�l�inen poprock-yhtye Sakea Ilta iski saapikkaansa napakasti lattiaan, kun kes�n korvalla ilmestynyt Ei palvota surua -albumi toi iloa eloon. Energisten numeroiden j�lkeen olikin liev� yll�tys, kun Ainoa osoittautui surumieliseksi balladiksi, jossa haikaillaan menneen rakkauden mahdollisuuden per��n. Tokihan b�ndi korosti Desibeli.netin haastattelussa materiaalinsa leveytt� ja aiemminkin ryhm� on valjastanut slovareita sinkuiksi, mutta yll�tyin silti.

Enk� suinkaan l�hde t�ss� kivi� viskomaan rockin nimiss� suu vaahdossa, koska totta puhuen itse biisi ja sen ytimess� hohtava melodia ovat t�ytt� asiaa. Ja kun lievist� totutteluongelmista p��si ylitse, l�hti Ainoa jo lupaavasti tarttumaan korvanipukkaan. Erityishuomion ansaitsevat hillityt soundit, joissa on kuitenkin luonnetta ja rosoa. Kitaran helkkyess�, rytmiryhm�n soittaessa osuvalla voimalla ja vokaalien tiputellessa rivej� ei voikaan olla liikuttumatta rakkauden haudalla.

Mika Roth

---

The Grammers: Keys to the Galaxy
V.R. Label Finland

The Grammersin kohdalla vuosi 2019 on julkaisurintamalla kulkenut mielenkiintoisilla raiteilla, arkistojen kaappien kolistessa ja rymistess� classic rockin unohdetuista helmist�. Yhtye on n�et k�ynyt koko vuoden l�pi vanhoja p�yt�laatikoitaan ja syyst� tai toisesta aikoinaan sivuun sys�tyist� biiseist� on kasvanut melkoinen helmiketju. Nyt on koittanut joulun aika ja viimeinen pala kalenterista on planetaarinen p��t�sraita Keys to the Galaxy.

Planetaarinen ei t�ss� yhteydess� tarkoita onneksi samaa kuin pomp��si, joten galaksin avaimet saadaan k�yty� l�pi alle nelj�ss� minuutissa ja ilman modulaatioita sun muita euroviisuh�mppi�. Terhakkaa rockia edustava siivu saa � j�lleen kerran � pohtimaan sit�, miten t�llaisia aarteita on osattukin heivata kyydist�, mutta onneksi Rest of the Best -kokoelma korjaa samalla kertaa useammankin oikeusmurhan. Upeaa tuplakitarointia, rouheat vokaalit ja rytmiryhm� vie kelkkaa eteenp�in vauhdilla, joten kaikki on kuten pit��kin. Ja nostetaan viel� tonttulakkia sille faktalle, ett� vuoden mitalle levitetyst� sinkkunipusta l�ytyi vain yksi tolppalaukaus, kaikkien muiden siivujen upotessa verkkoon.

Mika Roth

---

Verona: Ikkuna

Verona on materiaalin kirjoittavan Maruska Veronan ja sen sovittavan Paavo Malmbergin muodostama popduo, jonka kes�ll� julkaisema Odutus/Toivo -sinkku on osoittautunut pitk�ss� juoksussa kest�v�ksi raidaksi. Ikkuna-kappale jatkaa samoissa elektronisissa ��nimaisemissa, joissa valveen ja unen rajat h�m�rtyv�t siin� miss� toden ja haaveidenkin.

Kenen ikkunaa kertoja tarkkailee ja miksi kulunut aika tuntuu ennemminkin raskaalta verholta kuin kevent�v�lt� seuralaiselta? Kaiken voi ymm�rt�� tietysti allegoriaksi p��ttyneest� suhteesta, jossa toisen onnellisuus ja uusi el�m� tuntuvat kirvelylt� vanhoissa haavoissa. Laulu muuntuu j�lkimm�isell� puoliskolla ahdistuneeksi kuiskailuksi elektronisten ��nten takoessa uhkaavammin, rikkovammin ja musertavammin. Ja juuri kun kaikki tuntuu r�j�ht�v�n osiinsa, siirtyy tarina j�lleen alkuun � ikkunan, ja kenties hieman el�m�nkin tuolle puolen. Rakkaus tekee meist� romantikkoja ja hirvi�it�, joskus jopa samanaikaisesti.

Mika Roth

---

Vilma Talvitie: Mies kaukaisen maan

Vilma Talvitie on ehtinyt julkaista musiikkia jo useamman nimikkeen alla, mutta jotenkin olen onnistunut v�ist�m��n niist� jokaisen. En siis tuntenut edes t�m�n moneen taipuvan pop-laulajan Valma & Varsinaiset -yhtyett�, mist� painan p��ni h�peillen alas. Mutta mit� tarjoaa Talvitien ensimm�inen soolosinkku?

Rajat ylitt�v�st� rakkaudesta kertova kappale liikkuu tutuilla linjoilla, laulaja/lauluntekij�n keve�n popin kasvaessa pitk�lti koskettimista ja laulusta. Toki taustalla kuullaan soundillista maalailua ja hieman viuluakin siin� sivussa, mutta koskettimien ja vokaalien keskin�inen kisailu on se punainen nuora, jonka kautta kappale el�� ja hengitt��. Yhteen pieneen hetkeen, vahvimpiin mahdollisiin tunteisiin ja hetkess� hullaantumiseen sukeltava tarina on kuin pieni lomafilmi, jossa sielu p��see irti j�rjen ja arjen rutiinien rautaisista kahleista edes lyhyeksi hetkeksi. Jotain hypnoottisesta vetovoimasta kertonee se, ett� nelj� minuuttia tuntuu toistuvasti kest�v�n v�hint��nkin tuplaten � ja sanon t�m�n vain positiivisessa mieless�.

Mika Roth