Aseistakieltäytyjäliitto

Suomen aseistakieltäytyjäliiton Farewell To Arms -kokoelma on edennyt neljänteen osaansa, joka esittelee kolmekymmentäyksi suomalaista punk/hc-bändiä. Eroa levy-yhtiöiden omiin kokiksiin on kuin yöllä ja päivällä. Yhteinen nimittäjä levyn kappaleille on yhtyeiden antipatia armeijaa / militarismia / sotaa / uusnatseja / muita yhteiskunnan epäkohtia (so. mädännäisyyttä) kohtaan, samankaltaisia linjaa, soundeja tai tuotantoa on turha odottaa.

Sodanvastaisesta aiheesta huolimatta saarnauksen osuus on vähäinen, tai se on helppo sivuuttaa kaahauksen, melodioiden ja huudettujen lyriikoiden soidessa - joskus myös miksaus vaikuttaa asiaan. Sanoitusten vakavuus vaihtelee NATO-jäsenyyden mahdollisuuden synnyttämästä pohdiskelusta Mannerheimin vitun runkkariudella hykertelemiseen, joten jokaiselle on jotakin. Kappaleet ovat ensisijaisesti musiikkia eivätkä käännytyslauluja, ryppyotsaisena ei ole pakko kuunnella, ellei halua.

Vaikka valtaosa on tuntemattomampia esiintyjiä, undergroundbändien demokokoelmaksi ei Aseistakieltäytyjäliitto ole nelososaa pistänyt, No Shame, Rytmihäiriö, Disco Ensemble ja Turun Tauti lienevät tuttuja muillekin kuin Toisen Vaihtoehdon tilaajille. Kokeneempia porukoita ei ole nostettu jalustalle, vaan soittolista on lätkäisty aakkosjärjestyksen mukaan.

Vahvasta kattauksesta parhaiten itselle toimivat vanhan liiton suomipunkkia soittava Etulinja, melodinen Disco Ensemble, ramotykittävä The Heartburns ja melankolisaggressiivinen (onko sellaista?) Uhreja kuten me kaikki. Rakkauden HC-väännössä Maa on niin kaunis tuntuu räkä lentävän kajareista kun mies- ja naislaulaja pistävät menemään. Ei jätä kylmäksi. Oma lukunsa on myös Ristisaaton 2-3 sekuntia kestävä revitys Pelkkää sotaa. Jumiutuiko soittimeni? Ei kun mitä vittua...kiva!