Redrum-187.com

Suomalainen gangsta-rap kuulostaa ensialkuun melko humoristiselta yritykseltä. Gangstasaitti Redrum-187:n pykäämän kokoelman kuultuaan voi onneksi todeta, että kyse on pitkälti samasta kuin muussakin Suomi-hiphopissa. Gangsta-aspekti on hellyttävän kotikutoinen, mikä toki on ainoa oikea lähestymistapa aiheeseen. Siinä missä jenkkiläinen serkkunsa pyörittää lowriderista käsin bisneksiä mutkan ja hormonisikaniskojen avulla, suomalainen gangsta perii velekoja, ajelee Corollalla ympäri pitäjää, kiroaa poliisia, polttaa pilveä, kiskoo kaljaa ja näpistelee lähikaupasta.

Redrum-187-kokoelma on, kuten julkaisijat itsekin toteavat, tasapainoinen ja laadukas kokonaisuus erityylisiä kappaleita. Kahdeksantoista raitaa on toki iso könttä biisejä kerralla omaksuttavaksi eikä parin kolmen kappaleen pudottaminen olisi tehnyt pahaa, mutta pääasiassa tavara on hyvää ellei erinomaista. Pahimmat rimanalitukset puuttuvat, ja heikommatkin raidat ovat keskinkertaisia ja kuunneltavia. Hyviä biittejä, oivallista riimittelyä ja yllättävää nokkeluutta riittää. Myös tyylien kirjo on positiivinen yllätys. Letkeästä G-Funkista siirrytään tummanpuhuvampaan painavuuteen ja takaisin. Yllättävimmät biitit tarjoaa Tykopaatti, jonka moderni pumppaus tunti aluksi olevan väärällä levyllä, mutta jota ei parin kuuntelun jälkeen suostu skippaamaan.

Huippukohtia riittää. Jodarok avaa pelin tutulla laiskalla ja omintakeisella tyylillään, mutta tapansa mukaan mies puhuu vain asiaa. Julma-Henri & Syrjäytyneet tarjoaa Henrin nimikkobiisillä viimevuotiselta debyytiltä tuttua riipivyyttä. Kappale ei tosin ole Henriä täysin timanttisillaan, mutta näine hyvineenkin nousee hyytävyydessään yhdeksi levyn alkupuolen kiintopisteistä. Myös oululainen Haittavaikutus vakuuttaa suoruudellaan. Leppoisemmasta menosta vastaavat pohjoisen miehet: Roitown INK murisee epärehellisille pummeille, Hannibalin ja Sopan Pahat viinit huslaa Lapin gangstan tyyliin. Rovaniemen potin vie kuitenkin alkuvuonna Hannibalin ja Sopan Joku roti -lafkalla mainiosti debytoinut Stepa, joka käsittelee pahis-aihetta häpeilemättömän itseironisella otteella. Helsingin suunnalta äänessä tutut ovat kalliolaiset Petos ja Kuningas Pähkinä sekä Jontti ja Shaka. Idästä puolestaan huutaa Notkea Rotta kera Rohtori Laineen. Kahden viimeksimainitun kaksikon orgaanisesti pumppaavat biisit, Varkauksien kautta voittoon ja Idän astunta, ovat levyn ehdotonta kärkeä.

Ensimmäinen suomalainen gangsta-kokoelma on oivallinen osoitus suomalaisen hiphop-skenen elinvoimaisuudesta, mutta vielä enemmän se kertoo ansiokkaasta itse tekemisen meiningistä. Ei blingiä ja ökykonjakkia vaan keskikaljaa, kotikasvatettua kukkaa ja rehellistä läpänheittoa.