Myrmecoleo/Trash Can

Moose On The Loose on japanilaisen Myrmecoleo-yhtiön sikäläisille markkinoille suuntaama CD, jonka kokoavana voimana on toiminut Trash Can Records-pomo Harri Joensuu. Levyn sisältö on varsin perusteellinen läpileikkaus Suomen tämän hetken kovinta garage/underground-vääntöä, vaikka taso luonnollisesti vaihteleekin hyvin laajalla skaalalla.

Yksi MOTL-kokoelman herkuista lyödään pöytään heti kättelyssä. The Mutantsin tequilanhuuruinen Le Mutant seikkailee jossain meksikolaisen temperamentin ja suomalaisen korpihulluuden välisessä maastossa. Loistobiisi – odotukset pitkäsoittoa kohtaan sen kuin kasvavat. Turkulaisen Sweatmasterin perässä ovat maamme musiikkijournalistit olleet vain ja ainoastaan polvillaan. Onhan yhtyeen draivi toki tehokasta, mutta jotain tästä jää vielä uupumaan. Katsellaan…

Thee Ultra Bimboos on vuosien myötä rauhoittunut ja liikkunut kohti melodisempaa ilmaisua. Jukka Perkele ja Liar Liar-biisikaksikko todistaa että linja Bimboille myös sopii. Jos kiraraosuudet vielä tästä jalostuvat, ollaan hyvää vauhtia kulkemassa kohti 60-luvun spectoriaanista tyttösoulia! Sunriden stoner ja Trouble Bound Gospelin huumeboogie valahtavat nopsasti korvan ohi, lieneekö vika sitten arvioijassa, itse bändeissä vaiko keskinkertaisissa biisivalinnoissa?

Flaming Sideburnsista lienee kaikki tarpeellinen jo sanottu – tältä kokoelmalta löytyvät hitikäs Flowers ja live-suosikki Emotional Son. The Festermenin kaaosrokista on vaikea tarttua kiinni, ainakaan parin viikon kuuntelulla. Tämänkaltaisen tinkimättömän mäiskeen (=Swamp Infection) luonne kun yleisesti valkenee vasta pidemmän ajan kuluessa. Hienolla slide-kitaralla kuorrutettu Buttsville tosin toimii kertakuuntelulla.

Ehdottomasti levyn parasta ja myös yllättävintä antia tarjoaa helsinkiläinen Branded Women. Oletin tyttöviisikon surraavan jossain taiteellisessa feedback-viidakossa, mutta todellisuudessa BW tekee yksinkertaisesti kaunista ja tyylikästä musiikkia ilman kompromisseja - sekä Explanations että Perfect ovat ihan ykkösluokan biisejä. Jos kymmenen vuoden takainen 22-Pistepirkko olisi tehnyt levyn naislaulajan kanssa, olisi tulos voinut olla melko lähellä Branded Womenia. Levykauppa kutsuu.

Ainoa bändi jonka nimi ei entuudestaan ollut edes etäisesti tuttu, on 20 Minuters. Pääkaupungin kellareista ryntäävä bändi sekoittaa garagerokkiin vahvoja psychobilly-vaikutteita ja vaikka kyseinen tyyli ei aivan suosikkeihini kuulu, onnistuu nelikko jättämään jälkensä arvostelijan mieliin. Ehdottoman originelli Cosmo Jones Beat Machine on tiensä valinnut; jos Captain Beefheart olisi syntynyt 70-luvulla Varpaisjärvellä, hän vaikuttaisi takuuvarmasti CJBM:ssä. Tamperelainen Pushrods on tuttu Electric Frankensteinin kanssa tehdystä splitti-seiskasta. Samalla raalla katurock-asenteella jatketaan nytkin, eritoten Pretending-kaahaus näpäyttää epäileviä tuomaita näpeille – kyllä mansessa osataan muutakin kuin suomirokkia vääntää. Kuten alussa tuli mainittua, Moose On The Loose on tasoltaan melko kirjava. Varsinaisia ohilyöntejä ei kokoelmalta löydy, mutta helmiä kaksin kappalein - Branded Women ja The Mutants.