Eri esittäjiä: Sami Kukka versiot
Julkaistu: 10.12.2011
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Helmi levyt
Tuomas Tiainen nosti oikeaksi kulttuuriteoksi Helmi levyjen suomalaisen folk-laulaja Sami Kukan rehabilioinnin laulaja-lauluntekijän ensimmäisen levyn uudelleenjulkaisun arviossaan. Alun perin jo vuonna 1988 debyyttinsä julkaisseen Kukan toinen albumi, folk-rockaava Vettä kuusta ilmestyi vuonna 2002, mutta vasta paluu intiimimpään soundiin vuoden 2007 Joose Keskitalon ja Helmi-guru Arwi Lindin tuottamalla Kuolema tekee tuloaan -levyllä nosti Kukan uuteen loistoon. Sittemmin tätä uutta nostetta on jatkanut myös vuoden 2009 Menen veteen. Vuoden 2010 Flowssa Kukka yhtyeineen "räjäytti potin", kuten kollega Jani Ekblom asian osuvasti tiivisti. "...minimalistiset, synkeät ja raukeudessaan useimmiten varsin murskaavat laulut saivat yhtyesoitossa vain uusia ulottuvuuksia."
Syksyllä 2010 Kukka vietti 50-vuotisiaan, jolloin syntyi idea kunnioittaa lauluntekijää remix-levyllä. Joukko artisteja sai vapaat kädet tulkita Kukan teoksia, josta syntyi hyvin monipuolinen kokonaisuus hiljakseen sykkivästä äänimaisemasta aina garagerockiin asti. Helmi julkaisee nyt nämä Versiot, joita tekijä itse pitää saatteen mukaan "koskettavina ja hämmentävinä". Niin pidän minäkin.
Kuten desibelinkin kovasti hehkuttaman Helmi levyjen kaanoniin tuntuu kuuluvan, mitään puolivillaista ei ole tapana julkaista. Tai siis sävyiltään musiikki saattaa hyvinkin olla enempi vähempi villaista, mutta laatu on korkea. Niin nytkin. Nokialaisen Mika Rintalan yhden miehen kokeellisen elektronisen musiikin yhtye Verde aloittaa hipsuttelevan pienieleisesti ja vienosti pörisevän tuulisesti Tuulen työtä -tulkinnallaan, jossa naisääni tuo mukavaa heleyttä taustalla pauhaavaan aallokkoon. Häröäänisyys ei silti luo kuin hieman kaoottista tunnelmaa, intiimisyys säilyy. Mm. Kimmo Pohjosen Klusterista ja islantilaisesta múm -yhtyeestä tutun rytmisoittaja Samuli Kosmisen Mutta kun ei voi pysyy uskollisempana Kukan pohjalle, mutta lähinnä lisää pakettiin semmoisia elementtejä joilla kappale saattaisi livenä rakentaa itselleen puisen huvimajan kaltaista holvia. Eli ei niinkään isosti kuin monivärisemmin. Niinpä Asan ja Paavoharjun Lauri Ainalan temaattisesti osuvasti kiskoilla kalkkaava synkeä räp-askellus Ennen en pelännyt kiskojen ääntä-raidalla on tervetullutta erilaisempaa tulkintaa, joka huuruisuudestaan huolimatta on myös koukuttava ja tummalla uhkaavuudellaan sopii mainiosti Kukan "synkeään ja raukeudessaan murskaavaan" materiaaliin. Letkeys on tästä kaukana, niin tarinan kuin tunnelman puolesta.
Rikos Recordsin elektroniartistien perheeseen männä vuosina lukeutunut Dr. Robotnik tekee nähtävästi tammikuussa uuden tulemisen Helmi levyiltä, joten miehen mukana olo kokoelmalla on samalla hyvää mainosta tulevalle. Isompaan ja tummassa videopelimaailmassa hölkkäävään kaareen luottava Kun kesä on -instrumentaali on edellisen tapaan tervetullutta jotain ihan muuta ja toimii oikein hyvin. Virolainen, hilpeää Pekka Strengiä muistuttava Pastacas alias Ramo Teder tekee samoin hyvää työtä Syksyn kanssa menevällä akustisuudellaan, vallankin kun syksy luontevasti seuraa Robotnikin kesää.
Viulisti Pekka Kuusisto muokkaa Menen veteen-kappaleen junnaavaksi härömausteiseksi tripiksi, jossa idän mystiikkaan viittaava psykedeelinen kasvatus ja isot kaaret eivät hukkaa intiimiyttä. Elektro-osastosta kasarituhnuun synafunkkiin luottava Eero Johannes jatkaa maukkaasti vocoder-lauletulla ja hilpeän tönköllä biitillä ratsastavalla Vettä kuusta-versiollaan. Parasta retroilua hetkeen. Denso-hoppia soittava Keskitalon, Lindin ja Ainalan Harmaa Getto vetää Humalaisen näytelmän mukavan rouheaan maailmanlopun kännihorjuntaan akustismetallisine soundeineen. Lieko Keskitalon myrkkyruiskusäiliöstä rakentama kitara taas vauhdissa..?
Kotimaista alternative elektronikaa esittävä Matala yhdistää tumman eleettömän huminan naisäänen runonlausuntaan Aivan pian -kappaleen sanoilla, hiukan kuin hiuksia leikaten? Islantilainen Kira kira jatkaa samoin vaihtoehtoisen elektronikan parissa humisten, päättäen levyn Verden tapaan Tuulen työtä -raidalla - kuitenkin utuisesti jumittaen ja selkeämmin Kukan alkuperäistä hyödyntäen. Huminat ja pörinät toki maalauksina ovat ihan kiinnostavia, mutta silti albumin parhaat palat eivät niinkään jumita kuin rullaavat. Hieno kunnianosoitus hienolle artistille!
Eri Esittäjiä
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
Levyarviot
18.05.2010
