Eri esittäjiä: Re-Animators II

Dead Club

Tässäpä olisi tarjolla tuhti kokoelma biisejä monesta eri suunnasta, ja lähinnä punk-henkisiä sellaisia. Dead Club Recordsin julkaisema, 16 bändiä ja 32 biisiä sisältävä Re-Animators II ei infon määrällä kuulijaa siunaa, joten ei auta kuin antaa itse musiikin puhua bändien/artistien puolesta. Soundien sekä musiikin taso vaihtelee voimakkaasti todellisesta hutusta erinomaisuudellaan aivan päät räjäyttävään tavaraan asti. Kokonaiskuvasta muodostuu näin melko sirpaleinen ja väliin sekavakin, tiedä sitten onko tuo ollut ihan tarkoituksenakin.

Toisena bändinä esittäytyvä Sexsexsex sekä kolmantena parrasvaloihin astuva Scarecrow edustavat kokoelman alkupuolen vahvinta tarjontaa. Kun kummaltakin ryhmältä on mukana vielä kolme biisiä saa alkupuoli tästä hyvin nostetta. Jälkimmäisen bändin uutukainenhan olikin arvioitavana desibelissä tässä jokunen aika sitten. Tämän jälkeen matka jatkuu hieman epätasaisissa merkeissä kunnes Psycho Charger tuo mukaan roppakaupalla kauhu & garage meininkiä kahdella raidallaan. Näistä etenkin ensimmäisenä kuultava, pitkän puheintron omaava Grave Robbers From Outer Space todella pysäyttää kuuntelemaan, notta mitä hemmettiä sieltä stereoista nyt ryömii ulos. Esityskieli vaihtuu hetkellisesti suomeksi kun Kauniit Poliisit ja Etulinja tarjoavat omat näkemyksensä punkin syvimmästä olemuksesta. Ensinmainitun Tappakaa Ville Itälä ja Ydinlaulu pistävät hardia coreen hirvittävällä lanauksellaan, joka perustuu enemmän raivoon kuin taitoon. Poliisien kolmas raita Purkkaa ovenrakoon onkin sitten jo hieman vaimeampi vetäisy. Kerrassaan upeaa silti. Etulinjan livetallenteet eivät taas tee täyttä oikeutta bändille, vaikka live-tilanteen energia erinomaisesti välittyykin.

Paha Kääpiö ja ainoastaan yhdellä biisillä edustettu Supremate tuovat keitokseen lisäksi metallinmakua, joka ei välttämättä ole ainoastaan hyväksi kokoelmalle. Lisää heavy-mättöä tarjoaa vielä Hevi Machinery joka asteleekin jo lähellä Machine Headin ja Fear Factoryn tontteja, ja vaikka Vision Of Pain onkin mukavasti munille potkiva junttaus on se selvästi eksynyt vääriin bileisiin. Pitkästä aikaa paskimmat soundit tarjoaa Yakuza Hitman, jolta mukaan on kelpuutettu kokonaista neljä teosta. Onneksi nämä oksennukset eivät ole liiallisella pituudella siunattuja. Parasta antia kappaleissa ovat niiden nimet, vai mitä mieltä olette esimerkiksi nimestä A Bunch Of Satanists Will Gang-rape You ?

Kokoelman kolmas kotimaiseen kieleen nojaava ryhmä Suruaika tuo kulkueen takaisin punkin puolelle kahdella liveä-tallenteella, jotka huolimatta kovin vaatimattomista soundeista vakuuttavat ryhmän potentiaalista. Viimeiseksi jätetty Dead Girl 13 iskee kappaleellaan Niedergeschlagenheit tiskiin sellaisen päätöksen ettei moisesta aivan heti selviäkään. Nyt koneet saavat ensi kerran vallan cyber-painajaisten piirtyessä kankaalle minimalistisilla äänillä ja synkällä tunnelmoinnilla.

Re-Animators II on kokoelma joka puolenvälin jälkeen tuntuu kadottavan täysin punaisen lankansa. Jos kyseessä olisi esimerkiksi tuplalevy moinen loikka yhdestä genrestä toiseen voisi toimiakin, nyt tämä yht’äkkinen suunnanmuutos (tai sen kadottaminen) syö kokoelman kumpaakin ”puoluetta”. Levyn oletettava päätarkoitus, eli hieman tuntemattomampien nimien esilletuonti, onnistuu muuten hyvin ja tämä on todellinen läpileikkaus dead clubin bändikatraaseen.