Julkaistu: 14.04.2012
Arvostelija: Jani Ekblom
One Inch Badge
Brightonilainen pikkulafka One Inch Badge on koonnut jo toista kertaa paikallisia pikkubändejä esittelevän tuplan. Ennakkoon kokoelma ei hurraahuutoja aiheuta: hihanuoteissa Brightonin hehkutetaan olevan Britannian kuumin musiikkikaupunki kiitos mm. The Maccabeesin, The Kooksin, Rizzle Kicksin ja Gross Magicin... Makunsa kullakin, mutta ei sen takia tarvitse typerää esittää.
Ideana Sea Monsters 2. Best Of Brighton on loistava. Kahdella levyllä kuullaan 23 paikallista bändiä ja artistia, joista osa on jo levyttänyt OIB:lle, osa odottaa pääsevänsä soittamaan muualle kuin paikallisille klubeille. Aluskasvillisuutta siis, sitä mitä brightonilaisissa treenikämpissä ja pikkustudioissa tällä hetkellä tapahtuu.
Kuten odottaa saattaa, paikallisen esimerkin voima on suuri. Esim. Munich ja Tall Ships ovat lähteneet Kooksin viitoittamalle takapotku-keskivertoindien tielle ilman sen kummempia eväitä. Variaatioitakin on: Soft Arrows maustaa sen garagella, Negative Pegasus matikalla.
Kokonaisuutena kokoelman tarjonta voisi olla melkein mistä tahansa läntisen maailman kaupungista. Sons of Noel and Adrian, Us Baby Bear Bones ja Black Black Hills soittavat taiderockia jonkun Walkmenin hengessä; Fear of Men ja Tyrannosaurus Dead kipuilevat sumuista shoegazea; The Physics House Band ja Speak Galactic nykivät matikka(elektro)rockia; Jumping Ships luulee olevansa Muse ja Twin Brother Nick Cave; Sea Bastard lanaa doomia; Nullifier tansittaa elektroa.
Kuten missä tahansa aloittelevien tai paikallisten yhtyeiden kanssa, brightonilaisilla on tutut ongelmat: vaikka taitoa, energiaa ja intoa riittää, ei omintakeisuutta vielä ole kuin harvoilla.
Enemmistö Sea Monsters 2:n biiseistä on vähintään kelvollisia, ja mukana on monta mielenkiintoa herättävää tekijää: uruilla raskaamman psykerockin puolelle vetävä Restlesslist, mainitut Tyrannosaurus Dead ja The Physics House Band, synkkää surfia tarjoava The Squadron Leaders, instrumentaalista elektro-proge-popia soittava Robert Stillman, primitiivistä garagemeteliä takova I'm Being Good ja apokalyptista metallia pitkän kaavan mukaan jyräyttelevä Plague Sermon.
Kätevä kokoelma, koska tuskin kovin monesta mukana olevasta artistista tulee muuta kuin paikallinen ilmiö, ja toisaalta: ihan syystä.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
