Eri esittäjiä: Flashrock Academy – A Tribute To The Dogshit Boys
Julkaistu: 29.12.2004
Arvostelija: Mika Roth
“Dogshit Boys – siis mikä bändi?”, kysyin kun tämä tribuuttijulkaisu ilmestyi ensi kertaa eteeni. Toimituksessamme sinne tänne seilannut, suttusilla mustavalkoisilla kansilla, flaiereilla sekä keikkajulisteella varustettu päräys päätyi parin mutkan kautta lopulta allekirjoittaneen käsiin ja siitä kotikammioni stereoihin. Yllätys oli melkoinen, eikä lätyn ulkoisista puitteista huolimatta suinkaan laisinkaan negatiivinen. En tiennyt aiemmin Dogshit Boysista tuon taivaallista, enkä ollut kuullut bändin musiikkia (ainakaan tietääkseni) tahtiakaan ennen tätä levyä. Kyseessä on eräänlaista garage rockin ja punkin sekoitusta soittava nelikko, joka kutsuu omaa musiikkiaan termillä ”Flashrock”.
Bändin biisejä versioivat yhtyeet edustavat hyvin erityyppisiä musiikkityylejä, joten kappaleet eivät tässä oudossa jatkumossa juurikaan muistuta toisiaan. Levyn avaava Ylvan garagevyörytys One Minute Fuck sekä tämän perään heitettävä äkkiväärästi perverssi fetissi-bossanova Remmillä tekevät heti alusta selväksi että menu on todellakin jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Autotallisoundinen Terrorwheelin näkemys Flash Rock Star biisistä sekä Labradoorin ruotsiksi kääntämä ja lähestulkoon Kentmäisesti soittama SMS (Tekstiviesti) laventavat vain entisestään musiikillista maisemaa. Viimeisenä kuultava maaninen Necrosvettin raivonpurkaus Huoria, joka äänitaajuus tehohoidollaan pureutuu korvasta korvaan, nousee omalla oudolla tavallaan tämän oudon teoksen kruunuksi. Vaikka kymmenen biisin nivaska on tyylillisesti ja tunnelmallisesti räiskyvän värikäs – voisipa jopa sanoa että hajanainen, muodostaa se samalla jollain ihmeellisellä tavalla hyvin yhtenäisen rakennelman.
Eräänlaisena extrana kymmenen tributoinnin perään soi vielä yhdeksän Dogshit Boysien omaa näkemystä biisiensä syvimmistä olemuksista. Tributoitava bändi tekee siis eräänlaisen encoren omalla tribuutillaan, mikä on eittämättä hyvin epäortodoksista. Osassa biiseistä alkuperäinen on alkuperäinen, mutta ainakin Tekstiviesti ja One Minute Fuck saavat coveroituina versioina originaalia huomattavasti enemmän syvyyttä.
Flashrock Academy on sangen ainutlaatuinen tribuuttilevy. Melko tuntemattomat bändit versioivat melko tuntematonta bändiä, jonka genren sisäinen kulttimaine on kuitenkin nähtävästi melkoinen. Livenä bändi on varmaankin vahvimmillaan ja aivan omanlaisensa kokemus, mutta kyllä tätä näin levyltäkin mieluusti kuuntelee taajaan ja lujaa. Vielä kun pääsisi tarkastamaan retkueen keikkakuntoa...
Eri Esittäjiä
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
Levyarviot
18.05.2010
Kommenttien keskiarvo:
t: -S