Eri esittäjiä: Hallam Foe – Original Soundtrack

Domino

Par´aikaa käynnissä olevilla Rakkautta & Anarkiaa-leffafestareilla Suomen ensi-iltansa saanut Hallam Foe on raikas ja kipeäkin kasvutarina 17-vuotiaan skottipojan maailmasta. Tarinan musiikillista kerrontaa tukemaan on valjastettu lauma tuoreita indie-nimiä, joiden aikaansaannokset löytyvät tältä soundtrack-levyltä.

Hallam Foen tekijät ovat kuitenkin olleet artistivalintojen kanssa enemmän kuin tarkkana. Ns. ”suuria ja muodikkaita” indie-bändejä ei levyltä löydy kuin yksi, Franz Ferdinand, ja senkin esittämä Hallam Foe Dandelion Blow on hyvin kaukana yhtyeen normaaleista iskusävelmistä. Tunnelmaltaan hauras ja toteutukseltaan varsin akustinen kappale ei mitenkään selvästi nouse yleisestä linjasta esiin, vaikka se selvästi kuuluukin levyn parhaimmistoon. Ilman Alex Kapranosin tunnistettavaa ääntä tätä olisi hyvin vaikea tajuta Franz Ferdinandin tekosiksi.

Muut artistit kuuluvat maineeltaan selvästi vähäpätöisempään kastiin, mutta onneksi tämä ei suoraan korreloidu heidän tarjoamansa musiikin laatuun . Mm. Psapp, Movietone, Hood ja Woodbine ovat tulleet Dominon laajasta katalogista jo hyvinkin tutuiksi. Niiden kappaleet ovatkin tämän levyn selvästi hämärintä, mutta samalla myös jännittävintä, antia. Toivottavasti hieman suurempikin yleisö löytäisi leffan myötä kyseiset artistit, sillä rahkeita niillä olisi ainakin orastavaan kulttimaineeseen asti. Valitettavasti kaikkein ”elokuvamaisinta” kerrontaa käyttävä Domino-bändi, Pram, ei ole mukana. Tokkopa tosin lienee kasassakaan.

Suurin löytö tältä koosteelta on kuitenkin skottilainen lauluntekijä U.n.p.o.c. Erehdyin jo pitämään miehen esittämää Here On My Ownia jonain Pixiesin kadonneena mestariteoksena, mutta kyseessähän on ihan originaaliteos. Ja pirun hyvä sellainen onkin. Miehen muuta musiikkia ei ole vielä levymuodossa maahamme rantautunut, mutta onneksi kotisivuilta löytyy ääninäytteitä Here On My Ownin lisäksi kolmin kappalein. Suosittelen lämpimästi.

Soundtrackit ja kokoelmat ovat usein kompromisseja ja päämäärättömiä sekamelskoja. Hallam Foe on niiden antiteesi – erittäin linjakas ja täsmällisesti pienen kohderyhmänsä löytävä teos.