Times Music

Karmeasti nimetty Lounge Masters 2 kokoelma niputtaa ennakkoluulottomasti joitain intialaisen viihdemusiikin suurimpia tekijöitä. Bollywoodin ja ylitsevuotavaisen hengellisyyden runsaudensarvi kun on tuottanut maailmalle ensinnäkin mahtavan määrän elokuvia ja toisekseen vähintäänkin yhtä suuren massan kevyempää tunnelmamusiikkia.

Omanlaistaan maailmanmusiikkia jo parikymmentä vuotta tehnyt Karunesh on ainoa artisti, joka on saanut kiekolle kaksi raitaa. Albumi alkaa ja päättyy tämän multi-instrumentalistin aaltomaiseen musiikkiin, ja näiden seesteisten hetkien väliin mahtuu yksitoista muuta esitystä, jotka laajentavat lounge-käsitettä melkoisesti. Sarodin soiton gurun Amjad Ali Khanin pojat Amaan ja Ayaan ovat edustettuina The Blessing sävellyksellään, joka on tosin remixattu länsimaisten kriiterien mukaiseksi disco-kelpoiseksi jumputukseksi. Ei mikään onnistunein muokkaus sanoisin. Khanien tavoin myös Rahul Sharma on perinteisestä ja arvostetusta musiikkisuvusta, josta löytyy useita perinteisten soitinten taitajia. Sharman säveltämä ja esittämä January onkin eräs kokoelman todellisista helmistä. Samoilla linjoilla liikkuvat seuraavina kuultavat Karsh Kalen Drive ja Euphoria-yhtyeen Sweet Rain, jotka niinikään sukkuloivat intialaisten kielisoitinten ja modernimpien sähköisten instrumenttien välillä. Laulua kuullaan vain efektimäisinä pikkuryöppyinä ja temmon noustessa useimmiten nopeaksi, kielisoitinten koristellessa taivalta minimalistisilla koukeroilla.

Saavutettu paratiisi räjäytetään kuitenkin jo seuraavassa hetkessä remix-helvettiin kun tanssilattialle suunnattu MIDIval PunditZin bileraita piirtää ympärille pilvenpiiirtäjät sekä moottoritiet, eikä meno muuta kuin heikkene tästä muutamaan hetkeen. Vasta kun koneet ovat nakuttaneet reilut parikymmentä minuuttia omaa näkemystään loungen syvimmästä olemuksesta koittaa jälleen helpotuksen hetki. Kotimaassaan erittäin suosituksi jo 90-luvulla noussut Indian Ocean tarjoaa näet tässä vaiheessa kuultavaksi hienon Kandisan, joka kestää lopulta rahdun alle kahdeksan minuuttia. Nuori sitar virtuoosi Niladri Kumar ja poikkeuksellisesti koskettimia suosiva Abhijeet Pohankar jatkavat pitkälti samoissa tunnelmissa kuin Indian Ocean. Kumarin Forever on eräs albumin kauneimmista sävellyksistä, eikä Pohankar jää Piya Bavarin sävellyksensä kanssa juurikaan huonommaksi. Niin Pohakar kuin Kumar osaavat kumpainenkin yhdistellä Sharman tavoin länsimaisia vaikutteita intialaiseen perintöön, jonka tuloksena kumpikin on onnistunut luomaan musiikkiinsa erittäin rikkaan ja syvän soundin. Bollywoodin kautta suurempaan suosioon murtautunut Sandeep Chowta edustaa intialaisen musiikin modernimpaa puolta ja tämä mm. Pekingin olympialaisiin musiikkia säveltävä nero onkin kaatanut monia raja-aitoja. Tämän kaiken valossa kokoelmalle päätynyt Khubsurat Hai Tu on melkeinpä pettymys, sillä kyseessä on kovin ”tavallinen” Massive Attackia etäisesti muistuttava puolinopea tunnelmointi.

Lounge Masters 2 esittelee joukon todella mielenkiintoisia nimiä, jotka käyvät tässä jatkuvasti pienenevässä maailmassa yhä tunnetuimmiksi suurelle maailmalle. Kokoelma tarjoaa mielenkiintoisen sekoituksen usvaisia tunnelmia, rauhaisia virtauksia sekä ultracoolien asfalttiviidakoiden koneellisesti sykkiviä lasi-teräs-betoni keskittymiä. Albumia voi kuvata rönsyileväksi, sekavaksi sekä sinne tänne poukkoilevaksi, mutta toisaalta tämä kuvaus taitaa päteä hyvin koko Intiaan, joka totuttautuu kivuliaasti 2000-lukuun, sekä sen tuomiin uusiin haasteisiin.